Pohdiskelua ITK2012 luennoista

Seurasin kotona olisiko ITK:sta lähetyksiä ja olihan sieltä. Kuuntelin ensimmäisen aamupäivän: Digiveikot, Erik Duval, ministeri Gustafsson ja Tuija Aalto. Osuin paikalle kun Teemu Arina ja Teemu Leinonen kertoivat ajatuksistaan. Ja vielä kuulin Frans Mäyrän luennon viimeisenä päivänä. Aikamoinen paketti siis. Kiitos Sami Voutilainen ja JAMK osaava porukka, että pääsin etänä paikalle.

Erik Duval oli minulle tuttu monista esityksistään, joita olen blogeissani referoinut ja kommentoinut. Hän puhui LAK11 (Learning Analytics) ensimmäisessä kansainvälisessä konferenssissa ja monissa muissa. Nyt Erikin esitys oli lyhyt ja taisi herättää enempi kysymyksiä kuin ideoita. Jospa linkitän Liisa Ilomäen tulkintaan, uskotte häntä paremmin kuin minua. Kyllä Duvalia kannattaa seurata. Ensi viikolla on LAK12, josta tulee streamausta toivon.

Tarkoitukseni on pohtia kahta Teemua ja ITK:ta heidän kauttaan. Minua puhutteli Leinosen Teemun blogiposti Aaltoyliopistossa, jossa hän reflektoi esitystään . Jo kuunnellessa heräsi kysymys näiden kahden Teemun eroista. Tunnen sen sivuavan omaa kysymystäni tieteet vs verkostot, josta kirjoitin joku aika sitten ja valaisin tällä kuvalla:

Leinosen Teemu ei taida olla ihan tavallinen tieteen edustaja, hän lienee kunnostautunut toiminnan kentillä enemmän kuin yliopiston väki yleensä. Teemu Arina taas aina esittelee itsensä yrittäjän työn kautta oppineeksi niin että eri suuntiin he ovat viime vuosina kasvaneet. Vai ovatko? Arina kertoi miten hän toimii ja kaikki tuntui sujuvan kovin helposti, helmet löytyvät ja tulevat oikein käyttöön. Leinonen sitten mietti miten pitkälle toisen Teemun toiminta ulottui, jäikö se teknisen tiedonintressin piiriin Habermasilaisittain ajateltuna. Itseään Leinonen moitti liian hajanaisesta ja luettelonomaisesta esityksestä. Olisiko samaa myös toisella tieteen edustajalla (Mäyrä), ainakin käsitten määrittelyjä riitti. Käykö tieteen anti aina raskaaksi kuunnella ja vastaanottaa? Arina on innostavampi kun lupaa nopeaa edistymistä. No Aaltoyliopisto lupaa samaa tieteen kentällä 🙂

ITK on käytännön kehittämistyötä tukeva tapahtuma, ei tieteellinen konferenssi. ITK haluaa kuitenkin ylläpitää yhteyttä tutkimukseen, mikä selvimmin näkyy erillisessä tutkijaworkshopissa. 23 vuotta on kiehtovan pitkä aika toteuttaa vuosittainen tapahtuma ja olisi joskus kiva kuulla ITK-historian kulkua. Monessako Teemut ovat olleet puhumassa? Olen kuullut että alussa Suomi oli johtavia maita ja ylpeinä osallistuttiin OnLine Educa Berlin- tapahtumaan. Sittemmin on pudottu tavallisten maiden joukkoon? Olisiko jotain saumaa siinä että terävöitettäisiin suhdetta tieteisiin ja tutkimukseen? Minua viehätti tämä kohta Leinosen blogipostissa:

pelkään hänen mallinsa toteutuksen jäävän usein pelkäksi (tieto)työn uudenlaiseksi rationalisoinniksi jossa ihmisillä ei edelleenkään ole aikaa tehdä asioita jotka johtavat aidosti uusiin “innovaatioihin” ja toiminnan kehittämiseen. Nämä nimittäin edellyttävät aikaa pysähtyä pohtimaan, herkkyyttä, kykyä tehdä eettisiä valintoja sekä laaja-alaista sivistystä.

Jospa tämä huoli ulottuisi koko ITK-tapahtumaan ja verkko-opetuksen kehittämiseen. Opettajat kokevat kiireen tappavan todellisen edistymisen – ainakin ajoittain. Varmaan paineita nopeisiin ratkaisuihin on myös yliopistoissa ja luulisin että selvimmin Aalto-yliopistossa. Tuo unelma syvästä oppimisesta ja ihmisen laaja-alaisesta sivistyksestä, sen haluan sitoa edellisen postin Scharmer -jäsennyksiin. Miten ihmeessä jaksaa uskoa aitoon edistykseen ja vaikuttamisen mahdollisuuksiin? Digiveikot taitaa olla hyvä malli, pojat tekee projektin joka vuosi aina yhtä suurella innolla.. ja kaikki muutkin tässä mainitut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *