Mistä nousee into kehittämiseen?

Kirjoitin juuri arvion tutkimuksesta joka käsitteli ammattikorkeakoulun opettajien yhteistyötä ja päätyi arvioon että ”arvostuksen puute, sanelupolitiikka ja tehokkuusvaatimukset heikentävät sitä sosiaalista pääomaa, jonka omaehtoisempi osallistuminen ja yhteisöllisyys voisi tuottaa”.

Mieleen alkoi nousta kokemuksia täydennyskoulutusten alkutilanteista, joissa olen verkko-opettajuuden sanomaa ollut viemässä. ”Ne on pakotettu tänne” sanoi joskus kokenut kollega – tuostapa on liian usein kyse. Minä taas olen itse valinnut verkko-opettajuuden ja kehitän sitä ilokseni. Se on harvinainen tilanne; useimmille opettajille verkko-opetus tulee ulkoisena paineena ja herättää vastustusta. Sisäinen motivaatio ei herää käskystä, että virtuaaliviikkoja on oltava tietty prosentti. Yleistänkö liikaa? On myös auktoriteettihakuisia ihmisiä, jotka haluavat käskytystä ja opiskelevat vain käskettyjen dead line mukaan, ilman niitä ei synny mitään. Ja suurin osa toimii keskipaikkeilla, on omaa ja ulkoista..

Voisiko löytää sisäisiä verkko-opettajuuden motiiveja joihin voisi vedota koulutuksen alussa? Herättää omaehtoinen kehittämisen into.

Itselle lähijaksot alkavat tuntua hyvin yliarvostetuilta: matkusta, majoitu, istu luokassa, ole samaan aikaan muiden kanssa kiinnostunut juuri tuosta kalvosta, kuuntele vaikka ei ääni kuulu, puhu vaikka et saa puheenvuoroa ajoissa, säilytä muistissa kuulemasi vaikka et voi. Kaikki menee ohi ja suurelta osin unohtuu, kun taas verkossa kaikki tallentuu. Voit palata kirjoitukseen, voit kelata puhetta edestakaisin, voit osallistua omassa tahdissa. Eivätkö kaikki jo näe tätä mahdollisuutta? No eivät, vaan minua pidetään outona jos noin puhun.

Vanhat toimintatavat ovat aina pyhä asia johon ei pidä puuttua. Vain lähiopetuksessa voi kohdata ja vain lähiopetuksen myötä verkossakin voi oppia. Pah, se on usein päinvastoin. Lähitilanteet syövät verkon kun kaikki rakentuu niiden varaan ja saadaan taas kerran tulos että verkko ei toimi. Kouluttajatkaan eivät aina usko sen toimivan. Tämä on tilanne Suomessa tammikuussa 2008 . Tulipa taas tiedostettua yksi siemaus ympäröivästä todellisuudesta. Jospa sain lisää sitkeyttä?

2 kommenttia artikkeliin ”Mistä nousee into kehittämiseen?”

  1. Kiitos palautteesta.
    Oli tuo kirjoitus minunkin mielestä hyvä, kannattaisi lukea omia vanhojakin juttuja joskus. Ja tosi kiva kuulla että joku toinenkin niitä lukee. Muistan että olemme sometun keskusteluissa tavanneet.. hyvää jatkoa sinulle!

Vastaa käyttäjälle Virve Vainiala Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *