Carita Kiili väitteli lukiolaisten nettitaidoista

Jyväskylän yliopistossa tarkastettiin juuri kasvatustieteen väitöskirja ’Online Reading as an Individual and Social Practice’, väittelijä Carita Kiili. Tutkimukseen voi tutustua digitaalisesti, suosittelen. Tutkimus palvelee opetuksen kehittämistä ja sen merkeissä tutkimuksesta on blogannut ainakin Virve Vainiala. Minun orientaationi on yleisempi, kun en opettajana enää toimi. Halusin tarkistaa, saanko tutkimuksesta viitekehykstä omille toimille verkkomaailmassa: auttaako se jäsentämään puutteita ja vahvuuksia? Autttoihan se, nautinnolla kuuntelin pari tuntia varsinkin kun sain viimeisen ovensuukappaleen (paperiversion) käyttööni.

Ihan ensin tekee mieli kertoa miten nautin siitä että puhuttiin oppimisesta ja ajattelusta eikä välineistä, todella virkistävää. Välineitä ei tarvinnut edes luetella, ne eivät vieneet huomiota eikä aikaa. Niin monta vuotta suomalainen keskustelu on pysytellyt teknisissä ratkaisuissa, niiden puutteissa ja uusien opiskelussa ym. Nyt tutkittiin opiskelijoiden toimintaa tehtävissä, jotka vaativat internetin käyttöä ja huomio kohdistui toimintaan, oppimiseen, yhteistyöhön ja ohjeistuksen vaikutuksiin. Minä maistelin mielessäni ydintuloksena haasteellisten tehtävien käyttöä. Oppimisen syvyys lisääntyi argumentointiin pakottamisella. Oppimisen mielekkyys tulee siitä kun luetaan jotain varten, joku mielenkiintoinen tehtävä ohjenuorana. Yhdessä tekeminen, tehtävän ja ratkaisujen jakaminen muiden kanssa nosti käsittelyn tasoa ja paransi tulosta.

Opiskelijoiden väliset erot olivat suuria ja parannettavaa olisi sekä tiedonhauissa että muokkaamisessa ja jakamisessa. Itselle tuli mieleen viime kesäinen Googlen tarjoama kurssi Powersearching, joka tarjosi pohdittavaa hakusanojen ja hakutoiminnan parantamiseksi. Opetusvideot ovat edelleen saatavana ja havainnollistavat erinomaisesti (siis englannin taito ei ole kohtalokas). Haku muotoillaan kuten tutkimuksen kysymykset ja sitä rajataan harkiten. Nettilähteen omistaja voidaan hakea esiin.

Profiilien käyttö opiskelijoiden kuvauksessa tuntui toimivan ja pääsevän lähelle käytäntöä. Tiedonhaku voi olla monipuolista, yksipuolista, irrelevanttia, eikriittistä lainkaan. Opiskelijoiden prosentuaaliset jakaumat eivät mielestäni ole kiintoisia, mutta oppimisen jäsentely auttaa ymmärtämään toimintaansa. Kannattaa siis lukea tutkimus ja miettiä sen merkitystä omalle toiminnalle.

Minä rakensin mielessä mallin Fantasiaopinnoista (katso kaksi edellistä postausta). Oma aiheenvalinta esseen kirjoittamisessa motivoi ja sitä ohjataan kohti teemoitusta ja valintaa, ei kaiken luetun kerrontaan. Haaste on melkoinen. Opiskelijatoverien arviointi sujuu argumentointiin ohjaten: mihin huomio esseen muodossa, mihin sisällössä. Jännittävää on saada ne omat arviot, ja todella opettavaista. Viikko viikolta käsittely syvenee ja vaatimustaso kasvaa sekä itsellä että kanssaoppijoilla. Olin jo hitusen parantanut tulostani 🙂 Voisin ajan myötä rakentaa mallin omasta oppimisestani.

Kiitos Caritalle mielenkiintoisesta tilaisuudesta ja tutkimuksesta jota tulen vielä lukemaan tarkemminkin. Voisin lisätä vastaukseen ”kenelle tutkimuksesta on hyötyä?” että jokaisella verkoissa liikkujalle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *