Homo interneticus

Jatkan vielä BBC:n ja Aleks Krotoskin virtuaalivallankumouksen teemaa. Viimeinen osa Homo Interneticus esitettiin Suomessa ja löytyy areenalta 30 päivän ajan. Internetin vaikutukset ihmisiin on vaativa teema jota on  oikeastaan mahdoton tutkia. Olemme mukana ihmiskokeessa kuten Aleks totesi. Emme voi kuitenkaan eristää internetin vaikutusta kaikesta muusta. Ääritapausten kautta löytyy aina jotakin, kuten ohjelman eteläkorealaiset pikkulapset osoittivat. Amerikkalaiset koululaiset kai muistuttavat aika lailla meidän kotimaisia. Nuoret ovat osa kansainvälistä kulttuuria, ystävät löytyvät milloin mistäkin.

En jaa huolta siitä että Facebook vähentäisi ystävyyksien arvoa. Siellä voi vaan seurata paljon laajemmin. Totta on varmaan. mitä todettiin että todella voi tuntea 150 ihmistä ja päivittäin on yhteydessä muutamiin, olkoon 5-6 tai mitä vaan. On siinä tietysti ansa yhdenlaiselle riippuvuudelle jos alkaa itseä mitata ystävien määrillä. Jatkuvat palautesilmukat riippuvuuden kohteena on ehkä hyvä pitää mielessä, seurata itseään miksi mitäkin tekee ja jättää tekemättä. Olin jo unohtanut kritiikin mikä nousi tilapäivitysten julkistamisesta…

Olen huolissani ajattelun pätkittymisestä ja työtapojen muutoksesta pinnallisempaan suuntaan. On luontaista hypellä asiasta toiseen, mutta jos tätä idealisoidaan ainoana oikeana tapana niin voidaan kyllä mennä karikoille pahasti. Tämä näkyy jo asiantuntijatiedon mitätöimisenä ja amatöörien nostamisena heidän rinnalleen. Wikipedia voidaan koota ”kenen tahansa” voimin, tiedon voi aina etsiä mutta entä sisäistää. Laajojen kokonaisuuksien ymmärtäminen vaatii edelleen muuta kuin käsitteestä toiseen hyppimistä. Netissä hypellään nopeasti sivulta toiselle, se on tiedossa. Usein tietoisuus lienee samaa tasoa kuin sohvalla helppoja TV-ohjelmia seuratessa. Sitä tehdään väsyneenä.

Internetissä ollaan aktiivisia useammin, rakennetaan kissankuvia ym. peräkkäisissä luovuusketjuissa. Ollaan puolesta ja vastaan. Todellisia vaikutuksia on jo nähtävissä: Obaman vaalityö, Viro -Venäjä ja viimeisimmät poliittiset kumoukset. Netti on kohtauspaikka ajatuksille. Mielellään näkisin myönteisenä miten globaali älykkyys kehittyy ja ihmiskunta ottaa harppauksia eteenpäin yhteisessä tietoisuudessa ja kommunikaatiokyvyssä.  Minusta ehtona tälle on nähdä tuo pinnallistuminen jota voidaan vastustaa vain kunnollisella institutionaalisella koulutuksella. Sille voidaan yhdessä hakea parempia muotoja kuten nyt Twitterissä #finnedchat tagilla tehdään. Suomalaiset ottavat johtavan paikkansa globaalissa keskustelussa koska meillä on paljon annettavaa. Samalla voimme tiedostaa omia vahvuuksia ja heikkouksia. Katso esim. Zaidin koonti videoina.

Minusta noissa videoissa oli kiva nähdä miten käsiteltiin oppimista ja ihmisen kehitystä, ei vain teknologista kehitystä. Saman ilmiön tiedostin vieraillessani Alkio-opiston opettajien kehittämispäivässä äskettäin. On vielä palavereja joissa puhutaan ajattelun oppimisesta ja tehdään aitoa yhteistyötä kokemuksia jakamalla, ilman että tekniikka hallitsee kaikkea 🙂

2 kommenttia artikkeliin ”Homo interneticus”

  1. Muistui mieleen, kun viime vuonna keväällä someoppimisen seminaarissa e-opettajat sanoivat, että liike-elämä ihmettelee uutena asioita, joita e-ihmiset ovat osanneet 20 vuotta. Tulee mieleen, että opetusmaailma huolestuu nyt ilmiöistä, jotka alkoivat olla valtavirtaa liike-elämässä 20 vuotta sitten. Pinnallisuus tuli siitä, että keskityttiin painamaan alas henkilökustannusta per työsuorite. Asiantuntijuuden arvostus katosi. Netillä ei ollut mitään suoraa yhteyttä ilmiöön. Netti hankittiin, koska se oli trendikästä. Luin äskettäin jotain keskusteluketjua opetuksen työelämälähtöisyydestä, kun samalla kokosin tietopääoman mittaamisen tenttiä varten aineistoa. Löysin logistiikka-alalta tehdyn tutkimuksen, jonka mukaan 12% yrityksistä mittaa oppimista. Mitä ihmettä on itse asiassa työelämälähtöinen opetus, jos työelämässä vain noin joka kymmenes yritys arvostaa oppimista?! Eihän silloin kannata opettaa työelämälähtöisesti, vaan eim. asiantuntijuus-, hyve- tai työhyvinvointikeskeisesti.

    Henkilökustannusten alas painamiseen keskittyvässä työelämässä asiat tehdään muutamalla viimeisellä hetkellä ennen jotakin raportin takarajaa. En ole kokenut livetyöelämässä asiantuntijuuden jakamista kuin ihan muutaman kerran jossakin lyhyessä projektissa. Nettielämän kautta asiantuntijuuden äärelle ja lähteille pääsee joka päivä monta kertaa. Tämän olen kokenut parhaana – pirstaleista hyvää joka päivä sen sijaan että pusketaan asiat vain viime hetkinä kasaan. -Paras tuotos voisi tulla juuri #finnedchat -tyyppisistä kokoontumisista – ihan oikeasti opetusmaailmalla olisi varmasti muille maailmoille paljon annettavaa. Olen itse liike-elämän edustajana kokenut suomalaisen bisneshengen halveksunnan mailmalla. Oppimispuolen maineenrakennuksesta – analogisen ja digitaalisen – olisi paljon ammennettavaa. Syntyisikö tästä suomalainen MOOC?

  2. Niinpä, Irmeli.
    Usein puhumme tyyliin että joko työelämä tai oppilaitos ovat edellä tai jäljessä tätä aikaa, mitä se sitten tarkoittaakaan. Toisiltaan oppiminen yli rajojen on pitkään ollut tietoinen tavoite, mutta ihanteeksi se taitaa usein jäädä.
    Jokaisella on omat kokemuksensa joiden kautta peilaa. Minä etsin edelleen sellaista nettiverkostoa jossa saisi muutakin kuin pirstaleista muotitietoa. On avoimia tutkijayhteisöjä ja ajattelevia yhteiskunnallisia vaikuttajia, onneksi. Kun jaksaaa etsiä..
    Hyvää jatkoa sulle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *