Kampus kuohui 70-luvulla

Tämä blogiposti poikkeaa muista. Jyväskylässä ollaan kokoamassa materiaalia yliopisto-opiskelusta kuohunnan vuosina 1968- 84. Minulla on muistoja 70-luvulta. Olin koonnut niitä kotisivuilleni, jotka tyttäreni teki v.1997 ammattikorkeakoulussa opiskellessaan internet -ohjelmointia. Sivut eivät enää löytyneet miltään serveriltä, mutta onnistuin palauttamaan 70-luvun materiaalin. Julkaisen ne tässä, jotta Kampus kuohuu -julkaisun toimittajat voivat tutustua ja arvioida käyttöä.  Edublogs-ympäristö on minulle tutuin ja helpoin toteuttaa, kun olen täällä vuodesta 2007 blogannut wordpressia käyttäen..

Jos olet kiinnostunut Kampus kuohuu hankkeesta, tutustu sen nimiseen Facebook-sivustoon. 

70-luku.

Kaikki muuttuu
vaan ei itsestään
Sinä muutat kaiken
vaan et yksinään.
Kom -teatteri, Chile produktio.

70-luvulla astuin aikuisuuteen, kasvatustieteen kandina (nykyisin maisterin tutkinto) assistentiksi yliopiston psykologian laitokselle. Painopiste taisi kuitenkin olla maailman parantamisessa, aktiivisessa osallistumisessa opiskelijaliikkeeseen. Pyrimme yliopiston uudistamiseen tai oikeastaan laitoimme kuntoon koko maailmaa. Se oli yhteiskunnallisen heräämisen ja joukkomuotoisen tiedostamisen aikaa.

Kaikki alistettiin yhteiskunnalliselle, myös psykologia. Jokaisen kansalaisen kaikinpuolinen persoonallisuuden kehitys oli tavoitteemme ja totisesti myös elimme sitä todeksi. Opiskelimme filosofiaa, pohdimme dialektiikkaa ynnä muuta opintopiireissä kaiket illat. Ajattelua ja pohdintaa pyrimme saamaan myös varsinaiseen opetukseen. Perustimme oman lehden, jossa kerrottiin miten asioiden pitäisi olla. Se oli nimeltään Heijastus (Reflection) ja ilmestyi monta vuotta. Jokaviikkoinen kulttuuritapahtuma alkoi omilla ohjelmilla ja päättyi omaan musiikkiin. Into oli kova, tarkoitus hyvä ja varmasti opittiin. Tiedostin, että kaikki elollinen muuttuu jatkuvasti – ja se muuttuu yhteyksissään. Oivalsin, että vuorovaikutussuhteiden rikkaus voisi olla paras mittari toiminnan kehittymiselle.

Yksi huippukokemus oli Berliinissa 1973 pidetty Weltfestspiel der Jungen und Studenten. Matkasimme pitkällä junalla Helsingistä Leningradin, Minskin, Puolan halki silloiseen Berliiniin, 800 suomalaista aktivistia lukuisista ryhmittymistä. Avajaisissa marssimme käsi kädessä halki hurraavan kaupungin rauhankyyhkypaidoissa. Osallistuimme yhdessä 150 eri maan edustajan kanssa kulttuuri- ja keskustelutilaisuuksiin ja loppujuhlaan, jossa meitä oli silmänkantamattomiin. Silloin kansainvälisyys oli elävää toimintaa ja ongelmat olivat myös kansainvälisellä tasolla työstettävinä. Opiskelimme saksaa ja venäjää, koska englanninkieli ei riittänyt. Opiskelijajärjestöillä oli omia ulkomaisia vieraita ja opintomatkoja tehtiin moniin maihin.

Yliopiston tutkinnonuudistusta tehtiin yötä päivää kauniista periaatteista lähtien: tiede piti saada kansaa palvelemaan, teoria ja käytäntö kohtaamaan demokraattisessa ammattikäytännössä. Reippaasti kritisoimme yliopistoa ja sen käytäntöjä. Paljastimme opetuksen rajoja ja vaadimme demokratiaa päätöksentekoon. Elämälle vieraista arvosanoista oli tarkoitus siirtyä ammateista nouseviin koulutusohjelmiin ja paperilla tämä tapahtuikin. Tutkimuksen tekoa pyrimme myös muuttamaan oikeimmille raiteille, todellisten ongelmien suuntaan.

No onneksi emme saavuttaneet kaikkea haluamaamme. Jälkeenpäin moni yritys tuntuu huvittavalta mutta pyrkimykset olivat eettisesti korkealla ja tarkoitus mitä parhain. Koko maailman tasolla pyrimme ihmisen elämän parantamiseen ja toimimme vilpittömästi sen puolesta.

Tämän vuosikymmenen ( 70-luvun) lopulla toiminta alkoi vähitellen hiipua.

tarja 1977Omalta osaltani sivuun jäämiseen vaikutti tyttären syntymä 1977. Lapsen synnyttyä naisen elämä ei ole enää vain omaa elämää. Kuvassa Tarja on iältään kolme viikkoa.

Työskentelin tutkijana ja yritin saada itseni innostumaan. Raportteja syntyi, puheenvuoroja pidin myös kansainvälisissä kongresseissa ja tulin lisensiaatiksi 1980. Tunsin, etten pystynyt työssäni toimimaan niin kuin olisin halunnut. Tuotokset olivat merkillisiä kompromisseja perinteisen tieteenteon ja uuden ajatteluni välillä ja vähitellen kaikkea alkoi värjätä oman motivaationi hiipuminen.

Yritys muuttaa kaikki kerralla paremmaksi oli ollut epärealistinen eikä meistä nuorista ollut rajojen näkijöiksi. Palautetta varmasti saimme mutta emme sitä kuulleet. Innostuneen kokeiluvaiheen soisin kuitenkin jokaisen sukupolven nuorille.

— kotisivu päättyy

Ensimmäinen kuva on minusta ylioppilaskunnan vaaleissa ehdokkaana. Muistaakseni osallistuin muutamiin kokouksiin.

Keskimmäinen kuva on yliopiston mäellä joukkovoiman osoitusta, en osaa sitoa sitä mihinkään tapahtumaan.  Osallistujat taitavat olla kansandemokraattien kahta siipeä, jotka silloin olivat kovin kaukana toisistaan 🙂 En ole kuvassa mukana, mutta  muistan monesti huutaneeni kulkueissa: Tiede kansaa palvelemaan!

Berliinin matkalta oli kotisivuun linkitetty useita kuvia, mutta jätän ne pois kun se oli valtakunnallista osallistumista. Berliinin matkan mainitsen myös Kuka Heli? sivulla.

3 kommenttia artikkeliin ”Kampus kuohui 70-luvulla”

  1. Heli, oli hauska palata kampuksen tunnelmiin kanssasi. Aikuistumiseni tulikasteeseen jouduin -70 Kylliälän koulukodissa, suojelukasvatuslaitoksessa, jossa aloin soveltaa käytäntöön yliopiston oppeja. Muistan edellen kiitollisena, että sinä (tai Sepe?)löysitte harjoittelupaikkailmoituksen erkan laitoksen taululta. Onneksi oli takana myös 60-luku ja elämäni yliopisto!

  2. Juu yliopistolla oli erilaista kuin ns kentällä. Mutta oli opiskelijaliike mahtava osallistumisen kenttäkoulu, praktiikka. Käytiin eduskunnat ja sivistysvaliokunnat ja tehtaan porteilla – valistamassa kaikkialla 🙂

    Tutkinnonuudistus kai pyrki tuomaan opinnot lähemmäksi käytäntöä mutta mahtoiko se toimia millään tieteenalalla. Psykologiassa koulutusohjelman nimi oli jonkin aikaa psykologiset palvelut. Ammattikorkeakoulussa 97- alkaen sitten tutkinnonuudistus toteutui paremmin, tuli joskus mieleeni.

    Yhteiskunnallisten ilmiöiden ja tapahtumien analyysi oli kyllä tasokasta ja antoi pohjaa lopulle elämälle…

Vastaa käyttäjälle Heli Nurmi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *