Jaettu luovuus ja muuta mukavaa

On vielä kertomatta Eteläpelto-juhlakirjan viimeinen kappale Innovatiivisuus ja luovuus. Tuula Heiskanen kirjoittaa innovatiivisuuden ehdoista työelämässä: käsitteiden määrittelyä ja esimerkkejä onnistumisista. Kaija Collin ja Stephen Billett kirjoittavat aiheena Luovuus ja oppiminen työssä. He arvelevat että ihmisten tapa oppia työssä olisi samantapaista yli alojen. Osallistumalla oppiminen kohtaa nykyisin esteitä: kiva että myönnettiin ihannoinnin sijaan. Mainio virke esim. toimii vahvana toimijana pyrkiäkseen ymmärtämään kokemusta ja todennäköisesti lisää tietämystään asiasta. Siinäpä malli moneen tilanteeseen. Luovuus tulee parhaiten esille yhteistoiminnassa, mutta esteitä ja haasteita riittää. Esteet nähdään enemmän yhteisöllisinä kuin yksilöllisinä.

Eniten minua kosketti kolmas artikkeli Jaettu luovuus, kirjoittajina Stacy DeZutter ja Keith Sawyer. Yhteisöllinen luovuus tavoitetaan näyttelijöiden työn kautta, improvisoinnista. Pyrkimys on päästä perinteisestä luovuuden yksilöpsykologisesta tulkinnasta yhteistoiminnan analyysiin tai ymmärtämiseen. Luova tuote on koko kohtaus, jossa repliikit sijoitetaan toisiinsa niin että juoni elää ja edistyy koko ajan. Ryhmän luovuus toteutuu jaettuna kognitiona: luovuus valautuu ryhmään ja ilmenee kaikessa vuorovaikutuksessa. Improvisaatio teatteriryhmässä rakentaa juonen (esimerkissä opettajan huijaaminen hyväksymään huono ryhmätyö) niin että tietyt repliikit saavat tukea toisistaan. Jos juonenpalanen ei saa tukea se unohtuu. Juonenpalasia käytetään yhteisöllisesti, osa päätyy yhteiseen varastoon.

Tuo edellisessä kappaleessa kuvattu improvisointi tuntui vastaavan elämääni avoimen kurssin verkkokeskusteluissa ja twitter- virroissa. Sehän on improvisointia, jossa joku koskettaa ja innostaa, joitakin repliikkejä jatkaa ja kehittelee edelleen. Onko tätä kutsuttu improvisoinniksi koskaan? Aina vaan jaetuksi kognitioksi ym.tylsemmäksi 🙂

Viimeinen artikkeli käsitteli identiteetin muutosta oppilaitoksesta toiseen siirryttäessä. Sini Juuti ja KarenLittleton: muusikoiden identiteetit muutoksessa. Itselläni heräsi voimakkaasti muistot yliopistoon siirtymisestä lukion jälkeen. Eikö mikään ole muuttunut vai onko muusikoiden keskinäinen kilpailu jotenkin erityistä, en tiedä.

Olen englanninkielisessä blogissani työstänyt online yhteisön kysymyksiä opiskelutoverien kanssa. Auttaisiko improvisointi siellä, onko se sukua serendipity- käsitteelle? Taitaa olla?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *