Case SOMETU

Olipas mukava kuunnella Otavan opiston pajataltiointi case Sometu: lokakuusta 2007 – 3½ vuotta kulunut ja paljon tapahtunut. Ville ja Anne antoivat näytteitä ensimmäisestä tapaamisesta. Itse kuulin siitä ammatillisen opettajakorkeakoulun opiskelijalta, joka opiskeli Jyväskylän ryhmässä Otava-opistossa opettajana toimien. Hän oli minun ja Ihanaisen Pekan yhteisellä verkko-opintojen ohjauskurssilla (yhteinen Helsinki-Jyväskylä). Itse kerroin asiasta Sosiaalisen median kurssilla, jolle osallistuin Tampereella (vetäjänä Jarmo Tanskanen /Opetushallitus, Opeko). Tämä on esimerkki siitä miten tieto heti  levisi ja jäseniä alkoi valua SOMETU -ningiin niin että seuraavana keväänä oli ITK aikaan jo 350. Aika oli tosiaan kypsä tai puolikypsä.

JAIKU- porukkaan viitattiin paljon, sillä tuntuu olevan erityistä merkitystä. Itse liityin siihen Pekan kannustamana mutta en sitten sieltä koskaan mitään löytänyt, se myytiin Googlelle ja vaikka tunnukset oli, ei sisään päässyt. Ensimmäisiä some-porukan livetapaamisia muistan katsoneeni tallenteena, mutta en muista sisältöjä. Seurasin hyvin satunnaisesti aluksi.

Seuraavan pääsiäisen aikaan osallistuin kuvan lähettämiseen Flickriin. Tapahtuman ideoivat Ville ja Pekka. Kuva oli pitkään ainoa minulta julkaistu, mutta hyvin kotitietokone sen muisti ja löysi. Tykkään siitä edelleen:

varjot500Tuon jälkeen tuli käytyä sometu-ningin sivuilla entistä useammin. Jossain vaiheessa Irmeli Pietilä veti minut keskusteluun, kun käytti aloitteessa minun blogia, se tuntui hiukan hurjalta. Kiinnostaaks ketään oikeesti? taisi olla keskustelun nimi ja kysymys tuli opettajaopiskelijoilta. Ketjusta tuli pitkä, sen muistan ja oli kiva kirjoitella.

Helmikuulta 2009 muistan sometun Jyväskylä- tapaamisen, jonka Pekka ja Memma järjestivät, minä varasin paikan ja Otava-opiston pojat toi tekniikan. Olin juuri palannut Sveitsistä enkä voinut sitoutua järjestelyihin. Työpaikan ihmemies Sami siitä nautti, muistelen, kun tapasi osaavia kollegoja. Minustakin löytyy mainio kuva jonka Tarmo otti ja  julkaisi. Valmisteltiin ITK varten, itse lähinnä ihmettelin 🙂

Sometu oli sitten näkyvästi esillä ITK:ssa 2oo9, josta pajassa oltiin edelleen ylpeitä ja muisteltiin että ITK järjestäjät suhtautuivat varauksella, olivat odottavalla kannalla. Itse muistan ajatelleeni että ITK ja SOMETU ovat ihan samaa talkootyötä ja tavoitteetkin samansuuntaiset. Miksi ihmeessä pitäisi kilpailla ja vertailla? ITK oli toiminut pitkään ja se voitiin nähdä ikäänkuin instituutiona, kai. Itse olin juuri oivaltanut että talkoilla se ITK syntyy ja keskinäisellä innostuksella hengissä pysyy. – No seuraavan vuoden sometu kokemus viittasi jo siihen että sama trendi on jo sometun sisällä: kuka jaksaa aina innostua? Some ei ole uutta enää.

SOMETU Ning oli minullekin vertaiskeskustelun hyvä harjoituspaikka. Muutamia pitkiä ketjuja syntyi 2009 sosiaalisen median määrittelystä, twitterkapinasta, ja yleisistä kehitysstrategioista. Myös case rajojen kokeilija on muistissa. On vaikea nähdä eroa sairaskertomuksen vs eksentrisen persoonan välillä – siitäkin selvittiin mutta… onko sen jälkeen syntynyt enää pitkiä ketjuja?

Itselleni viimeinen innostus oli v. 2010 keskustelu sometusta ylipäätään, sen tarkoituksesta. Yritin osallistua siihen, koska olen aina halunnut analysoida kehitystapahtumia. Jotenkin koin ettei keskustelua haluttu tai tarvittu ja se jäi silleen. Ajattelin että saa olla minun puolesta. Näin että sometu on (vain) paikka löytää kavereita hankkeisiin. Sosiaalisen median pikku yritykset valtasivat enemmän tilaa.

Tässä ensimmäiset tunnelmani kuuntelun  jälkeen. Jatkan yleisemmällä pohdinnalla jonain päivänä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *