Verkko-opettajan ajattelusta

Tulinpa katsoneeksi Ammattikasvatuksen tutkimuslaitoksen väitöksiä ja ihastuin lokakuussa 2007 pidettyyn Sisko Mällisen väitöstilaisuuteen. Tutkimus kohdistui ammattikorkeakoulun opettajien käsitteellisen ajattelun muutoksiin heidän siirtyessään verkko-opettajiksi.

Mainio kulttuuriteko tuo hämeenlinnalaisten tapa nauhoittaa tilaisuudet muille katsottaviksi. Luulin katsomista tylsäksi kunnes kokeilin; kaksi tuntia kuluu aivan huomaamatta, jos aihe on kiintoisa ja keskustelijat puhuvat suoraan. Samalla voi tarkistaa kirjoista asioita, voi kävellä ja liikkua ja väitöksen tunnelma välittyy sekin.

Tällä kertaa kiitän väittelijää ja vastaväittäjää molempia selkeydestä ja suoraan puhumisesta. Kohtelias voi olla tyylikkäästi ilman että väitös menee lepertelyyn. Kun asia kiinnostaa kumpaakin, niin totuutta haetaan yhdessä etsien. Suosittelen lämpimästi. (Samalla listalla on aiemmin Susimetsän väitös joka myös on erinomaista seurattavaa, sekin liittyi käsitteiden muutoksiin verkko-opiskelussa).

Mällinen tutki opettajien ajattelun muuttumista heidän siirtyessään verkko-opettajiksi. Mezirovin teoria transformaatiosta oli lähtökohtana. Viisi opettajaa tutkittiin narratiivisella metodilla, joka vaikutti tosi kivalta (siis pitää lukea tutkimus). Kertomuksessa on aina sankari, tehtävä, vastukset, odotettavat palkinnot, matka, kamppailu, paluu. Klassisen sadun juoni tai psykologiassa toiminnan teorian kuvaustapa. Vastaväittäjä Tauno Kekäle piti ansiokkaimpana systeemistä tarkastelua, jossa palaset laitettiin kohdalleen. Se tulos että opettajien ajattelu muuttuu hitaasti ja varsinkin siirtyy hitaasti käytäntöihin, se ei ollut todellakaan uutta.

Itselle nousi mieleen monitieteisyys tai mitä se on: kun kielitieteilijä väittelee ja taloustieteilijä tarkastaa ja sanotaan tieteenä olevan ammattikasvatus: kohteena on ammatillinen kasvu. Tutkijan mielestä päätulos liittyi mallin rakentamiseen virhekäsityksen synnystä, että aina ei opita oikein vaan uudet käsitteet rakentuvat puutteellisen tiedon päälle. Lapsi voi luokitella leppäkertun tomaatiksi, samoin me aikuiset luokittelemme uusia asioita miten sattuu.

Ajattelun muutos niin että vanhasta, aiemmin opitusta päästään eroon, asetettiin tavoitteeksi, keinojen hakeminen siihen. Tässä kohden nousee mieleen että juuri tuo on psykologien, erityisesti psykoterapeuttien ammatillista osaamista. Miten saataisiin psykologista tietoa enemmän koulutuksen suunnittelun käyttöön?

2 kommenttia artikkeliin ”Verkko-opettajan ajattelusta”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *