Case SOMETU osa 2

Eilen minulla oli integroitunut olo kun näin kehittämisen pitkän ketjun vuosikymmenten ajalta, aina löytyy innokkaita ihmisiä yhteistyöhön. Tarvitsen näiden ketjujen näkemistä jotta pääsen irti ajatuksesta että ”tämä on jo tehty”. Aika on aina uusi ja moni tekijä kontekstissa muuttunut.

Yksi oivallus oli tuo miten 90-luvulla voitiin keskittyä asiaan, oppimisen ja pedagogiikkaan, kun tekniikkaa oli vähemmän tarjolla. Viimeiset 10 vuotta on menty tekniikan ehdoilla ja mennään edelleen: tänäänkin olen käyttänyt pari tuntia ihan hukkaan kun etsin oikeaa paikkaa kertoa PayPalille mistä ottaa toisen blogin maksun, tieto oli jo siellä, mutta miten yhdistää se tieto ajankohtaiseen tapahtumaan. Voi että on tyhmää käyttää aikaa tällaisiin. Ohje oli hyvä, mutta silti vei aikaa.

SOMETU syntyi syksyllä 2007 jolloin aika oli kypsymässä avoimelle vaihdolle verkoissa. Pajassa Anne pohti sitäkin miksi opettajayhteisö alkoi toimia mutta esim kansalaismedia ei. Mielenkiintoista. Opettajilla oli selvä tarve saada tietoa ja tukea omien yhteisöjen ulkopuolelta, jatkuvasti eikä vain huhtikuussa ITKssa. Yhteistyötä on usein helpompi tehdä kauas kuin lähelle, sekin tuki sometua. Virtuaalihankkeet (amk, yliopisto ja koulu) olivat rakentaneet valmiuksia, samoin eOppimiskeskus. KEVER ammattikorkeakoulujen syntyvaiheessa toimi itseorganisoituneena laajana tukena (hallinto, tutkimus, opetus). Näin kokenutta porukkaa oli ”valmiina” sometun syntyessä kun toiminta oli avoin kaikille.

Vetäjien persoonat ja vastuupaikka merkitsevät nekin. Otavaopisto oli – ainakin minun silmissä – sopivasti sivussa kiivaasta oppilaitosten uudelleenorganisoinnista (amk, yliopisto, ammattiopisto) ja minulla oli myönteisiä muistoja Internetixistä. Anne tuli opetuksen kentälle maataloustyöstä ja tarttui reippaasti ja ennakkoluulottomasti uuteen työhön. (Kotka oli ollut joustavan koulutuksen malli 90-luvun alussa, en tiedä onko tällä ollut mitään vaikutusta. Se oli ensimmäinen paikkakunta jossa lukio ja ammatillinen koulutus pystyivät yhdistämään tarjontansa.) Villen kuva oli sometun sivulla (perustaja) ja seurasin hänen kommentteja varmistaakseni että on asiallinen ja tasapuolinen tyyppi. Olihan se, ei tykännyt kuitenkaan kun sanoin että on hyvä isä sometulle, ei halunnut huomiota. Otavaopiston virtuaalivalmiudet olivat välttämätön ehto ja ovat edelleen: jollei pajataltiointia case sometu olisi julkaistu, en kirjottaisi tätä. Sanna Brauerin tviittejä seuraan.

Sometun toimintaa on leimannut tekniikkakeskeisyys koska keskinäistä tukea tarvittiin juuri välineiden arvioimiseen. Nyt kun muistelin Peda-Forumia niin ymmärsin ärtymykseni ettei oppimiseen tai pedagogiikkaan päästä lainkaan. Oppimisalustojen opiskelu oli vienyt arkityössä 2000-luvun alun ja sama jatkui koska koko ajan tuli uusia välineitä ja oli kiire avautua suljetuista oppimisalustoista ulospäin. Pakko on myöntää että tekniikoiden opiskelu ajan vei. Jostain kummasta syystä innostuin kuitenkin verkko-opetusta kehittämään ja tekniset pulmat kääntyivät oppimisen lähteiksi.

Entä tulevaisuus sitten? Seuraan kiinnostuksella Hannu Linturia joka ohimennen kysäisi seuraavasta neljästä vuodesta – ja onhan tulevaisuuspajoja myös menossa Otavaopistossa (kovasti muistutti Opepro hanketta). Linturi on jo monta kertaa käynnistänyt kehityksen moottoreita muttei silti sano että tuota on jo yritetty jne. Jokainen aika on omansa, mutta osa kehitystekijöistä voidaan ennustaa. Keskinäinen tietämyksen jakaminen avoimesti nähtiin yhtenä keskeisenä – no sitäkin on aina ollut kuten myös kilpailua sen rinnalla. Ei se ole uutta mutta miten sen laatu?

Kuvaamassani edublogs-maksussa oli aiemmin tilanne jossa uskoin arvostetun amerikkalaisen bloggaajan ohjeita jotka olivat kuitenkin vääriä. Ratkaisin silloin asian kutsumalla poikani viereen ohjaamaan, en luottanut itseeni kun rahaa liikuttelin ulkomaille. Tarkoitan sanoa että avoimessa verkossa liikkuu paljon tietämättömyyttä ja paikkansa pitämätöntä ns tietoa, voi olla hyvällä tarkoituksella mutta väärää tietoa silti. Jakamista ihannoidaan ja uskotaan joukkojen voimaan. Ei se toimi jos ei kukaan osallistuja  tiedä.

Jospa otetaan järki käteen ja lopetetaan jokaisen teknisen vempaimen kokeilu, sen sijaan nautitaan oppimisen tukemisesta verkoissa. Analysoidaan oppimista, puhutaan siitä tosissaan (eikä vain anneta uusia nimiä). Oppimisen tukivälineet ovat parempia kuin koskaan, käytetään niitä mitä on … eikä vaan itketä mitä puuttuu. Kuulostaa kovin itsestään selvältä tämä mitä sanon …

2 kommenttia artikkeliin ”Case SOMETU osa 2”

  1. Tekniikasta puheenollen, kirjoitan tämän kommentin nyt uudestaan, kun edellinen katosi kun olin kirjoittanut Anti-spam -skriptin väärin.

    Heli, mä pidän erityisesti sinussa siitä suoruudesta ja peräänantamattomuudesta, millä sä esität aina omia ajatuksiasi. Olen jotenkin tottunut siihen, että olet ajattelija varsin itsenäinen ja kumartelematon. Ehkä siksi, kirjoittamasi kohteliaisuudet tuntuvat erityisen hyviltä. Kiitos. 🙂

    On hauskaa, miten nostat tuon itse oppimisen jalustalle. Sitähän minäkin lähdin alkuperäisessä tapahtumassa metsästämään. Miten uusi toimintaympäristö voi tukea uudella tapaa oppimista? Mitä muuttuu? Millaisia uusia yhteyksiä ja kohtaamisen tapoja syntyy? On sääli, että tuo oppiminen kieltämättä meinaa jäädä varjoon kun eri profesioista halutaan tuunata luonnollista asiaa erilaisilla välineillä tai pedagogisilla malleilla.

    Milloinkahan koittaa se päivä, jolloin oppiminen tunnustetaan ihmisen yhtenä perusviettinä?

  2. Heippa Ville,
    katsos kun olen irti työelämästä niin voin puhua mitä ajattelen. Koulutuspäällikkönä olin eniten kahleissa, yliopettajana vapaampi mutta hiljaisempi. Nyt mietin mitä voisi edistää.

    Kello on nyt 23:17 ja tulin juuri Elluminate istunnosta jossa oli hyvä esitys Semantic Web asioista, menin suoraan George Siemensin tweetistä, vaikken ole LAK11 kurssilla – näin johdonmukainen minä olen. Suoraa päätä oppimaan uusia tekniikkoja… mutta kun semanttisen analyysin kautta voisi tulla mieltä.

    Suomessa on monta paikkaa jossa oppimista tutkitaan ja valtavasti erinomaisia oppilaitoksia, ei kai sitä voi koota, OPM ja Opetushallitus, Koulutuksen tutkimuslaitos ym. tekevät kaikki jotain ja hankkeita sikisee yhä uudelleen.

    Sometu on menestystarina tällaisenaan, onnea vaan siitä. Olet hyvä isä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *