Sometime 2010 tunnelmia

Jotain pitää mielestä purkaa kun seurasin päivällä someferenssia (!) Aaltoyliopistolta. Ihmisten into tulee läpi skriiniltä ja mietin onko tuo eka kerta kun nuo tekee jotain yhdessä vai mitä tämä on? Osa porukasta, taitaa olla varsin iso osa, on yrittäjiä joilla palkansaanti pakottaa tällaiseen (aito motiivi siis). Osa porukasta on humanisteja, osa kai aktiivi kristittyjä tai muuten ihmistä rakastavia. Kaikki nämä sekaisin synnyttää sopan, josta voi poimia rusinoita.

Keynote puhuja toimi minun mielessä asiasta hyvinkin vierottavasti: tuli niin selväksi että amerikkalaiseen tapaan (NYkkiläiseen siis) juksautetaan kuluttajia ostamaan vaikka mitä tämän suurenmoisen parven avulla joka visertää joka hetki. Häntä kutsuttiin guruksi. Hänen mielestä nainen juoruaa, juttelee, shoppailee. Hohhoijaa.Tähän yhteyteen sopii vielä kilpailuhenkisyys: lounaskeskustelutkin mitattiin ja valittiin verkostoitumismestari. Leikkiä varmaan joo, mutta miksi?

Osa puhujista oli sitten virkistävän suorapuheisia yrittäjiä jotka opetti että plussan puolelle pitää päästä, muu ei kiinnosta yrittäjää. Oli jopa kriittistä puhetta: aloin seurata Olli Kopakkalan blogia mikä piristi hypetyksen keskellä selvästi. Tuollaisiakin ihmisiä on, hän oli jo pitkin kevättä kirjoitellut havaintojaan.

Maailmanparantajat ovat aina lähellä sydäntäni. Minua hätkähdyttää yhteiskuntatietoisuuden aste (0,1 ) esim kun ollaan perustamassa puoluetta jossa kukin saa ajatella mitä haluaa ja tehdä mitä haluaa. Sillä lailla. Ihmetellään kun ei Sitra heti muutu sellaiseksi kuin pitäisi ym Organisaatiot, lait, säädökset ovat ilkeämielisiä ja turhia, eletään vaan.

Uskottavia henkilöitä minun silmissä oli esim Tarmo Toikkasen analyysi, Rautasilta – Eero Leppänen tiesi mistä puhui, Heikki Hallantie hurmasi rauhallisuudellaan (katsoin juuri Tuijan haastattelun jossa hän puhuu), suorapuheisia yrittäjiä jo kehuin. Kalamaljassa oli monia hyviä hetkiä, esim kun Kittikatti kertoi samahenkisten ystävien löytymisestä. Arvotkin ohjaavat eikä aina raha. Joskus ihminen on oikeasti tärkeä kuten tapahtumassa julistettiin.

Sitä en kyllä ymmärrä mitä on se ennenkuulumattomuus ja uutuus jos sata ihmistä kokoontuu ja intoilee. Lopussa joku arvelikin ettei enää tarvittaisi alun markkinointipuhetta vaan olisi jo aika kysyä MITÄ SITTEN? Mitä varten kaikki tämä?  Sometun keskustelussa päästiin siihen asti, että uusista vimpaimista on kokemuksia vaihdettava jotta pysyttäisiin kärryillä (me itseorganisoituvat fiksut ihmiset vastaan muu maailma). Yhteistoiminnan harjoitusta tämä kai on ja herännäisten keskinäistä uskon vahvistusta. Sitä tarvitaan.

Silminnäkijöideen todistuksia tippuu nyt jatkuvasti verkkoon:

Tuija Aalto Tuhat sanaa tietysti, kivoja haastatteluja myös Vierityspalkissa (linkki yllä jo)

Netti muorin Nettikahvila

Käyräranta rapoaa sisällön hyvin, nekin mitä unohdin

Ordinare tarjoaa utopian rakentamista

Ladywebbi osallistui myös. Kuunnelkaa näitä positiivisia ihmisiä 🙂

HD Henry ry analysoi antia  ja Olli kirjoitti myös tähän tapahtumaan liittyen

Maijan Twitterkirja keksi tulkita rikastava vuorovaikutus -käsitteellä, siksi liitän vielä tiistaina tämän.

13 kommenttia artikkeliin ”Sometime 2010 tunnelmia”

  1. Kiitos maininnasta!

    Olen hyvin pitkälti täysin samoilla linjoilla tapahtuman suhteen. Ihmiset olivat mukavia, kaikki olivat innoissaan, mutta koko homman pointti ja uuden informaation määrä jäi vähän mitättömäksi.

    Pitää raapustaa varmaan itsekin jonkinlainen raportti tapahtumasta.

  2. Nyt osuin lukemaan pitkän Qaiku ketjun tapahtumasta ja huomaan että kriittisyyttä onkin tosi paljon, en ole suinkaan ainoa enkä niin poikkeava kuin luulin olevani.

    Huomasin myös miten porukka on jo jakautunut ryhmiin. Itse lopetin seuraamasta Qaikua kun se tuntui sisäänlämpiävältä ja niinhän se tuossakin ketjussa oli. Moni ottaa sieltä itselle henkistä tukea johonkin, kaikin mokomin.

    Twitter tuntuu avarammalta kun siellä on sentään koko maailma;) Sakarin puheenvuoron jälkeen ajattelin poistaa kaikki suomalaiset yhteyteni mutta nyt kuitenkin niitä lisäilen kun tarjouksia tippuu.

    Sinun blogia, Olli, seuraan tästä lähtien RSS avulla, jatketaan!

  3. Suhtaudun mielestäni asiallisesti ja kyselevästi mikä selittyy sillä että katsoin tapahtuman kotona koneella enkä paikan päällä.

    Kokemus puhuu omassa mielessä koska olen niin monta kertaa jo tuon suurenmoisen tunnelman kokenut. Yksi huippu oli v 1973 Berliinissä jossa oli kymmeniä tuhansia nuoria 160 eri maasta tavoitteena RAUHA YSTÄVYYS ja SOLIDAARISUUS. Paikalla olivat nykyiset poliittiset ja yrityselämän johtajat joten aktiivisuus on aika pysyvä ominaisuus.Suomesta oli 800 ihmistä ja junamatka Leningrad-Minsk-Puola jne kesti, menopaluu. -Tällaisen maailman sitten loimme…

    Myös onnistuneissa aikuiskoulutuksissa syntyy tuo sama tunne. Eri juttu on miten pitkälle se kantaa, mutta myönteisiä kokemuksia voi käyttää huumeen tapaan kannustimena.Olen minä hengessä mukana, parantamassa maailmaa niin kauan kun se nyt pystyssä pysyy 😉

  4. Kiitos antoisasta postauksesta.

    Tunnen olevani kyllä täysin epäonnistunut puhujana, jos olet puheestani sen ymmärtänyt että kuluttajia voidaan sosiaalimedian kanssa ”juksauttaa” ostamaan vaikka mitä, sillä siitä ei todellakaan ole kyse, päin vastoin. Sosiaalimedia ei ole markkinointia, vaikka puheeni kyllä keskittyi markkinointiin sen avulla. Ja edes se sosiaalisen median markkinointi ei toimi jos sen tarkoitus on vain saada ihmiset toitottamaan firman markkinointiviestintää. Ja paras tapa tehdä huonoa firmalleen tai brändilleen on juuri tuo – koittaa tuputtaa ja juksata kuluttajaa.

  5. Tapahtuma lienee sisällöllisesti onnistunut, koska se aiheutti keskustelua.

    Mitä taas tulee itse tapahtumaan, se oli ymmärtääkseni kokoontumisajo, eli netissä toisiinsa jollain tasolla törmänneet ihmiset halusivat nähdä toisensa ja sitten he näkivät. Se oli tapahtuman ranka. Siihen ympärille useampi ihminen halusi rakentaa jotain lisäpalikkaa, joiden summana siitä muodostui tällainen. Tapaamisen pääsisältö oli siis se parituntinen lounasaika, jolloin sai jutella vapaasti kenen kanssa halusi.

    Tältä pohjalta tarkasteltuna tapahtuma meni ehkä liiankin seminaarimaiseksi. Olisi ollut mukava jutella vielä enemmän eri ihmisten kanssa ja jättää ne esitysten kuuntelut ja istumiset vähemmälle. Tätä voisi varmaan kehittää seuraavaa tapahtuma varten?

    Kiitos kaikille, joiden kanssa ehdin jutella ja kiitos teille, jotka tulette juttelemaan ensi kerralla! Halipusipeukkuentässitten.

  6. Saan nyt osani tästä sometime tapahtumasta kun oli blogeja liitetty Tietoviikko uutisiin: Helsingistä ja sen ympäriltä 45 uutta kävijää. Ihan kiva seurata vaikka en kaikkia myrskyjä vesilaseissa tänään enää lukenut.

    Uskon että se oli mukava kokoontumisajo (hauska käsite).

    Katjalle: uskon kyllä että itse uskot puheeseesi ja menihän se porukkaan. Kyse on sosiaalipsykologisista sovelluksista mihin on saatu uusia välineitä. Ihminen uskoo kaverin puhetta mieluummin, siksi alettiin tehdä mainoksia joissa ihminen ohimennen kertoo toiselle että tämä on hyvä tuote. Nyt sen voi tehdä kukin sos mediassa kun haluaa. Ei se muuta tarkoitusta: sanoit että nainen on kultakaivos kun se ostaa ja päättää ostoksista. Myyjä hurmaa sinut kun muistaa edelliset ostoksesi. Jotain sellaista siinä oli.
    – Ollaan erilaisia naisia, ollaan vaan. En tykkää shoppailla, en yhtään.

  7. Seuraavana aamuna kävelyllä sain oivalluksen: tätäkö Stephen Downes tarkoittaa kun puhuu ”pattern recognition” olennaisuudesta:
    että ei kuuntele mitä toinen sanoo vaan hahmottaa sen mallin esityksen takana, mistä on syvemmässä mielessä kysymys. Tätä aion testata.

    Tuo on ovelaa että missä vuorovaikutuksessa syntyy mitäkin oivalluksia, mutta vuorovaikutus on kaiken kehityksen a ja o.

    Oli muuten vielä eilenkin 49 käyntiä ja tässä postissa yli 160. Olli Kopakkalan nimi vetää enemmän kuin Tietoviikko, onneksi olkoon. En tiedä miten Tuija Aallon blogi näkyy. katoaako se Googleen vai miksei se näy. Iso Omena on myös vilkaissut tätä oliko 4 kertaa. Tällaista on blogosfääri elämä 😉

Vastaa käyttäjälle Henry Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *