ITK2010 kotoa käsin

Seurasin kotona ITK avajaiset aamupäivällä ja sometun kalamalja-lähetykset striiminä iltapäivän. Sitten oli pakko lähteä ulkoilemaan, oli pää täynnä, nyt kokeilen jaksanko koota ajatuksiani tänne.

Avajaiset olivat aivan mainiot napakat puheenvuorot ja se ihana mieskuoro taas uudella laulullaan, vau! Stephen Downes puhui kotona Kanadassa, tehokas paketti uusista välineistä ja hänen kehityssuunnastaan. Ihailin hänen suoraa asiaan menoaan ja siinä pysymistä. Välineurheilusta on kyse, nyt menossa grasshopperista siirtymä niin mihin se olikaan: kuunnelkaa itse. Oppimisessa SD painottaa neuraalista sosiaalisen kustannuksella mikä kertaa enemmän hänestä itsestään kuin oppimisesta 🙂 Tuntui kodikkaalta tavata SD uudelleen – osallistuin molemmille CCK kursseille, joita hän esityksessään sivusi. Niiltä kursseilta lähti liikkeelle minunkin kansainvälinen verkostoni. Menossa on oppimisen ja välineistön yhdistäminen mutta siinä ollaan mielestäni varsin mekanistisessa vaiheessa (näillä kerätään, näillä julkaistaan yms)

Teemu Leinosen historiaan katsominen viehätti minua, kun kokemusta on useilta vuosikymmeniltä. Sama näkyi Vitelin puheenvuorossa: Cygnaeuksen syntymä 200 v sitten, ensimmäinen ITK 20 v sitten. Oli kiva kuulla Klaus Oeschin kommentti ekaan osallistujamäärään, olen odottanut että missä hän tulee esiin – itse ihastuin hänen esittämään ideaan että tarvitsemme tieteen virtuaalisesta voimaantumisesta. Teemu käytti Ahlmanin ohjeita vuodelta 1939 (taisi olla Jyväskylässä filosofian professorina) ja ohjeet palauttivat hyvin tärkeysjärjestyksen. Välillä tuntuu että nyt hukutaan uusiin leikkikaluihin ja tarkoitus unohtuu. Arviointia tosiaan tarvittaisiin, olen niin samaa mieltä. Teemun esitys tallennettuna täällä.

Puolilta päivin alkoi sometun organisoima kalamalja ohjelmisto, josta tiedotettiin hyvin etukäteen. Itse asiassa katsoin jo edellisenä iltana miten rautaa koottiin (aavistan että asiantuntemusta tarvitaan) ja Ville ja Tarmo suunnittelivat. Lyhyitä bambuser-videoita on mukava vilkaista. Nyt sitten päästiin itse asiaan. Taiteesta aloitettiin ja kalamaljan käyttöön lämmettiin vähitellen, tauon jälkeen taisi olla parhaimmillaan. Alussa tuntui että jokaisella olin niin paljon asiaa mitä piti päästä kertomaan. Julistava ote ei minua viehätä, sitä harrastaa ihmiset jotka ovat juuri keksineet uutta ja luulevat olevansa ensimmäisiä, se on normaali vaihe mutta siitä saa konferensseissa kylläkseen.

Syvällistäkin käsittelyä tuli siellä täällä. Huomaan jäsentäväni ihmisten kautta: uusia tuttuja Juha Kämäräinen, jonka blogia olin lukenut ja nyt sitten näin hänet, Juhana Kokkonen ihastutti jo virtuaalikorkeakoulupäivillä oppimistapahtuman kuvauksellaan: sama nytkin. Mervin ja Sannan SL kertomus oli kiva. Wikiopisto kiinnosti aiheenakin ja siinä yhteydessä tuli tietämisen pohdintaa. Se jatkui avoimissa sos medioissa vähän myöhemmin. Oppimisen perusilmiöitä hipaistiin monta kertaa ja tein muistiinpanoja itselle. Erilaisia kerroksia alkoi hahmottua. Varmasti opin uutta, se on vasta jäsentymässä mielessäni…

Viihdyin streamin ääressä koko iltapäivän. Aluksi menin Connect Pro:hon mutta siellä ääni pätki niin että loikkasin suoraan  streamiin. Twitteriä taisin vilkaista vain kerran keskipäivällä, en ole viehättynyt siihen että samalla kirjoittelisin tai edes seuraisin. Kalamalja on vaativa sellaisenaan eikä tviiteissä yleensä ole kuin suoraa toistoa. Minua se vain hajottaa, nauttikoot siitä ketkä haluavat. Vilkaisin ne alkuillasta ja se tympäisi kun oli parin minuutin välein jotain ns kommenttia, tuttua tai turhaa. Ei ne siis toimi noinkaan, siis minulla. Stephen Downes on ratkaissut suhteensa Twitteriin niin että häntä saa seurata (sieltä sain tuon osoitteen hänen esitykseen) mutta hän ei seuraa ketään.

Tunnen olleeni mukana ITK:ssa tänään vaikka en niitä sinivuokkoja pääse katselemaan. Ei ollut edes leskenlehtiä äskeisellä kävelyllä. Illalla ehkä vielä vilkaisen Bambuser lähetyksiä tai sitten en 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *