Sosiaalinen itseorganisoituminen

Edellisessä postauksessa kuvattu SOMUS hanke sanoo tutkineensa sosiaalista itseorganisoitumista, siitä otsikko tälle jutulle. Olen tutustunut loppuraportin tätä koskeviin osiin ja maistelen niitä tässä.

Aiemmin muistan ihastuneeni itseorganisoitumisen käsitteeseen Pirjo Ståhlen väitöskirjan myötä. Miten kritiikittömästi sen otimmekaan luonnontieteistä käyttöön ja lintuparvet vakuuttivat että tapahtuu sitä. Se oli jotenkin kiehtovaa, kuten uusi aina on. Nyt sitten opiskelin enemmän ja Somus loppuraportti oli hyvä tapa aloittaa. Siihen on koottu perustiedot ja muodikkaimmat lähteet, Kari Hintikka asiantuntijana.

Itseorganisoituminen on prosessi, jossa muoto, malli tai rakenne ilmaantuu systeemiin ilman keskusjohtoa tai ulkoista suunnitteluelementtiä. Ja tämä prosessi tapahtuu suuressa ihmisjoukossa  (lauma tai parvi). Aloin ihmetellä että mitenköhän se lopulta on mahdollista ja samaa näkyi Hintikka ihmettelevän. On kyse paradoksista, koska ideaan liittyy kaiken institutionaalisen järjestyksen kieltäminen. Silti ilman järjestystä ei mitään tapahdu, mikään asia ei voi edetä. Miten siis järjestys syntyy?

Välineet on helpoin nähdä ja hyväksyä, tarvitaan oikeat välineet ja niitä on nyt lisääntyvästi tarjolla. Voidaan tiedottaa helposti ja koota tietoa, rakentaa sitä isollakin porukalla. Mitä muuta tarvitaan?

Yhteinen toiminnan kohde, painopiste, suunta on oltava tai toiminta hajoaa. Lisäksi tarvitaan koordinoivia elementtejä ja ihmisiä. Pitkäaikainen toiminta (kuten sometu) vaatii huolehtijoita ja aktivoijia, muutamia palkattuja ihmisiä ja kytkennän organisaatioon jonka kautta tietovaranto säilyy  ja kasvaa turvallisesti. Somus hanke on minun silmissä samanlainen kuin lukuisat muut hankkeet joita julkisin varoin koko ajan käynnistetään. Raportoinnissa rakastetaan joitakin uusia käsitteitä, jotta erotuttaisiin muista. Se on inhimillistä ja myös suorituspisteiden kannalta tarpeen.

Itseorganisoitumisen suppilomalli (by Hintikka) muistuttaa sekä yhteistoiminnallisen tutkivan oppimisen mallia että yleisiä prosessimalleja (hankkeen vaiheet, opinnäytetyön, tutkimuksen…). Miten muuten voisi ollakaan. Erimielisyyttä vesiputousmalliin tuotiin esiin jos oikein ymmärsin.

somusfunnelRatkaisevaa kai on että osallistuvatko parven/lauman/joukon ihmiset oikeasti vai tuntevatko vain myönteistä yhteenkuuluvuutta? Ja millä nuokin sitten toisistaan erottaa? Subjektiivinen kokemus on aina ”oikea” kuten jokainen tunne on oikea.

Aiemmin käytettiin nimitystä joukkoliike ja joukkotoiminta, nyt sosiaalinen itseorganisoituminen.  Osallistumisella on ollut valtava merkitys minunkin elämässä, ihmisen pitää tuntea elävänsä merkityksellistä elämää ja puolustaa sekä kehittää jotain hyvää. Joskus organisoituminen toteutui demokraattisen sentralismin kautta: alussa avoin käsittely jossa jokaisen kanta nousi esiin ja sitten keskittyminen, yhteisen  toiminnan suuntaaminen, joukkovoiman käyttö. Jos jatkan näitä ajatuksia niin pian minulla ei taaskaan ole muuta uutta kuin että monenlaista vempainta tiedon levittämiseen jne on nyt käytössä mitä ei ennen. Ja nämä vempaimet tekevät osallistumisesta myös (liian) kevyen ja helpon, mitä Hintikka myös pohti.

Ainoa minua hämmästyttänyt kohta oli sometu-ningin kuvaaminen ystävien määrillä. En ole koskaan ajatellut että Ningin sisällä merkitsisin erikseen kavereita, yhteisö ja sen toiminta on kiinnostanut minua kaikissa ningeissä missä olen toiminut. Hintikka käyttikin tuota yhteisöä demonstroidakseen 1-9-90 jakoa mikä löytyy avoimissa joukkoliikkeissä (siirryin vanhaan käsitteeseen) – eikös tuokin jo kerro ettei sosiaalista itseorganisoitumista ole vaan supernörtit pyörittävät toimintaa 🙂 Tänään on IT-uutisissa että Wikipedian kirjoittajista 13 % on naisia, koska miesnörtit karkoittavat heidät. Jopa on avointa ja tasavertaista.

Seuraavana vuorossa on Aleks Krotoskin väitöskirja, linkin löysin Tuija Aallon blogin kautta. Väitös on sosiaalipsykologiaan mikä lisää minun mielenkiintoa. Jospa siinä päästään ihmisen toiminnan sisään, sosiologia katsoo ilmiöitä kauempaa. Aleks (nuori nainen) on tutkinut Second Lifen tapahtumia.

2 kommenttia artikkeliin ”Sosiaalinen itseorganisoituminen”

  1. Emergentti itseorganisoituminen:
    -vanhaa laumaa ei ole sellaisenaan tarkoitus puskea emergentisti itseorganisoitumaan (sen en usko olevan edes mahdollista)
    – antaa yksilöille apuvälineen muutos- tai pikemminkin toiminnan korjaustilanteissa
    -ei ole itsetarkoitus, eikä tila johon on tarkoitus jäädä – on työkalu, joka otetaan tarpeen mukaan käyttöön
    -ei mitenkään tarkoita järjestyksen lopettamista – on erittäin kurinalainen prosessi yksilön kannalta

    Edellinen perustuu havaintoihin emergentin itseorganisoitumisen kokeiluista, joihin olen päässyt mukaan – ei analysoi pelkkää somus -raporttia. Ollaan vielä vaiheessa, jossa varmastikaan mikään hanke ei tuota kestäviä rakenteita, mutta herättelee ihmisiä purkamaan suljettuja rakenteita. Lineaarista tietä ulos ei ole. Jos olisi, niin se olisi jo käytetty…?!

    Löysin Harold Jarchen bloggauksesta heinäkuulta 2008 ajatuksen, joka minusta kuvaa, mihin tässä on lähdetty: ”Sen sijaan, että luodaan toimintaympäristöjä, joihin oppija (itseohjautuvasti) tuottaa sisältöä, opetellaan tuottamaan sisältöä, johon oppijat voivat kytkeä toimintaympäristöjä.” -Toimintaympäristöt oppija rakentaa itse – siinä kohtaa oppimisprosessia toteutuu emergentti itseorganisoituminen. Erilaisia toimijoita ei ole tarkoitus karsia pois, mutta muuttaa toiminnan painopistettä pois suljetusta ja synkronoidusta.

    Voisiko näin kuvailla, että joukkoliikkeessä nörtti menee mukaan ja pyörittää jotakin toimintoa irrallaan muista – ei ehkä edes kovin kiinnostuneena, miltä tulokset tuntuvat muista. Emergentti itseorganisoituminen tuottaa pienempiä yksiköitä, joissa kenenkään ei ole tarpeellista olla supernörtti. Osaamistaan pääsee toteuttamaan jokainen enemmän.

    Visio: parin vuosikymmen päästä luetaan väikkäreitä siitä, miten sairaanhoitopiiri tai iso valtion virasto korjasi toimintaansa ja madalsi vanhoja raja-aitoja, kun emergentti itseorganisoituminen otettiin 2010 -luvun alussa yhdeksi apuvälineeksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *