Avoimesti yhdessä mutta mitä?

Minusta tuntuu että ilmassa on nyt kysymyksiä siitä mitä milläkin areenalla jaetaan ja kehitellään ja miksi. Minua on jo pitempään huvittanut se into millä hyppäämme testaamaan jokaista eteentulevaa virtuaalivimpainta ja siihen se aika sitten meneekin. Voisin kuvitella että 95% sos median yhteistoimista menee niihin. Eikä ihan suotta, pakkohan niitä on pitää silmällä. Mutta ainakin minun sisällä tuon toiminnan kyseenalaistaminen on nousussa. On kyse välineurheilusta (tuosta käsitteestä kiitos Juha K blogin pohdinnoille).

Luen uudelleen Glyn Moodyn teosta Kapinakoodi, Linus Torvalds ja vapaan ohjelmoinnin vallankumous (suom. 2001). Nautin eettisistä periaatteista joista open source liike nousi ja joiden varassa se elää. Halu jakaa ja tehdä yhdessä, sellaista mikä on haastavaa. Raha ei ole hakkerien motiivi. Kiehtovaa miten samanaikaisesti eri puolilla maailmaa rakennettiin samanlaisia periaatteita (niin usein tieteessäkin, keksinnöt nousevat kun aika on).

Minä voin ajatella että on luontaista jakaa koodeja digitaalisesti – asiantuntemus kietoutuu välineisiin – mutta mitä kaikkea muuta  nyt yritetään samalla tavalla jakaa? Melkein ensimmäistä kertaa löysin analyysia globaalista massiivista CCK-kurssista ja sen kritiikistä. Tuossa kirjoituksessa ymmärretään se juju että pyrittiin yhdessä rakentamaan mallinnusta oppimisesta eikä kritiikkiä silloin pidä suunnata vetäjiin tai muuhun perinteisiin virtuaaliopiskelun muotoihin. Parhaiten tunnetaan erilaisten välineiden käyttö, siitä on julkaista tutkimuksia. Palataan taas välineurheiluun, siksikö että se on helpompaa, siitä osaamme puhua.

Olen aina arvostanut noiden CCK-kurssien pyrkimystä ja osallistujana tunnen niitä myös sisältä päin. Oli kyse mahdottomasta hankkeesta (jotka ovat aina kiehtovia) eikä pystytty etenemään varsinaisesti tavoitteen suunnassa. Verkkoja sai ja linkkejä mutta teorianmuodostuksesta en kyllä puhuisi. Näen kuitenkin analogiaa open source liikkeen syntyyn: CCK-kurssit kokosivat yhteen samankaltaista porukkaa eettisessä mielessä.  Mutta muuten olimme erittäin heterogeenistä ja keskustelut velloivat ja hajautuivat lukuisiin välineisiin, toisella kertaa voi melkein sanoa kurssin kadonnen ilmaan ennen aikojaan. George Siemens on hänkin pohtinut kysymystä avoimuudesta: jäikö sen aika lyhyeksi?

Miten edetä, mihin kannattaa pyrkiä? En voi olla kaipaamatta asiantuntemusta keskustelun pohjaksi. Oppimisesta on hyvin paljon tieteellistä tietoa, on hassua alkaa keksiä kaikkea uudelleen. Ei se niin suju että maallikot huutelee oivalluksia toisilleen ja ne onkin sitten totta kun kerran kaveri sanoo. Toisaalta uskon että paras tutkimustulos saadaan vain jos mukana on ilmiöitä käytännössä tuntevia ihmisiä, ettei olla norsunluutornissa liian kaukana käytännöstä.

Pitikin mainita että äsken oli Tampereella väitöstilaisuus verkko-opetuksesta. Vaikuttaa kiintoisalta (jos olisin opettaja tutustuisin, nyt en ole varma). Jossain keskusteltiin pedagogisista skripteistä tuohon liittyen: se on hyvä esimerkki siitä miten tutkijoilla on omat käsitteensä joita ei välttämättä tarvita opettajan työssä: voi puhua ohjeistuksista ja ohjauksesta aivan yhtä lailla. Eikä kaikissa maissa tieteentekijät tunne tuota käsitettä, se on nyt meillä muotia 🙂

Nyt pitäisi olla joku ylevä loppulause muttei tule mieleen. On hitaamman kehityksen aika.

4 kommenttia artikkeliin ”Avoimesti yhdessä mutta mitä?”

  1. Hyvä kirjoitus Heli! Samaistuin kovasti taas ajatuksiisi.

    Uusia Some-sovelluksia tulee nykyään sellaista tahtia, että itse olen ainakin luopunut jatkuvasta testailusta. Jaksoin tehdä sitä intensiivisestikin joskus 2006-08, mutta enää ei jaksa jatkuvasti.. joskus tietenkin, jos oikein kiintoisa ja tarpeellinen sovellus tulee eteen! Onneksi on innokkaita ihmisiä, joiden mielipiteisiin sovelluksista luotan. Some näyttää tässäkin voimaansa. Moni varmasti haluaa olla se, joka esittelee seuraavan Ningin tai Twitterin ”taviksille”. Haluan olla seuraavassa portaassa, joka pohtii näiden sovellusten pedagogisia käyttömahdollisuuksia jne.

    Tutkijoita ja tutkimustietoa todella tarvitaan. Onneksi se on entistä paremmin esillä ja yhteisö seuloo kiintoisia tuloksia ja tutkimuksia ja raportoi niistä. Vähän eri kuin joskus -99 kun JY:n kirjaston hyllyistä yritin löytää verkko-opetusta koskevaa tutkimuskirjallisuutta.. ! Mutta toisaalta nyt on paljon vähemmän aikaa käyttää tutkimustulosten lukemiseen ja arviointiin – some:ssa ajankäyttö menee muuhun. Jos haluaa olla Somessa mukana, on tärkeämpää kirjoittaa blogiin ja etenkin Twitteriin, kuin kirjoittaa artikkeleja tai tehdä pitkäjänteistä tutkimustyötä. No, minä olenkin nyt yrittäjä, en tutkija :).

  2. Kiva kun kirjoitit kommentin, Miikka S.

    Minulla on sinänsä mahtava elämäntilanne kun voin keskustella itseni kanssa siitä että mikä kiinnostaa niin paljon että siihen aikaani käytän. Olen vapaa, eläkkeellä täysinpalvelleena.
    Siksi tuntui vähän ikävältäkin tiedostaa tuo että vempainten kokeilu vie suhteettomasti aikaa nettiyhteisöissä – olivatko minua vastustaneet kollegat sittenkin oikeassa kun eivät seuranneet esimerkkiäni…

    Jotain merkillistä vetoa tutkimukseen tunnen ja haen käytäntäläheistä tutkimusta kuten moni ennen minua viimeisen sada vuoden aikana 🙂 Ainakin oppimisen haluan pitää etusijalla enkä aina vaan uusia temppuja.

    Tunnetko muuten toisen blogini http://helistudies.edublogs. org Siellä on tämä vuosi vielä aloittamatta mutta verkostoa olisi – katso page CCK08-09

  3. Heli askarruttaa niin kuin meitä yhtä jos toista tämä välineiden paljous. Voisiko asiaa kuitenkin lähestyä esim. kulkuneuvojen näkökulmasta. Niitäkin on erilaisia: traktoreita, moottipyöriä, autoja. Autoissakin on merkkejä, malleja, lisävarusteita, jne pilvin pimein. Koska näitä ei pääse räpläämään kotikoneelta niin kuin ohjelmia ja verkkoympäristöjä, ei meillä ole paineita tai mahdollisuuksiakaan hurahtaa niihin niin kuin bittiavaruuteen. Toisaalta toisille auto on nk. kulkuneuvo, toisille taas itseisarvo ja intohimon kohde jota tutkitaan, siitä puhutaan. Usein kuitenkin esim. noiden puhututtavien ominaisuuksien osalta kysymyksessä on esineen käyttöön nähden aivan triviaaleja asioita. Olisiko tämä analogia siirrettävissä myös vaikka sosiaalisen median maailmaan. Ps. Toki Lada ja Mersu ovat automaailmassa erilaisia ja erilaisin herkuin varustettuja. Kuitenkin kyllä me mersunajotaidon osaamme siirtää myös Ladalla ajamiseen. Entä mitä sellaista auton aluperäiseen käyttötarkoitukseen sidottua voi tehdä Mersulla, mitä ei voisi tehdä myös Ladalla?

  4. Tuo autovertaus on jotenkin rauhoittava ja tilannetta jäsentävä. Uuden asian kanssa on aina epäselvä että miten suhtaudun, autoista en ole yhtään kiinnostunut muuten kuin kulkuvälineenä. Taitaa olla sama sos mediaan, minä haluan saada sillä JOTAIn eikä vaan ajankulua tai julkkishuumaa.

    Itse asiassa eilen taisin eka kertaa ymmärtää mitä se Varsinainen Kansainvälinen Verkoissa notkuminen ja niistä oppiminen tarkoittaa, yksi tyyppi Belgiasta sanoi sen niin että kolahti. Hän esittikin ratkaisuksi että pitää seurata ENEMMÄN blogeja ja tweettejä sun muuta sitten alkavat ne toistuvat mallit paljastua.. ei tarvitse huolestua jos joku menee ohi kun kaikki tärkeä tulee uudelleen. Tuossa on sulattelemista.

    Joku oli jo Gentistä avannut engl kielisen blogini eilen, jos olisin kirjoittanut sinne olisin heti voinut jatkaa keskustelua. Mutten jaksanut eilen ja poistun koneiden äärestä viikonlopuksi. Verkkoelämän valintoja ja muun elämän.

    Kiitos Juha taas oivaltavasta vertauksesta, minä saan sinun jutuista usein.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *