IT-kouluttajat nykyaikaa etsimässä

Eilen ilmestyivät verkkoon IT-kouluttajien 10v juhlaseminaarin puheenvuorot ja innostuin kuuntelemaan niitä. Seminaari oli marraskuussa 2011 ja Eija Kalliala blogasi tapahtumasta tuoreeltaan. Minulle tapahtuma kolahti nyt, koska olen omassa mielessäni työstämässä samoja teemoja. Luin Aikuiskasvatuslehteä ja huomasin siellä olevan tekeillä 4. ihmisiän siirtymävaiheen teemanumeron ensi syksyksi. Erehdyin heittämään sisään idean, että kertoisin omasta casesta kun elän globaaleissa verkoissa päivät pitkät – mitä olen oppinut siellä ja mitä voin suositella muille. Mahtavasti lehden toimitus reagoi heti: Anna palaa, Heli! Tuntuu hyvältä idealta. – No on kai ihan kiva idea mutta kovin pitkälle en ole päässyt. Mikä olisi sen arvoista että muita kiinnostaisi, en ole päässyt kuin alkuneuvotteluihin itseni kanssa.

Mikä siis seminaarin aineistossa auttoi minua eteenpäin? Teemu Leinosen puheenvuorosta aloitin ja heti tuli käsite ”motivoituneen joukon äly” on se mikä tuottaa wikipedian ym. Tuota olin miettinyt paljon, ei ole älykästä laumaa kuin jossain konkreettisen asian ympärillä silloin kun ne tietää sen asian 🙂 Teemu käsitteli historiaa antiikki-keskiaika-uusi aika ulottuvuuksina mikä piristi tämän historiattoman ajan keskellä. Tietoteknisen ja internetin kehityksen niputtaminen noille ulottuvuuksille oli sitten jonkinlainen heitto ja virikkeeksi tarkoitettu. Minä aloin ajatella että mitä pimeän keski-ajan merkkejä on ympärillä just nyt. Teknisiä temppuja edelleen opiskellaan kiivaasti ja ne täyttävät ajan. Sosiaalinen media ruokkii narsistisia tarpeita ja muuten ihan viisaat ja kokeneet suomalaiset kehittäjät vertailee Klout lukujaan ja seuraajamääriään.

Minua kiehtoo se vanhojen ukkojen ryhmä, joka on hakenut koko ihmiskunnan yhteisymmärrystä 1960-luvulta alkaen. Teemu L. mainitsi Engelbartin ja Brandin. Kiehtova ajatus oli se kuva maapallosta että kuva nostaisi tietoisuutemme uudelle tasolle. Muistelen että lennätin oli jossain vaiheessa se väline, joka poistaisi väärinkäsitykset ihmisten väliltä. Ja nyt sitten?

Jyrki Kasvin puheenvuoro kattoi suomalaisen tietoteknisen ymmärryksen monilta kantilta. Faktat varmaan piti paikkansa mutta turhautumisen levittäminen – viekö se kehitystä eteenpäin? Itse aloin ajatella eläkkeellä olemistani vs aikaisempaa työssä käyntiä. Muistan että eläkkeelle siirtyessä piti käydä verotoimistossa ja veroprosenttini nousi pikkuisen. Kun eläkeläinen maksaa yhtä lailla veroa kuin ennen, niin mikä tekee minut ongelmajätteeksi nyt. Samaan kaatoluokkaan meni myös 10-15 prosenttia nuorista. Kovin surulliset näkymät Jyrkin esityksessä oli. Hänen kuvaamansa uudet oppimistarpeet oli samoja kuin on 1980-luvulta asti puhuttu. Kyllä omaa työtä on pitänyt hallita ja identiteettiä rakentaa. Olen kyllästynyt kuuntelemaan aina samaa.

Anne Rongas sitten hurmasi minut lähtemällä ihan rauhallisena HITAUS käsitteestä. Ihminen ja organisaatiot vaan kehittyy hitaasti. Hän puhui kokemustensa läpi ja näki realistisesti sekä nopeutta että hitautta, niiden keskellä eletään ja toimitaan.

Ville Venäläinen on tehnyt paljon hänkin yhteisöjen rakentajana, mutta hänen sanomaa oli vaikea hahmottaa. Hänen avainkokemus johtajien kyvyttömyydestä tietotekniikan äärellä taisi muistuttaa Jyrki Kasvin kuvaamaa suomalaisten kelkasta putoamista. Jotain maalaisuutta ja koulunkäyntiä vastaan Villellä tuntuu myös olevan. Huolissaan tulevaisuudesta hän oli.

Teemu Arina kiinnosti minua elämäntapansa vuoksi, hän kun elää globaaleissa verkoissa kuten itsekin. Hän on kuitenkin yrittäjä ja perspektiivi on erilainen. Hienoa jos tuotetaan joukkovoimalla hyvää, mutta itse liikun vapailla areenoilla joissa törmään asiantuntemuksen erilaisuuden tuottamiin väärinkäsityksiin ja -ymmärryksiin enemmän kuin kiihtyvään kehitykseen. En ole nähnyt ihmeaivoja enkä vaaleanpunaisia pilviä jotka pelastaisivat 🙂

Jaana Holvikivi oli mukava uusi tuttavuus. Hän kyseli monikulttuuristen opiskelijaryhmien toiminnan ominaislaatua ja mahdollisuuksia. Sama kysymyksenasettelu on monesti mielessä kun globaaleissa verkoissa liikkuu.

Tero Toivanen kuvaili oppimisen perusasioita. Ihan kiva jos joku innostuu hänen tyylistä, kai tarvitaan uusia naamoja hattuineen. Itseä hirvittää se mustavalkoisuus millä hän suomalaista koulua heittää roskiin. Jos se ei ole keskiaikaista ajattelua niin mikä sitten on? Jopa Jyrki Kasvi mainitsi että PISAssa ollaan vielä lähellä kärkeä.

Tämä henkilökohtainen peilaus pyrki hahmottamaan kokonaisuutta itselleni. Seminaarista saa paremman kuvan Eija Kallialan postauksesta tai kuuntelemalla itse noita puheenvuoroja. Tiedän että osallistuminen paikan päällä avaisi kokemuksen eri tavalla.

Minulle jäi käteen vaikeus hahmottaa muutosta läheltä, kehityksen pitkäjänteisyys tuntuu pakenevan tai jäävän piiloon. Jospa kehitykseen pitää vaan uskoa. Howard Rheingold, yksi mainitsemistani hurmaavista ukoista,  uskoo yhteistyön evolutionaariseen voimaan ihmiskunnan pelastajana. Muistan äskettäin nähneeni videon, jossa Howard tapasi Engelbartin ja muistelivat menneitä.

Vahvistuin ajatuksessa kertoa miten eläkkeellä oleva opettajankouluttaja seikkailee verkoissa osana motivoituneen joukon älyä.

2 kommenttia artikkeliin ”IT-kouluttajat nykyaikaa etsimässä”

  1. Heli,

    Hienosti sait ideoita irti IT-kouluttajien 10-vuotisjuhlaseminaarin videoiduista alustuksista, vaikka et mukaan seminaariin päässytkään. Ehkä osa alustajista tahallaan kärjisti sanomaansa antaakseen ryhmätöille potkua.

  2. Jep. Kyllä videot kannattaa julkaista kun puhujat suostuvat siihen, kiitos että näitte vaivaa.

    Puhujat ovat minulle tietty tuttuja aiemmistakin puheenvuoroista joten reagoin laajemmin kuin just tuolla sanottuun. Ärtymys oli jo valmiina. Ja kärjistin itsekin, omiin tarkoituksiin. Kyllä näkemykset sitä kautta selvenee kun kirjoittaa ajatuksensa.

    Voi olla että joitakin videoita palaan katselemaan uudelleenkin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *