Oppivan organisaation idea elää

Nyt haluan kertoa kokemuksestani Otavaopiston maaliskuun pajassa. Ajattelin kuunnella Yrjö Engeströmin puheenvuoron ihan nostalgian vuoksi ja osuin kuulemaan Erkki Takatalon luennon loppua. Yrjö ei pettänyt odotuksia, hän kiteytti nykyisen työelämän pulmia mainiosti, ja ohessa ihastuin Takataloon. Kävin kuuntelemassa hänen koko luennon.

Takatalon esitystapa kosketti ja aloin kuunnellessa miettiä omaa osallistumisena nyt eläkkeellä. Tuntuu että moni hänen sanomansa pätee paremmin tällaiseen vapaaseen elämiseen kuin työelämään. En osaa kuvitella oppivaa organisaatiota jossa johtaja vain tukee työntekijöiden omia kertomuksia ja antaa heidän olla vuorovaikutuksessa ulkomaailmaan. Työelämän uutiset kun koskevat irtisanomisia ja yt-neuvotteluja. Luulisin että siellä edelleen pyritään miellyttämään johtajia juuri oikealla tavalla. Mutta minunpa ei enää tarvitse, siitä voin olla iloinen. Minä voin rakentaa omaa kertomustani.

Takatalo kuvasi  perusoivalluksen jokaisen ihmisen oman äänen kuulemisesta, sille pitäisi olla tilaa organisaatiossa. Tästä on puhuttu dialogin käsiteellä, tiimityössä erilaisuuden merkitystä korostamalla jne. Idea on kai aina ollut sisällä kehitystyön ytimessä. Minulle palautui mieleen Markku Envallin aforismi

Vain laadustaan tinkimätön voi rikastuttaa muita. Ei muita voi rikastuttaa heidän laadullaan, vaan antamalla heille oman laatunsa.

Löysin tuon aforismin merkityksen kun pääsin 80-luvun lopussa innovatiiviseen porukkaan, jossa vauhti oli kova. Jos toimintaan aikoo tuoda jotain lisää, jotain uutta, pitää oma laatu säilyttää. Terve yhteisö sallii kysymykset ja jaksaa vastailla. Useimmiten kuitenkin ajaudutaan samanlaisuuden kehään, kaikukammioon, jossa samat ajatukset toistuvat ja toistuvat.

Tekee vielä mieli mainita että juuri Internetix-sivuilta löysin saman ajatuksen aloittaessani verkoissa seikkailun, en tiedä minä vuonna mutta silloisilla Otavaopiston sivuilla oli tehty huimia analyyseja kansanopistojen vaiheista ja siellä mietittiin että kehitystyössä jokaisella pitää olla paikkansa. Useinhan se on vain edelläkulkijoiden työ ja muut ovat tavallisia tai jarruttajia.

Hauskaa sekin että Takatalo löysi viisaita ajatuksia sattumalta Tiede ja Edistys-lehdestä. Voi, sen perustaminen ei kuitenkaan ollut sattuma. Tutkijaliitto perustettiin 70-luvun lopulla ja minullakin taitaa olla monta lehden vuosikertaa vielä tallessa jossakin. Ainakin säilytin perustavan kokouksen tiedot mielenkiint0isena dokumenttina, sen muistan. Kiva nähdä että lehti elää ja voi hyvin. Tosin suomenkielinen wikipedia tarjoaa taas aikamoista soopaa, miksi ihmeessä pitää kirjoittaa laveasti asioista joita ei tunneta. Arvostaisin lyhyttä muotoa jos sanakirjaa kootaan. Ei tee mieli korjata kun ei voi luottaa että korjaukset säilyisivät. Nimettömänä julkaiseminen ei ole mielestäni paras tapa, ikivanhat tieteellisen elämän säännöt kantavat pitemmälle, uskon.

Vielä voisin referoida lyhyesti Yrjö Engeströmin sanomaa, hänestä kun ei videota saatavana (voi olla että se löytyisi toisesta osoitteesta hän kun puhui videolla).Työn voi nähdä

1. sosiaalisena navigointina ja orkesterointina, Google + Amazon, aukot arvokkaita, tarkista navi, orkesteroi uudelleen

2. työ menneisyyden ja tulevaisuuden käsittelynä: kriittistä on konfliktien kokemistyö, menneisyys häipynyt

3. työ moraalin ja poliittinen vastuunotto: kestävyys eheys-kokonaisvastuu, funktionaali eriytyminen ja ekspertiisiin keskittyminen >uuden työkulttuurin hidas rakentaminen: kotihoito vs pizzeria ilman ruokalistaa tullaan ja hoidetaan

4. tahto ja  aloitemuutos: Intia veneenrakentajat tulee ja tekee ilman papereita, tuholaiset vs keinovalo

Tuossa oli herkullisia työn sisäisiä ristiriitaisuuksia, jotka ovat vaikeasti ratkaistavissa ja kuitenkin välttämättömiä ratkaista.

Kiitos taas kerran Otavaopistolle!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *