Scharmer ja läsnäolon merkitys

Sainpa uusia oivalluksia Otavaopiston lauantain pajan jälkeen. Siellä Kati Korhonen-Yrjänheikki kertoi tutkimuksestaan ja käytti Otto Scharmerin jäsennyksiä oppimisen esteistä (arviointi, kyynisyys, pelko). Nämä kytkettiin mielen avoimuuteen, sydämen avoimuuteen ja vapaaseen tahtoon. Katin väitöskirja löytyy verkosta ja sisältää monia kiehtovia kuvia ja tuloksia (insinöörien muuttumista kun tutki 🙂 ). En tuntenut Scharmeria mutta aloin tutustua heti. Laitan tähän videon, joka puhutteli minua suoraan sydämeen. On olemassa kahdenlaista oppimista: suurin osa teorioista käsittelee koettua, kokemuksellinen oppiminen kokoaa näitä oppimisen ilmiöitä. Toinen lähde on oppia tulevaisuudesta ja tehdä se observoimalla nykyhetkeä: oppia katsomaan miten tulevaisuus avautuu nykyisessä. Tarvitsin nuo sanat, nuo juuri.

Olen toki elänyt tämän hetken ennenkin. Olen pohtinut emergenttiä oppimista, autenttista oppimista, uudistavaa oppimista jne mutta nyt tajuan katsoneeni aina nykyhetken ehtojen analyysin kautta, en suoraan kohti tulevaisuutta. Olen tuijotellut Nonaka-Takeuchi neliöitä, jossa osaamista jaetaan, sisäistetään ja ulkoistetaan ja varmaan sen yhteydessä olen opiskellut ba -tilaa ja kuvitellut ymmärtäväni. Nyt tuntuu, että ymmärrän syvemmin.

Yksi selvä kytkentä on läsnäolon käsitteeseen. Senkin ymmärsin ja osasin toteuttaa verkko-opettajana. Pekka Ihanaisen kanssa se kirjoitettiin julkaisuihin ja opiskelijat todistivat palautteissaan läsnäolon merkityksen. Jos tästä blogista hakee sanalla läsnäolo, löytää hyviä postauksia. Olen ne itse kirjoittanut, mutta silti on jäänyt joku aukko mieleeni. Sen kuvittelen nyt täyttyneen.

Tässä videossa Otto puhuu suoraan minulle. Arvostan yksinkertaista mutta syvällistä ilmaisua ja sitä tässä näen. Jatkossa pohdin näitä englanniksi, kokeilen miten pitkälle tämä innostukseni mahtaa kantaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *