Jäähyväiset CCK08:lle

Olen joululomalla kypsytellyt omia ajatuksia Konnektivismi-kurssin aikana tapahtuneesta. Sehän oli maailmanlaajuinen online opiskelu, joka kesti 12 viikkoa. Kurssi oli avoin kaikille kiinnostuneille. Sitä mainostettiin Suomessa tilaisuutena opiskella maailman huippujen johdolla.

Fasilitoijina olivat George Siemens ja Stephen Downes Kanadasta. Kurssin suunnittelu ja rakenne, materiaalit ja keskustelut ja videot ovat edelleen luettavissa ja katsottavissa. Kurssin rakenne on sellainen että se sallii opiskelijan oman prosessin rakentamisen valituilla välineillä. Vain arkisin ilmestyvä Daily ja Moodlen keskustelut olivat keskitettyjä – ja tietysti viikon teemat ja suositellut materiaalit. Voiko noita sitten sanoa keskitetyksi koska ne ovat tarjontaa josta valitaan. Taisin eilen juuri kuunnella keskustelun jossa SD todisti ettei mikään ollut keskitettyä. Jotkut suorittivat kurssia maksettuna yliopiston opiskeluna.

Kurssi alkoi suurin odotuksin ja johti pian aineistoon ja tarjontaan hukkumiseen ja ylirasitukseen koska ei voinut valita ennenkuin näki mitä missäkin voisi olla. Omat rakennuspalikat olivat blogin lisäksi kaikki mahdolliset välineet, Twitter, Second Life Connectivism, Pageflakes, kaikki hakutavat ahkerasti käytössä.

Moodlen keskustelut olivat vuolaita kaksi viikkoa ja oli tilaisuus seurata todellisen häirikön (griefer) toimintaa. Minulle se merkitsi Moodlen ja tietyn nimen välttämistä ja siirtymistä blogien pariin. Nyt ajattelen että tuosta taisi seurata myös jonkinlainen ylikohteliaisuus muiden opiskelijoiden kesken, piti tavallaan vakuuttaa ettei halua olla kiusaksi vaan on todella innoissaan koko ajan. Kaikki tämä vaikutti kurssin kulttuuriin. Ankaraan tai syvälliseen keskusteluun ei nähdäkseni päästy.

Löysin yhden kurssilaisen blogista maininnan puolivälissä, että kurssi muuttui tavalliseksi online kurssiksi ja niin se taisi olla. Itseä ihmetytti kun yhdelle eurooppalaiselle kokeneelle opettajalle annettiin palaute eka tehtävästä samoilla perusteilla kun kurssin maksaville aloittaville opiskelijoille. Hän julkisti arvioinnin blogissaan enkä huomannut missään selitystä tapahtuneelle. Itse löysin arviointikriteerit vasta tuon jälkeen.

Näkyvä aktiivisuus romahti ja kurssilla oli paljon ihmettelyä että missä mennään. No, oman tien rakentaminen oli tavoitekin ja sitä voi harrastaa keskeyksettä. Töissä olo ja ajan puute ne suurimmat esteet olivat omalta kannalta. Luulen että moni kokeneimmistä lopetti tai vähensi seuraamista tuossa vaiheessa. Itse roikuin sinnikkäästi mukana koska ainakin englanniksi kirjoittamisessa tarvitsin kokemusta.

Kurssin lopulla alkoi näkyä enemmän se perusryhmä, joka suoritti kurssia. Heillä kurssi oli ensimmäinen kosketus konnektivismiin ja he kokivat oppineensa tietysti paljon. Marraskuun lopussa kurssiblogissa kysyttiin kuka on vielä mukana ja tuli vain 21 vastausta kun alussa oli jopa 2200 mukana. Yhteen tutkimukseen olen vastannut kurssiin liittyen, Antonio tutkii eri välineiden käyttöä ja merkitystä. Muuten valtava tutkimusaineisto odottaa…

Kun kurssille lähtee myönteisellä mielellä niin sen haluaa säilyttää mahdollisimman pitkään. Parempi onkin koska tietää kaiken johtuvan itsestä mitä tekee ja mitä saa. Nyt minun on kuitenkin pitänyt laskea mieleeni että kyllä se anti supistuu osaltani kansainvälisen opiskelukokemuksen saamiseen ja kielitaidon edistymiseen. Olen pettynyt vetäjiin monessa mielessä tai voi tietysti sanoa että minulla oli väärä käsitys ja odotukset heistä. He ovat huippuja juuri siinä että tuollainen kurssi voi syntyä ja että kaikki on avointa. Sisällöllisesti kurssilla ei edetty mistään mihinkään. Kun kuuntelen ja luen keskusteluja niin vetäjät toistavat koko ajan samoja lähtökohtiaan. Se oli orientoivan vaiheen kurssi konnektivismista mutta moni kurssilainen eli syventävää vaihetta omissa oppimiskäsityksissään ja -kokeneisuudessaan.

Tavoitteista olen samaa mieltä että pitäisi ymmärtää online vuorovaikutusta jolla on valtava merkitys oppimisessa. Mutta kun eväät ovat heppoiset niin siinä edetään vain jollain yleisen mallinnuksen tasolla. Selvimmin asiantuntemuksen taso paljastui minulle jatkuvana viittaamisena neuronien konnektioihin joista vetäjillä ei selvästi ole kuin aavistus. Pitäisi tuntea oman asiantuntemuksen rajat ja reflektoida omaa osaamistaan paremmin, sitä odottaisin. Oppimisen teorian rakentamiseen ei tuollaista tietä päästä.

Aion kuitenkin seurata kumpaakin kaveria jatkossa. Arvostan heidän toimintapojaan: avoin online toiminta on todella tehokasta ja on tarpeen kehittää osallistumista SD:n kuvaamaan suuntaan. Minulla on paljon opittavaa. Muutamia arvokkaita bloggaajia löysin heidän lisäkseen, esim. Rodd, Keith, Jenny M, Lisa, ailsa. Niiden kautta maailma on avoin ja vastaavia tilaisuuksia globaaliin opiskeluun avautuu. Milloin me suomalaiset alamme tarjota vastaavaa toimintaa?

9 kommenttia artikkeliin ”Jäähyväiset CCK08:lle”

  1. Hei Heli,

    olenkin jo odotellut tätä arviointia. Ja jotenkin olen ollut kuulevinani, että et ihan ollut tyytyväinen tai että jotenkin olet ollut pettynyt cck08.

    Siis cck08 taantui tavalliseksi online kurssiksi. Siis millaiseksi, mitä se olisi voinut olla? Ja vetäjät osoittautuivat pätemättömiksi asiantuntijoiksi; siis eivät suostuneet vertaistoimijoiksi yhdessä hakemaan ja keheittelmään, nöyrästi: niinkö?

    Minä olin kursilla vain lurkkijana, ja yritin hahmottaa, miten S&D toteuttivat juttunsa. Tällaista olin huomaavinani: kurssisisällöt (ennakkomatskuineen) ja perusohjeistukset wikissä, lisämatskuja viikottain, prosessuaalinen sisällön eteenpäinvienti ja etenemisen summausta blogissa, Moodle viikottain ao. teeman kimpussa – pääasiassa osallistujapuheenvuoroja, mutta myös vetäjät mukana, osallistujien blogit, joita vetäjät jossain määrin seurasivat, mutta ennen kaikkea toiset (jotkut) osallistujat toistensa, viikottaiset ko. viikon teemaan liittyvät ellumination (videoneukkari) esitykset ja keskustelut, viikottainen (daily) vetäjien erillinen kooste tapahtuneesta, ja paljon erilaisia osallistujien itseorganisoituneita kokoonpanoja (mm. google groupsissa, seconlifessa).

    Mietin tässä, oliko kurssilla kuitenkaan olennaista se, mitä vetäjät tarjosivat (inttivät?), vaan paremminkin se, mitä se sai aikaan osallistujissa. Pitääkö osallistujana odottaa jotakin? Vai mennä ja olla jossain – ja se sitten vie juuri sillä tavalla kun kuuluukin? Ehkä tiukka konnektivismi evankeliumi oli riittävän tuhti ja kevyenärsyttävä vastus, joka aikaansai liikkeen. No nyt menee jo ikäänkuin puolestelun puolelle (omankin diletantismini) :-).

  2. Olin minä turhan kirpeästi kirjoittanut pariin kohtaan (kun nyt tuon luin) mutta minusta on tärkeää sanoa tuo pettymyskin. Tänään kirjoittaisin lempeämmin: olen iltaisin edelleen kuunnellut Elluminate istuntoja ja muutamat ovat todella herkullisia. On oma huumori ja mukavaa heittelyä.
    Tarkoitin että konnektivismista ei pidä puhua TEORIANA missään mielessä. En halua julkisesti tässä kuvailla GS ja SD asiantuntijuutta, mutta oletin ne toisenlaisiksi .. siis odotukseni olivat vääriä kuten alunperin sanoinkin. Menin selvittämään mitä C on ja opinhan siitä jotakin.
    Kiintoisaa olisi pohtia että olivatko he vertaisoppijoita, no joo. Hupaisaa oli monissa live istunnoissa kun opettajat puhuivat vuorotellen (tai vierailijan kanssa) ja oppilailla on vilkas chatti menossa. Jospa seurasin chattia koska puhutusta on vaikempi saada selvää kuin kirjoituksesta. Mutta tuli ihan sama olo kun muinoin koulussa läheteltiin lappuja tyttöjen kesken tunnin aikana.
    Kyllä kurssilla oli paljon keskustelua ja ilmapiiri oli OK (oletan että yhden henkilön ulossulkemisen jälkeen) mutta mitä on sitten syvällinen keskustelu kenellekin? Kyllä siellä on koottu matskua C:n ympärille paljon. Useinhan sitä tässä iässä testaa koulutustilaisuuksia sillä että tietääkö kaiken ennestään ja minä melkein tiesin. Ihan kiva tunne ja antaa varmuutta.
    Ilman odotuksia osallistuminen – onko se mahdollista? Sitäkö meiltä vaaditaan, aloittaa joka päivä puhtaalta pöydältä uusin ajatuksin. Tässä tulee mieleen juttu jonka luin eilen Psykologia lehdestä: perhosen on osoitettu muistavan toukkavaiheen tapahtumia (ehdollistumat säilyvät). Miten sitten ihminen voisi unohtaa kaiken ja jos unohtaa niin ei maar sellainen tyhjäpäisyys voi olla tavoite? Mietin tuota kurssin aikana kun SD kertoi aloittavansa Dailyn joka päivä aivan uudelleen. Hän korostaa tunnistamisen merkitystä, mutta se nyt kuitenkin on alkeellista oppimista se.
    Kiehtovaa on elää ja oppia ja olla oppimatta. Kiitos kommentista, odotinkin sitä 🙂

  3. Mitä arvelet, Heli, voiko konnektivismista kehittyä teoria, onko siinä potentiaalia? Eihän mikään ”teoria” ole ollut sitä alkunsa lähteillä. Mennäänkö nyt tieteen filosofian puoleelle, vai mitä se nyt onkaan?

  4. Jos konnektivismista rakennettaisiin teoria niin se olisi teoria MISTÄ? Kukaan ei osaa sanoa. Eilen kirjoitin englannikieliselle puolelle tuosta ja otin avuksi Georgeen omia lausumia ja huolia jotka itse näin kurssin aikana. Hän rakentaa jotain tervejärkistä kuvausta verkostojen eri tasojen ulkoisista tapahtumista. Minun nähdäkseni actor-network-theory on jo olemassa (moni kurssilainen teki siitä väikkäriä). Myös kaaosteoria on ja sitä tarjotaan sitten yleisempään toiminnan ymmärtämiseen. Oppimisen puolelta do-it-yourself- teoria on ja se pitäisi tuntea.

    Stephen on filosofi (historia toisena aineena) ja hän on sitä mieltä että konnektivismi ei ole teoria ei tulossa sellaiseksi vaan lähestymistapa. Minä jotenkin aloittaessa kuvittelin että lähestyttäisiin online verkosto-oppimisen teoriaa mutta ei siitä ole muita merkkejä kuin tiedonkeruu kurssin wikiin ja tietysti blogeihin. Hupaisaa on että jotkut yliopistot USA.ssa ja Kanadassa ovat kiirehtineet ottamaan konnektivismin oppimisteorioiden huipuksi ja jotain sellaista olin itsekin vähällä tehdä. No miksei university of applied science voisi niin tehäkin.

    Konnektivismi on parhaimmillaan kehittämistoimintaa ja SIINÄ on suurenmoista olla edelleen mukana. GS on opetusteknologian yksikössä ja SD opetushallinnossa, kehittämisestä on kyse ja he osaavat saada jo koko maailman edistykselliset liikkelle. Haluan kuulua porukkaan. Kehittämällä oppimista tämä on…

  5. Kehittämiseen ja kehittymiseen minäkin yhteyksellisyyden liitän. Ja siinä on olennaista tavallaan monenlaisen sulautuminen ja mahdollinen hajoaminen käytäntöjen toiminnallisissa yhteyksissä. Mietin kuitenkin voisiko tietynlainen yhteyksissä olemisen eklektismi kasvaa teoreettiseksi näkemykseksi, joka on enemmän kuin kaaos, mutta vähemmän kuin paradigma tms. No joo, tää on tällaista tajunnan virtaa, johon helposti hurahdan 🙂

  6. Hei Juha,
    kyllä aktiivisia opiskelijoita oli varmasti paljon enemmän loppuun asti ja uskon etten ole ainoa jälkikäteen opiskeleva. Sattumalta kuitenkin marraskuussa vain 21 vastasi tai kommentoi kysymystä Who is still participating.
    Mutta maailmanlaajuisella kurssilla tulee vastaan kaikenlaista ja siirtyminen lurkkijaksi on helppoa virtuaalissa. Olihan tuo peeii joka edellä keskustelija varsin hiljainen seuraaja mutta silti hengessä mukana.
    Täyspäivätyössä on aika tiukilla kuten varmaan tiedät omasta kokemuksesta. Minä en siis pidä tuota määrää kovin olennaisena. Kurssin yhteydessä on hienoja blogeja ja keskusteluja joita en edelleenkään ole ehtinyt lukea. Kyllä se kannatti!

  7. En tiedä miten CCK08 kurssin onnistumista pitäisi mitata. Saattaa olla niinkin että se on niitä harvoja kursseja jotka muistetaan vielä vuosien kuluttua ensimmäisenä koko maailmalle avoimena sisällöllisenä opiskeluna. Kun George matkusteli kurssin aikana eri mantereilla ja kongresseissa hän tapasi jatkuvasti ihmisiä jotka kertoivat olevanasa mukana ja haluaisivat käyttää siihen enemmän aikaa. Ei se koulunkäyntiä ollut ainakaan.
    Eteenpäin Linus Torvaldsin viitoittamalla tiellä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *