Introvertin ja ekstravertin nettielämää 2

On tullut tavakseni eka kirjoituksella koota asiat, toisella kertoa mistä ehkä on kyse. Edellisessä postissani oli linkit, tässä pohdin miksi ammatillista blogia kirjoittelevat introvertit, intuitiiviset ja ajattelevat ihmiset. Eivät siis ekstravertit tai asiakeskeiset tai hyvin spontaanisti toimivat ihmiset. Hekin voivat blogata mutta eri tavoin. Kyse on ihmisen luontaisista taipumuksista, missä on helppo viihtyä, tuntuu mukavalta ja kotoiselta. Esim. minä viihdyn yksikseni, tykkään mietiskellä ja arvioida, katsoa kauempaa, rakentaa malleja ja analysoida. Siksi minä käytän netin mahdollisuuksia kuten käytän.

Työssäni mietin usein että miksi julkinen kirjoittaminen oli niin mahdotonta monille. Tuntui siltä että työtoveri menisi mieluummin mestauspölkylle kuin kirjoittaisi kommentin keskusteluun. Luokkahuoneopetus f2f sen sijaan oli pyhä asia, kantava voima, kuten pullakahvihetket työn lomassa. Monilla oli kyse ekstraversiosta, voimaa saatiin nimenomaaan lähellä olevista ihmisistä eikä tätä voitu siirtää verkkoon. Olin poikkeus ja turhaan kerroin nauttivani yhdessä olemisesta verkoissa. Ei puheeni koskettanut ja usein varmaan ärsyttikin koska verkko-opetusta tuli kehittää, siis pakolla, keskusjohtoisesti, OPM hankkeiden avulla. Sama suhtautuminen tuli vastaan aikuisopiskelijoilla ja heidän asenteista saatiin pontta hidastaa kehitystä.

Olen tavannut myös ekstravertteja verkkoihmisiä kansainvälisissä opinnoissani. He ovat mestareita esim. tviittaajina. Heihin tutustuu kun seuraa konferenssia ja yhteys on tavattoman helppo säilyttää: verkostoituminen lukuisten ihmisten kanssa on heille helppoa. Pitkiä blogikirjoituksia heiltä harvemmin näkee, nekin voivat olla tviittilistauksia tai muita heittoja.

Viime viikolla oli harvinainen tilanne Change11 opintojen istunnossa, kun vetäjänä oli selkeä ekstravertti Nancy White. Muistan hänen istuntonsa jo syksyltä 2008. Elluminate alkoi olohuoneessa, josta valitset tuolin ja menet istumaan mukavasti. Sohville mahtuu montakin tai oman tuolin voi rakentaa. Tunnelma on sosiaalinen alusta asti, ollaan yhdessä. Onkin kehitetty ’sosiaalinen artisti’ käsite kokoamaan kaikkea tämänsuuntaista toimintaa. Vetäjänä Nancy on myös spontaani ja hyppelehtivä. Olikin kiintoisaa kuunnella miten hän vastasi toisen fasilitoijan kysymykseen: Mikä on sinun kontribuutiosi näihin avoimiin online opintoihin? ”Minun on vaikea paikantaa itseä, olen ekstravertti”, hän sanoi ja painotti kehittelevänsä kaikkea näkyvää, sellaista mikä helpottaa muiden osallistumista ja lisää onnistumisen tunteita. Sosiaalista huolenpitoa siis, tunnuksena socialartist.

Opin että visualisoinnin kehittämisessä on myös muoto ’graphic recording’, jossa tietoisesti kehitetään erilaisia graafisia ilmaisuja. Olin ajatellut että Linda Saukko-Rauta piirtelee siksi kun se on hänestä kivaa ja hän on lahjakas, nyt sijoitin hänen toimintansa osaksi globaalia nettielämää. Notkeana osallistujana hän heittikin linkin omiin piirroksiin, toivottavasti sen joku huomaa.

Visualisointi liittynee enemmän ulottuvuuteen aistien käyttö vs ajattelu, oikean aivopuoliskon lisääntyvä käyttö. Introvertti voi toki rakastaa visualisointia ja antaa sille arvoa, tarvita sitä. Nyt alkaa asiantuntija sisälläni ärtyä kun yksinkertaistan näin reippaasti, mutta miten muuten voisin sanoa? Seuraavaksi pitänee siirtyä tietojen hankinnan ja käsittelyn puolelle, mitä niissä näkyy tapahtuvaan nettielämän yleistyessä. Mahdollisesti jatkan internetin psykologian käsittelyä. Enpä muistanutkaan aloittaneeni sitä näin napakasti elokuussa 2008.

5 kommenttia artikkeliin ”Introvertin ja ekstravertin nettielämää 2”

  1. Hi Heli!

    I used Google translate to read your post, so I’m not sure I fully understood it, but I wanted to make a little postscript about introversion and extroversion. I think they can be dangerous or useless labels… or putting us in holes that are artificial. We express ourselves in different ways in different contexts, we have diverse tolerance for experimenting or risking being wrong in public, in our willingness and ability to talk to a ”stranger.”

    My experience is that I behave in extroverted ways in some contexts, and introverted in others.

    What matters, in the end, is how we make connections with each other, which is what I ”heard” in your post, right?

    Enjoy playing with the visuals too. They have added much richness to my life!

  2. Hi Nancy, what a nice surprise to get a comment from you.

    I have studies psychology so much that I know labels are not good and my post is too simple and short, but I wanted to write it anyway.

    I remember that extroversion was mentioned in the session 4.11. but it was in that context. It was a mistake to say you are extrovert (always) and you told that you aren’t. Thanks.

    Connections via visual adds – that is interesting!

  3. Hyviä pointteja. Eli mielenkiintoinen tapa jäsentää sitä miksi toiset kirjoittavat (yleensäkin?) ja toiset eivät. Muiltakin ulottuvuuksilta tulee mieleen syitä, mutta introversio-ekstraversio kuullostaa relevantilta myös. Jään miettimään sitä miten itse sijoitun. Eli mikäs siis olen kun kerran jään miettimään 🙂

  4. Miksi toiset kirjoittavat on tosiaan kiintoisa kysymys. Introversioon saattaa olla yhteys sen kautta että viihtyy kirjoittamisen parissa, mutta muutakin tarvitaan.

    Itse ajattelen että tuossa postissani oli kohdallaan se kysymys että mistä ihminen ei halua luopua elämänsä aikana (opettaja ryhmänsä tapaamisesta f2f) – sitä tarvitsee mistä ei luovu, kipeästi tarvitsee. Voi miettiä miksi.

    Mutta kirjoittamisen tavallinen tarina on että ”en minä osaa ilmaista itseä niin, en ole harjoittanut sitä/ koulussakin ope sanoi etten pysty jne” ja luulivat että minun oli helppo (niin varmaan sinustakin arveltiin).
    Itsetunto ja käsitys omista kyvyistä pyrkivät säilymään kunnes joku pakottaa muutokseen. Aina löytyy se kirjoittaminen mikä ammatissa on pakkoa, mutta blogit ovat ylimääräisiä.

    Ihminen on kiehtova juttu. Tavoittelen samoja kysymyksiä kuin ekassa kirjoituksessa verkko-opetukseen liittyen (Aikuiskasvatuksen vuosikirja 2006). – Löysin hyllystä nopeammin Ammattitaito ja ammatillinen kasvu kirjan v. 1993 Muuttuuko opettaja ja mihin suuntaan? oli minun otsikko.

    Todistettu siis taas kerran että ihminen työstää teemojaan läpi elämän, eri käsitteillä, eri yhteyksissä mutta syvemmälle katsoen samoja.

    Viimeiseen lauseeseesi: miettiminen on aina yes, eikö?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *