Pojat keksivät pedagogiikan

Keskustelu sometussa viritti mielessäni oivalluksen. Kun nämä uuden ajan twittertaiturit kirjoittelevat 14o merkin juttujansa luentojen aikana ja pakottavat luennoitsijoita suunnittelemaan paremmin ja tuntemaan kuulijansa aiemman osaamisen, mitä tämä onkaan?  Alkoi tuntua kovasti tutulta minun mielessäni. Ja kutkuttavalta koska samat pojat ovat varmaan kritisoineet opettajia yleensä ja koulutusta yleensä. Nyt he sen itse luovat, löytävät samat periaatteet mitä opettajankoulutuksessa löydetään joka vuosi. Itse keksitty on ainoa oikea, niin se on.

Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa työstämme asioita pintaa syvemmälle. Kannattaa lukaista esim. mitä Yrjö Engeström kirjoitti 80-luvulla opetuksen pinnallisesta ja syvällisestä tarkastelusta. Yleisön ja puhujan vuorovaikutus on kyllä ihan muualla kuin näissä uusissa vempaimissa. Eikä vuorovaikutus ole uusi keksintö, ei todellakaan. Kehitys on sitä että samat asiat löydetään yhtä uudelleen ja jokainen polvi kuvittelee olevansa ensimmäinen joka asian keksi ja sille pitää aina antaa arvonsa. Annan annan, pienellä ironialla sävytettynä 😉

Jälkihuomautus: taisin liioitella, ei tässä ole pedagogiikasta kyse vaan uusien välineiden myynnistä ja käytön konsultoinnista. No hankkikoot elantonsa kukin tavallaan: onhan tällaista joka puolella sosiaalisessa mediassa.

2 kommenttia artikkeliin ”Pojat keksivät pedagogiikan”

  1. Hei Heli,

    (kommentoin postiasi hölmösti täällä, mutta olen flunssassa enkä jaksa perustaa erillistä topiccia twitteriin – heko heko, ei taivu nörttihuumori…)

    Minua pohditutti erityisesti tuo joissakin sos.media-esityksissä esiintuotu nykyisen koulutuksen antiikkisuus, rajoittuneisuus etc. Taisi mm. Teemu Arina mainostaa (Verkkoja kokemassa, http://bit.ly/3ohHKN) – ja jokainen toki vastaa omista valinnoistaan itse, kunhan ei anna ymmärtää oelan ainoita oikeita totuuksia tai ainakin – ettei mennyt (minne sitten lienee hakenut ja päässyt – ei kerro) yliopistoon koska siellä ajattelu rajoittuu, siiloutuu johonkin tiettyyn näkökulmaan. Sorry vaan, tämä on kyllä ajattelijan omaa rajoittuneisuutta, jos näin pelkää käyvän. Onhan monelle toki näin käynyt, mutta jos jämähdetään siihen miten joillekin on käynyt tai kuullut käyvän ja tehdään siitä joku yleispätevä totuus jota juostaan markkinoimassa, on hieman naivia. Jokaisella toki mielipiteet.

    Tuossa on sikälikin huvittavaa, että korkeakoulutus on aika etunenässä esim. sosiaalisen median hyödyntämisessä, kehittämisessä ja tutkimuksessa: sorry vaan entusiastit, että muutakin on kuin web 2.0. Yksi tämän tabun rikkomiseen johtavista syistä on varmaankin se, että sosiaalinen media ei riitä kaikkeen, ei sisällä kaikkea pedagogista perustaa, on vain yksi joukko välineitä, asenteita ja toimintatapoja.

    Ehkä fokusoituminen (joka on RAJAAMISTA ei rajoittumista) tuntuu 3 minuutin asiantuntijuuden aikana työläältä – se ei ole mediaseksikästä, se on aikaa vievää, siinä ei riitä mutu vaan haastetaan myös oma rajoittuneisuus. Piilomainos: tätä haastamista ”opetettiin” minulle opettamaan itselleni mm. opettajaopintojen aikana Jyväskylässä. Onhan sieltä toki kanssaopiskelijoilla toisenlaisiakin kokemuksia, mutta en tee niistä itselleni totuutta. Aiempiin teorioihin ja näköaloihin kannustettiin tutustumaan voimakkaastikin – ehkä siellä olikin jo aiemmin laajasti tutkittuja ja perusteltuja juttuja- , mutta en kuullut kehotuksia rajoittua mihinkään?

    tse rajoittauduin tekniikan ylempää korkeakoulututkintoa suorittaessani organisaatiokulttuurien
    merkitykseen: tämä rajoittuneisuus vaivaa minua jatkuvasti ja se häiritsee, koska tunnistan itseäni häiritseviä piirteitä erilaissa organisaatioissa, myös ei-formaaleissa ja virtuaalisissa organisaatioissa. Pinnalliseksi jäävä noblessimoraali ei minua vakuuta millään profession alalla.

    Ok, tää taitaa olla tätä: samoinhan pankkikriisiin aikana mutta etenkin it-kuplan aikana kritisoitiin vanhoja tottumuksia ja muodollista koulutusta rajoittavana, vanhanaikaisena, näköalattomana, etc. Ikävää, että sosmediaan ja tätä kautta myös verkko-opetukseen (joka ei onneksi ole ensinmainitun alatermi) ollaaan tuomassa näitä ”näin asiat pitää olla”-tyyppisiä rajoittuneisuuksia. Ei onneksi kaikki tee näin.

  2. Onhan tämäkin yksi paikka keskustella ja jollain lailla on aina kiva saada kommentti. Olin vaihtamassa heading kuvaa tuonne ylös ja kommenttisi tuli sopivasti hyväksyntään.

    Mainitsemasi Teemu pitää tärkeänä että hän jätti lukion kesken, se pitää kaikkien tietää heh heh ja hän on sitten osoitus siitä rajoittuneisuudesta joka seuraa kun mennään nuorena suoraan työhön. Kyllä hän johdot osaa paikalleen laittaa mutta ajattelunsa ennakkoluuloisuus näkyy vaan säilyvän eikä oman asiantuntemuksen rajoista taida olla haisuakaan. Mutta hänhän ns menee täydestä monessa paikassa.

    Oikeasti on varjeltava omaa kehityshalukkuutta kaiken tämän keskellä. Sitkeys, pitköjänteisyys, – olin minäkin nuorena aikamoinen suunsoittaja ja oli niin kivaa paljastaa esim yliopiston vanhanaikaisuus. Mutta ei se enää kiinnosta tuo räksytys, kun on keksinyt että muutakin voi tehdä.
    Jaksetaan, jatketaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *