Digitaalinen minä ja identiteetti

Eilen pysähdyin katselemaan Alan Levinen videota, jolla hän puhuu omana itsenään nopeasti vaihdellen reaalissa tai digimaailmassa. Tosi hyvä demo siitä miten minät ovat samat. Onko parempi sanoa minä kuin identiteetti joka identifioituu ID asioihin eikä kokonaiseen ihmiseen? Alanin cogdogblog tulee usein vastaan, hän on vuosia työskennellyt avoimesti verkoissa ja auttanut muita jakamaan materiaalia. Hänen digital storytelling juttunsa kiehtovat. Videolla kysellään hyviä kysymyksiä:

Is there a clear demarcation between who you are online and elsewhere?
What parts of you are people missing out on if they do not interact with the online you?
Why (or why not) should you manage your own personal cyber infrastructure? What does this mean to you?
Who are we in this space where the online world is not something distinctly separate?

Minä kirjoitin identiteetti 2010 sivun tähän blogiin eri tavalla kuin Alan Levine. En osaa ajatella identiteettiä ilman psykologisia tai sosiologisia käsitteitä. Mutta kysymykset tuntuvat silti toimivan. Missä raja kulkee online vs muu elämä? Mitä ihmiset eivät minusta tiedä jos eivät tunne minun verkkoidentiteettiä? Se on normaali tilanne arkielämässä, eivät vaan sitten tiedä, luulevat näkemänsä olevan kaikki. Eivät ne työpaikallakaan uskoneet kun yritin kertoa mitä verkoissa touhuan. Tätä ymmärtää vasta tekemällä itse, kuten monesti on todettu.

Oman verkkoinfran hallinta on juttu sinänsä, siinä tulee teknisen osaamisen puute pian vastaan. Otin ADDthis käyttöön blogeissa kun edellinen jakamistapa jäi pois käytöstä. Kuvittelen kaiken toimivan mutta saan silti ystävällisiä muistutuksia etten saa käyttööni hienoja syväanalyyseja. Nopeasti huomasin etten haluakaan tietää kaikkea: edellisen postin tviittauksista näin kuka on juorunnut Jyrki Kasville mitä hänestä sanoin, ja miten Jyrki on vastannut hänelle. Mitä avoimuus tuossakin tapauksessa merkitsee?

Puolittain tietoisia online identiteetin ratkaisuja lienee että Googlen profiilissa olen avatar kun muualla pidän harmaatukkaisen naisen kuvaa, samaa kaikissa palveluissa enkä muuttele jotta tunnistaminen helpottuisi. Google + en ole keksinyt itselle käyttöä, siksi kai voin yhtä hyvin olla avatar. Paljon oppimista on edessäni vielä ennenkuin tietoinen digitaalinen minä on toiminnassa. Tällä viikolla on menossa keskustelu identiteetistä Networked Learning konferenssia varten #NLC2012. Sinne menen seuraavaksi syventämään ajatteluani, siellä on mukana myös tutkija jonka käsitteille rakensin oman identiteetti-sivuna kaksi vuotta sitten. Avoimia keskusteluja on ollut käynnissä pitkin kevättä.

Tähän upotan Alan Levinen puheenvuoron, tai yritän ainakin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *