Osallistumisen epätasapaino: blogin kommentit

Jatkan tämän blogin elämänkaaren tutkimusta. Erkka Peitso sanoi kurssillaan, että osallistumisen epätasapaino on tärkeä opittava juttu tuleville organisaatioiden kehittäjille. Minä sitä mielessäni ihmettelin: onko se aina niin että muutama on aktiivinen ja joukot aina passiivisia. Nytpä kokeilin eka kertaa: syntyykö potenssilain kaari tämän blogin kommentoijista? Osaanko tulkita tapahtuman? Mitä tietoa käytän tulkinnoissa?

Kommentteja tähän blogiin kirjoitti vuosien 2007-2012 aikana yhteensä 52 henkilöä minun lisäkseni. Tässä kuva:

Edellisessä postauksessa mainitsin, että kommentointi oli tavallisempaa alkuvuosina, jolloin ei vielä oltu Facebookissa eikä Twitterissä. Yli 20 kommenttia kirjoitti Pekka Ihanainen, joka auttoi minut alkuun ja kommentoi heti alussa. Meillä oli yhteistä opetusta ja blogasin tapahtumista siihen liittyen. Kirjoitimme verkko-opetuksesta muutamaan julkaisuun yhdessä. Nyttemmin tiemme ovat eriytyneet, seuraan kyllä silmäkulmasta missä Pekka liikkuu.

Toisena kommenttien määrässä on Juha Knuuttila Turun amk:sta. Häneen tutustuin bloginsa kautta ja nyt  huomasin hänen kommentoineen vielä myöhemminkin. Emme ole tavanneet f2f, mutta verkko-opetuksen kehittäminen on yhteinen intressimme. Kolmantena on Irmeli Pietilä, Pekan työtoveri HaagaHelian amk:ista. Hän kommentoi sekä alussa että viimeksi Hesarin kolumnin vuoksi. Hänet tapasin ammatillisten opettajakorkeakoulujen yhteistyön merkeissä. Neljäntenä on Jarmo Talvivaara, jonka tunnen omasta (JKL) opettajankoulutuksesta 2002 lähtien. Hänen kanssa mietittiin verkko-opetusta vuonna 2009 kai eniten, samaan aikaan myös SOMETU:n keskusteluissa.

Verkko-opetuksen merkeissä kommentointi jatkuu: Tarmo Toikkanen ja Jarmo Tanskanen. Tarmo tuli tutuksi bloginsa kautta ja tapasimme ITK:n tutkijatapaamisessa sekä Jyväskylässä. Jarmon kurssilla Tampereella opiskelin sosiaalista mediaa blogin perustamisen aikoihin. Irmeli Aro kuuluu vielä tähän runsaammin kommentoineiden joukkoon. Häneen tutustuin konnektivismin opinnoissa syksyllä 2008 ja näin hänestä monta videota ennenkuin kerran tapasimmekin Otavaopistolla. Meillä on useita yhteisiä kavereita ulkomailta eri välineissä.

Seuraavat ihmiset kommentoivat kolme kertaa: Päivi Svärd oli opettajani Second Lifessä, väitellyt Tiiu Tenno kollega Oulun ammatillisesta opettajakorkeakoulusta ja Antti Laitinen entinen työtoveri Jyväskylässä. Vasta seuraavassa kaksi kommenttia kirjoittaneiden ryhmässä löytyy myös  ihmisiä, joita en tunne. Heidän kommenttinsa liittyvät tiettyyn aiheeseen, joka on sivunnut heitä jollakin tavalla. Erityisesti ilahdutti kiitos kriittisesta otteesta.

Mitä tästä koonnista voisi oppia? On helpompi kommentoida ihmistä, jonka on myös nähnyt ja tuntee yhteisen työn merkeissä. Sama yhteistyö jatkuu luontevasti verkoissa. Mutta uusiakin ystäviä löytyy. Vankka verkko-opetuksen kehittäjäverkosto on kohdannut toisensa ja minut tämänkin blogin yhteydessä. Minulla oli blogrollissa monien osoite näkyvissä vuosia, kuten olen itse heidän blogeissaan. Monilla areenoilla olemme toisiamme suositelleet ja verkostoa rakentaneet. Nyt on sellainen olo, että onhan tässä jotain tullut tehtyä. Hyvä lopettaa. Historian lehdet havisevat, blogien kommentoinnin aika alkaa olla ohitettu, ehkä.

Tuli se osallistumisen vinous todetuksi jo näinkin pienessä aineistossa. Pitkä häntä koostuu kaksi kertaa ja kerran kommentoineista. Verkostoanalyysi-ryhmä on nykyään suosikkini Facebookissa, tunnetkos sen?

 

2 kommenttia artikkeliin ”Osallistumisen epätasapaino: blogin kommentit”

  1. Hei Heli. Niin se menee todellakin. Emme ole koskaan tavanneet f2f, mutta silti on yhteys ollut olemassa. Vanhoja yhteyksiä myös elpyy. Eräskin vanha kollega ammattikorkeakoulujen rakentamisen ajalta yhyttyi kanssani ja kommunikaatio pelaa ja ajatuksia vaihdetaan jälleen. Sosiaalinen media oman kokemukseni mukaan 1) luo uusia suhteita, 2) vahvistaa olemassa olevia, 3) puhaltaa eloa hyviin vanhoihin suhteisiin, ja mitä vielä. Yhdyn kanssasi noihin ajatuksiisi. Verkkososiaalisuus on totta ja tätä päivää. Itsekin olen asioita miettinyt menneissä blogihajatelmissani. On varmaan totta, että blogit alkaa olla monella tavoin haastettu ja jo menneen talven lumia. Silloin kuin itse alottelin tuon verkko-opettajablogin 2007, oli some kyllä aika lailla erilaista kuin nyt. Mutta jatketaan tahoillamme ja aina välillä some törmäillen. Ehkä vielä joskus tapaamme f2f maailmassakin. Ehkä. Hyvää joulunodotusta.

  2. Hei taas, Juha

    Jännä miten kirjoittamisen ja nyt tämän keskustelun (josta osa Facbookissa nykyään) avulla alkaa hahmottua entistä selvemmin tuo intensiivinen verkko-opettajien blogien verkostoituminen 2007-2011 ja nyt ollaan vaiheessa jossa tehdään. Uudet ihmiset voivat hypätä mukaan toimiviin FB-ryhmiin ja vaikka minne. Rehtoreita taisi tulla monia mukaan viime ja tänä vuonna.

    Aikakerroksia on monia sisäkkäin. Jotkut minun kommentoijat olivat rakentamassa Blogilistaa Suomeen ennen 2007. Monet ovat jo lopettaneet blogaamisen mutta työpaikat ovat vihdoin aloittaneet omien blogialustojen rakentamisen. Kaikki muuttuu, mutta verkkososiaalisuus on totta ja tullut jäädäkseen, ainakin kaikille meille jotka olemme sen makuun päässeet. Toiminta moninaistuu ja näyttää hajoavan mutta ainakin kevyellä tasolla yhteydet laajenee. Luulisin. Aika näyttää.
    Hyvää jouluodotusta sinullekin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *