Twitter elämää

Nyt tekee mieli huitaista lyhyt posti suomeksi kun olen sankarillisesti oppinut uutta, Diigon sticky notes, ja koko päivän joutunut vääntämään engelskaa. Twitteriä edelleen vilkuilen muutaman kerran päivässä, ilman hälytyksiä tai jatkuvaa seurantaa kuin konferenssien yhteydessä. Ajatuksen tähän postiin varastin ystävältä joka selitti tähän tapaan:

Jotenkin tuo ”verkossa lilluminen”, taustalla vaikka TweetDeckin satunnainen piipitys, kun uutta tulee – elävöittää päivää. Sopivan mittaista signaalia, osa epäolennaista, osaan tarttua heti tai myöhemmin. Aika vähän roskaa – ehkä minulle, mutta ei kaikille -> ehkä siellä ei olekaan roskaa. Joku voi sen tweetin tarvita, silloin en ole minä määrittämässä tuota roskaksi. Epäolennainen minulle, tärkeä jollekin – tämän ajatuksen olen tajunnut, joka tekee verkossa toimimisesta itselle sekä tehokkaampaa että neutraalimpaa…  sodat kielii jostakin, että jos verkossa jotakin on – se voi jotakin suunnattomasti ärsyttää. Eikö voi vain opetella filtteröimään?

Tuossa on vapauttavaa asennetta kuvattu sen syntyhetkellä, vau. Itse seuraan vähemmän ja silti poistan ihmisiä herkästi ja toisia hyppään suoraan yli. En juuri koskaan avaa tarjottuja linkkejä koska seuraan suoraan IT -viikkoa ja RSS:llä suuren määrän blogeja. Käyn lukemassa silloin kun haluan, en silloin kun joku tviittaa kirjoittaneensa. Tuntuu siltä että alan hyppiä ohi, skannata, filtteröidä melkein kaikki tviitit. En ole järjestellyt millään appsilla vieläkään koska nyt toimii hashtag kurssin ajan. En viitti opetella olkoon vaikka miten helppoa 🙂

FB siedän paremmin sekalaisuutta ja keveyttä ja nautin kun siellä on sekaisin ihan kaikkea. Harvoin omaa päivitystä heitän, mutta tykkään muiden. Alan osata flaamia vähitellen Goede morgen .. väännettyä saksaa se useimmiten on.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *