Mieli kerrostuu

Nyt on luminen joulu. Eilen oksat painuivat lumen painosta. Tänään tuulee ja lumi pöllyää, oksilla on kevyempi olo. Katsoin TV.stä YleTeema ohjelman muistin tutkimisesta. Eric Kandel selvitti labrassaan etanoiden avulla miten näytetään oppimisen ydintapahtuma. Samat ilmiöt tunnettiin jo kun opiskelin psykologiaa mutta tutkimusmenetelmiä on sen jälkeen kehitetty. Perustutkimus kiehtoo minua ja näen siinä samaa kerrostuneisuutta kuin lumisissa oksissa. Välillä ajatuksia pitää sitten ravistella ettei pysähdytä.

lunta oksilla
lunta oksilla

Seuraan omaa muistiani nyt vuoden viimeisinä päivinä, kun tyhjennän työhuoneen ja tietokoneen. Huomaan että uudemmat hankepaperit on helppo heittää pois, mutta vanhoista pinoista löytyy vaikeammin heitettäviä, juttuja joihin olen edelleen kiintynyt. Mikä lopulta jää mieleen? Mitä tarvitsen edelleen?

Kongressit ja vastaavat eivät palauta mieleen paljoakaan. Näen ohjelmista mitä on käsitelty ja on niistä maar jotain iloa aikanaan ollut. Jonkun puhujan saatan muistaa. Pidemmät kurssit tuottavat enemmän muistikuvia, tosin niiden opettajia ja kurssitovereita löytyy tuolta blogiluettelosta. Yhteydet ovat jääneet pysyviksi.

Tietokoneen kautta tulee tällä hetkellä melkein kaikki. Tänään olen siirtänyt työpaikan s-postin kautta käynnistämäni jutut uuteen s-postiin. Joskus suvaitaan ilmottaa ettei käy, se on jo käytössä, eikä ole keinoa sanoa että joo mulla se on käytössä.

Kehittymistäkin huomaan tapahtuneen: miten vielä 2004 olen toiminut haparoiden, aavistuksilla suuntaa hakien. Nyt olen paljon varmempi. Jospa se jatkuva vastaan paneminen mitä on tullut joka suunnalta, se on karaissut ja pakottanut löytämään omat käsitykset. Elämän dialektiikkaa.Myös hyvät neuvot oikealla hetkellä ovat ratkaisseet valintoja. Vielä 2005 ajattelin tehdä kotisivut Dreamveawerillä mutta Sami sanoi että eikun teet blogin. Nyt heitin roskiin ensimmäiset kokeiluni ja muistin miten jännittävää niitä oli kirjoittaa. Nyt tämä on luonnollinen osa elämää.

Oma sisäinen into pitää kehityksen yllä – se näkyi myös Kandelin labran tutkijoiden haastatteluissa. Heillä oli toistensa arvostaminen kunnossa, mitä oli ilo seurata. Itse tiedostan myös tarvitsevani verkoston jonka kanssa jakaa löytöjä ja pohdintoja – sellaisen rakentaa ja sitä ylläpitää samalla itse kehittyen. Edessä on mielenkiintoinen kevät .. pääsenkö pintatiedosta syvemmälle?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *