Digigogiikka – sehän se puuttuikin

Ihan ensimmäiseksi kuitenkin tärkeämpi asia: voi kun jokaisella olisi tilaisuus omaan VAUVA ystävään. Olen niin onnellinen palattuani hoitamasta pikku pötikkää. Jokainen päivä on ilon aihe ja se alkaa leveällä hymyllä 🙂 . Miksi me aikuiset ei enää osata elää?

Sitten Digigogy- uusi lehti syntyi pari päivää sitten. Toimittaja Mike Fisher on minulle uusi tuttavuus mikä ei ole ihme, mutta hänen blogeista löytyy heti tuttuja (tämä on siis tsekkaus että liikutaan oikeasti pedagogiikan parissa). Lehden alaotsikko on komea Designing a framework for change ja sisältökin tuntuu vastaavan tätä pyrkimystä. Viisauspiirejä on kiva rakentaa ja jakaa avoimesti omat oivalluksensa. Kokemusten jakaminen opettajien kesken on tarpeen, siksi tervetuloa uusi lehti. Seurataan.

Lehti on kauttaaltaan käytäntöä rakentava ja pyrkii opettajien verkostoksi ja yhteistyön tueksi. Se on reilu ja tarpeellinen tavoite. Esim konnektivismi -liike pyrkii samaan mutta sanoo rakentavansa teoriaa uudesta oppimisesta, vain sanoo tai julistaa – no pitkällä tähtäimellä osallistuuhan se  teorian rakentamiseen.

Minusta tuntuu että Digigogy kehittää yhdessä toimimisen ja ajattelun käytäntöjä sillä lailla että kannattaa seurata. Kivoja twitterkäytäntöjä vilahtelee niitäkin siellä täällä: joku tekee kerran viikossa yhteenvetoa, joku porukka vaihtaa perjantaisin parhaat (Follow Friday).

Missä vaiheessa mahtaa olla meidän suomalaisten englanniksi osallistuminen kaiken kaikkiaan? Tuntuu että jotain voisi tehdä paremmin kuin mitä nyt …?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *