Ammattikorkeakoulun verkko-opettajan kompetenssit ja kehittyminen

Otsikkoni tulee tällä kertaa Jaana Kullaslahden väitöskirjasta, joka tarkastettiin kesäkuussa. Digitaalinen julkaisu löytyy täältä. Aihe tuli niin lähelle että oli ihan pakko lukea kun tulivat nämä viileät kesäpäivät. Aineisto on vuosilta 2005-6 ja koskettaa minunkin elämääni noihin aikoihin. Aloitin tämän blogin 2007 ja kirjoitin koonnin verkko-opettajuudesta sivuksi tänne. Ei ihme että sanomani vastaa Jaanan tuloksia, hän oli kollega Hämeenlinnan ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Katsoin myös nostalgisesti SISUKAS lehteä joka syntyi yhden hankkeen tuotoksena.

Jaana on ollut mukana monessa itsekin ja tuntee sen kehittämisenkentän josta kirjoittaa. Hän on vakuuttava asiantuntija joka käyttää monia tutkimusmenetelmiä ja pysyy tutkijan roolissa mielestäni erinomaisesti. Julistava ote tulee mukaan niin kovin helposti silloin kun itsekin on tekijänä mukana. Tulokset ovat tuttuja ja läpi elettyjä. Suosittelen niihin tutustumista kaikille jotka edelleen verkko-opetusta kehittävät. Väitöskirja on helppo lukea, selkeä ja sisältää koonnit kaikista osista. Onnistuin lukemaan sen näytöltä.

Verkko-opetus on käynyt läpi epäselvän alkuvaiheen, löytänyt välineensä, monipuolistunut, hakenut pedagogiikkansa ja vähitellen normaalistunut osaksi kaikkea opetusta. Paljon työtä on tarvittu tähän pääsemiseksi. Tutkimus sisältää kyselyaineiston joka tuotti tietoa taustatekijöistä, välineistä, melkeinpä mistä tahansa. Tämä tieto muuttuu nopeasti ja on pian historiaa. Tekniikoista tykkääminen oli mukana monen taustassa ja miesten paremmuus välähteli muutaman kerran. Hyvän opettajan kompentenssit ovat samat, toteutui opetus missä tahansa. Se on jo todettu muutamaan otteeseen.

Minua kiinnosti eniten opettajan kehittyminen, mitä siitä saatiin esiin narratiivisin menetelmin. Mukana oli kahdeksan erilaista opettajaa. Kertomusten pohjalta opettajien verkko-opettajaksi kehittymistä kuvattiin seitsemän eri vaiheen kautta: (1) opiskelu, työelämä ja opetuksen aloitus, (2) opettajankoulutus, (3) innostusta verkko-opetuksen alkumetreillä, (4) epävarmuutta ja suunnan hakemista, (5) kehittymistä, luopumista ja uusia tehtäviä, (6) nykyisyyden verkko-opetusarkea sekä (7) monimuotoinen tulevaisuus.

Verkko-opettajaksi opitaan työtä tekemällä, kokeilemalla ja virheistä oppimalla. Kokemusten jakaminen nopeuttaa ja tuen saaminen auttaa jaksamaan. Tämä on selvää vaikka polut poikkeavat tarkemmin kerrottuna. Minua koskettivat esim. nämä kohdat:

Persoonallisuus liittyy tässä opettajan tapaan työskennellä, miten hän toimii ja ilmaisee itseään verkossa. Ilmaisun tulee olla selkeää, täsmällistä ja monipuolista, hyödyntäen verkon eri mahdollisuuksia. Hyvää verkko-opettajaa kuvattiin luotettavaksi ja oikeudenmukaiseksi. Ulkonäöllä ei ole väliä. Hän on samanaikaisesti sekä joustava että jämpti. Hän noudattaa itse aikatauluja ja sopimuksia. Hän vaatii tämän myös opiskelijoilta mutta myös joustaa opiskelijan elämäntilanteen mukaan tai muutoin tarvittaessa. Hän myöntää omat virheensä ja on valmis korjaamaan ja muuttamaan asioita tarvittaessa. Verkko-opettajalta vaaditaan uskallusta, rohkeutta ja itseluottamusta irrottautua vanhasta, perustella toimintaansa ja sanomisiaan, tarttua ongelmatilanteisiin sekä kohdata vastustusta ja kritiikkiä.

Eettisesti toimiva verkko-opettaja on kiinnostunut opiskelijasta ja hänen kohtaamisestaan. On valmis kuuntelemaan, innostamaan, motivoimaan ja hyväksymään opiskelijan omana itsenään. Verkko-opettaja ottaa vastuun omasta toiminnastaan.

Innostus ja hallinta. Opettajien kertomuksissa kuului innostus omasta alasta, joka oli kaikkein lähinnä sydäntä, maailman tärkein asia ja jota tehdään yötä päivää ympäri vuotta. Opettajan substanssin hallintaa pidettiin verkossa jopa tärkeämpänä kuin perinteisessä opetuksessa.

Perusajatuksena on oppimisen prosessin vieminen verkkoon, jota tarvittaessa täydennetään itse tehdyllä eri muodoissa olevalla materiaalilla asioiden selventämiseen, solmujen avaamiseen tai ajattelun herättämiseen.

Verkko-opettajat voivat työssään hyvin. Myönteisinä muutoksina koettiin erityisesti verkko-opetuksen mukanaan tuoma joustavuus. Oman ajan hallinta merkitsee että ehtii hetken myös lepäämään ja kokoamaan voimia. Tähän liittyy kokemus kuormittavuuden vähenemisestä, sillä omia resurssejaan voi jakaa paremmin ja tehdä työtä silloin, kun on virkeimmillään. Tämä voi myös parantaa opetuksen laatua.

Edelliset kappaleet ovat suoraa tai melkein suoraa kopiota väitöskirjasta. Lopetan tähän myönteiseen näkymään mielekkyyden ja jaksamisen paranemisesta. Se vastaa omaakin kokemustani, mutta toimi vasta kun kaikki opetus oli verkossa. Hienoa että Jaana on jaksanut koota väitöskirjan ja lisännyt tietoisuuttamme kehityksestä jota elämme todeksi. Jatketaan edelleen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *