Miten verkostossa keskustellaan?

Työstän parhaillaan tutkimusta viime syksyn maailmanlaajuisesta konnektivismin opiskelusta. Kolme kurssilaista on tuottanut kässärin joka on menossa konferenssiin ja sitä etukäteen työstetään porukalla (mahtavaa!). Olin  mukana tuolla kurssilla ja tutkimuksen kaikissa vaiheissa. Samanaikaisesti on menossa edellisessä postissa mainittu sometu-keskustelu. Kumpikin näistä opettaa.

Kun opiskelu on avointa, erilaisuuden sallivaa, osallistujien autonomiaa kunnioittavaa ja yhteyksiin pyrkivää – se on haasteellista ja asettaa vaatimuksia osallistujille. Niinpä selvin käyttäymismallin tunnistus maailmanlaajuisella kurssilla olikin kammottava häiriökäyttäytyminen ja vallan anastaminen sitä kautta. Tämä johti vetäytymiseen, totta kai, koska aktiivisen vaikuttamisen mahdollisuus meni joksikin aikaa. Ihmiset lopettivat tai siirtyivät omiin blogeihin, jotka ao häirikkö vielä yksitellen haukkui foorumilla. Tuo on yksi tapa osallistua ja lienee jotain sukua ilkeämieliselle twitteröinnille, yksi avoimen median sivujuonne.

Tutkijat kirjoittavat autonomian ja avoimuuden paradoksista, miten ne alkavat vaatia vastapainoksi moderointia ja ohjausta ym. Tällaisten paradoksien keskellä eletään avoimissa keskustelussa (ja muutenkin 🙂 ). Tutkimus paljasti myös vetäjien odotukset ja frustroitumiset ja herätti kysymyksiä ainakin minun mielessäni. En ole yhtään varma haluavatko he kuulla muiden ääniä vai riittäävätkö omansa heille kummallekin. Arvostan ja ihmettelen, yhtä aikaa.

Muita CCK forum-keskusteluun vaikuttaneita tekijöitä olivat erilaiset ekspertiisit ja erilaiset kielet (tässä tarkoitan käsitteistöt, toki englanti valtakielenä oli haaste monille), erilaiset oppimisen tyylit ja identiteetit. Näistä opin paljon sometun twitter keskustelussa, se oli osaksi väärinymmärrystä ja selitystä ja itseensä ottamista milloin mistäkin.  Selkeys ja yksiselitteisyys tuntuvat aina olevan hukassa, vaikka kuinka rautalangasta vääntäisi. Osallistuessa oppii tuntemaan sekä itseään että muita ja tietää miten itse kullekin henkilölle asioita kannattaa ilmaista jatkossa. Ja miten itse kirjoittaisi mahdollisimman yksiselitteisesti koska foorumeille kirjoitetaan laajalle pontentiaaliselle lukijakunnalle.

Jokainen keskustelu sometussa on osallistumalla oppimista, jossa tunnistaa omia ja muiden ajattelun ja tuntemisen ketjuja. Se on nykymaailmassa tarvittavan I am the platform verkostossa elämisen kurssi jossa itseluottamus tulee punnituksi ja vahvistuuhan se useimmiten. Jokaisen osallistujan selän takana näen sata muuta, jotka eivät vielä uskalla kirjoittaa. Tulkaa mukaan!

2 kommenttia artikkeliin ”Miten verkostossa keskustellaan?”

  1. Tuo ajatus meidän opettajien ja ohjaajien oman äänen kuuntelemisesta verkkokurssissa ja -ohjauksessa pysähdyttää. Toisaalta halutaan ohjausta, mutta sen pitäisi jättää tilaa omalle ajattelulle, oman tiedon konstruointiin ja omaan vastuullisuuteen. Entä tuo innostus elinikäiseen oppimiseen. Elinikäisen oppimisen ja kokeneen reflektoijan näkökulmasta opoettaja saattaa verkkokurssin yhteydessä innostua ja ottaa huomaamattaan tilaa paljon opiskelijalta, jonka äänen esiintulemista pitää kaikin voimin tukea. Olenpa saattanut itsekin syyllistyä tuohon ”omasta puheestaan oppimiseen”.

  2. Juha mokoma kun lopetit oman blogin kirjoittamisen, minä olen pahoillani. (En tiedä linkitänkö tuohon uuteen antamaasi).

    Mutta asiaan: verkkokurssilla opettaja voi nähdä tuon liian tilan ottamisen paremmin kuin luokassa jossa se käy niin luonnostaan kun siihen usein painostetaan/ houkutellaan että ope tekee puhetyön.
    Verkossa voi luontevammin jäädä taustalle. Minusta tuntuu että minä taas jään joskus liikaakin. Olen oppinut että joihinkin juttuihin pitää reagoida HETI eikä ajatella palaavansa joskus, siis kaikkeen mihin tarvitaan opettajan sanomista tai mitä haluaa erityisesti kehua.
    Siis: kun verkossa kaikki jää näkyviin niin se auttaa näkemään ja reflektoimaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *