Pekka Himanen ja Suomen tulevaisuus

Sattui sopivasti tuo edellinen postaus 70-luvun kuohunnoistaa, kun nyt haluan kirjoittaa hankkeesta, jossa hahmotetaan Suomen tulevaisuutta eteenpäin. Peruspyrkimykset ovat ihan samoja kuin tuolloin opiskelijaliikkeessä: ymmärtää mistä kaikesta on kysymys ja vaikuttaa niin että maapallo pelastuisi ja ihmisten olisi hyvä elää täällä. Olen seurannut hanketta vähän laiskasti, mutta nyt Saska Saarikoski antoi syvyyttä viittamalla 2.1.2000 Helsingin Sanomissa julkaistuun Manuel Castellsin haastatteluun. Se palautti mieleen Castellsin Keskustelua historian kanssa, jonka aiemminkin olin kuunnellut ihastuneena. Castells on lähtenyt Espanjasta nuorena opiskelijana Francon hallinnon aikaan, ollut Pariisissa opiskelijaliikkeen syntyessä, matkustellut paljon ja vaikuttanut myös Californiassa. Sieltä käsin hän on nyt mukana tutkimassa Suomen tulevaisuutta.

Upeasti Castells antaa tuossa Saarikosken haastattelussa arvoa Suomelle ja näkee silloiseen tulevaisuuteen. Hakkerietiikka kirja oli saanut jo alkunsa kun Castells, Linus Torvalds ja Pekka Himanen kohtasivat Berkeleyssä v. 1998. Kirja on julkaistu 2001 ja siinä ovat mukana nämä kolme miestä. Kirja on ollut merkityksellinen niin minulle kuin monelle ystävälleni. Hahmotan siis pitkän ketjun ihmisiä ja työtä tässä isossa maailman parantamisen hankkeessa.

Viime päivinä sain taas uutta materiaalia kun seurasin valtioneuvoston lähetyksiä ns pyöreän pöydän keskusteluista, joissa Himanen tapasi n. 30 suomalaista asiantuntijaa, joilla oli annettavaa Suomen tulevaisuuden hahmottamiseen. Niin moni ihminen tekee hyvää työtä ja kantaa vastuuta sekä pystyy yhteistyöhön. Suomalaisen tulevaisuusselonteon ja kansainvälisen hankkeen välittäjinä toimivat Pekka Lindroos ja Mari Hjelt, joilla oli vetovastuu päivien ohjelmasta ja yhteenvedosta. Voin vain kiittää, opin paljon, ajatteluni kehittyi.

Ymmärrän entistä selvemmin miten talous, hyvinvointi ja ekologia on liitettävä toisiina erottamattomasti tavalla mikä nostaa ihmisen ja arvokkaan elämän keskiöön. Ei siis mikään helppo tehtävä, mahdoton, voisi sanoa. Mutta silti sitä on yritettävä ja tehtävä, koska muuten meillä ei tulevaisuutta ole. Ei ainakaan lapsenlapsilla, kai jokainen haluaa turvata heillekin hyvän elämän edellytykset. Entistä paremmin ymmärsin että ICT ja digitaalisen innovoinnin merkityksen. Sitä kautta voimme säästää ympäristöä ja samalla luoda uutta hyvinvointia. Olen toiminut kansainvälisissä online verkostoissa mutta en ole ymmärtänyt että kyse on myös talouden pelastamisesta. Olen kokenut avoimet yhteisöt ’vain’ kansainvälisen yhteisymmärryksen ja tiedon jakamisen areenoina.

Olen itse ns suuria ikäluokkia, sodan jälkeen syntynyttä polvea, jolle ensimmäisen kerran joukkomittaisesti avautuivat yliopiston portit. Tuolla seikalla on tulkittu opiskelijaliikehdintää, kun kaikki eivät enää tulleet rikkaista perheistä vaan ihan tavallisista. Kapina oli olemukseltaan kuitenkin kansainvälinen ja siitä asti tietoisuuteni on ollut avoin globaalille. Konnektivismin opinnot olivat suora jatkumo toimintaketjussa. Vein sinne idean Hakkerietiikan sitomisesta taustateoriaksi ja sain vastakaikua, vaikka hakkeri-käsite oli jo muuntunut kielteiseksi. Sitä joutui selittämään. Ihminen haluaa olla osa jotain itseä suurempaa ja osallistuessa haluaa tulla arvostetuksi vertaistensa kautta.

”Henkisesti teknologinen kumous oli jatkoa 60-luvun radikalismille”, Castells sanoi Saarikosken haastattelussa. Se oli helppo ymmärtää ja ottaa vastaan. Tämän päivän kumous vaatii yhdistämään teknologisen, ekologisen ja hyvinvoinnin. Isompaa haastetta en osaa kuvitella ja ratkaisu vaatiikin, kuten Castells sanoi jo v. 2000: ”nykyään pitää vallata ihmisten tajunta.” Ihmisten on haluttava oikeita asioita. Työtä riittää, kun Suomessakin on keskitytty Himasen ja koko tulevaisuushankkeen matalamieliseen haukkumiseen. Median roolia ihmettelen, onko pakko käyttäytyä niin huonosti, jotta edustaisi ns kansan mielipidettä vai miksi  pitää alittaa oma tasonsa. Ristiinnaulitseminen on usein tullut mieleen, se tapahtuu edelleen yhtä sujuvasti kuin muinoin.

Silti on uskottava ihmiseen ja tehtävä hyvää silti. Pekka Himasen Kukoistuksen käsikirjoitus s. 183-4 kuvaa mainiosti tätä puolta.

Ihmiset ovat epäjohdonmukaisia, epäloogisia ja itsekeskeisiä. Rakasta heitä kaikesta huolimatta.

Jos teet hyvää, ihmiset syyttävät sinua itsekkäistä ja alhaisista vaikuttaista. Tee hyvää kaikesta huolimatta.

Luettelo jatkuu yhtä osuvana, mutta lopetaan tähän. Tällaisten vaikeuksien keskellä sisu, oma usko arvoihinsa punnitaan. Jännitteiden keskellä on jännittävä elää, kirjoitin joskus jouduttuani päällikkötehtäviin.

Suurin osa suomalaisista on kuitenkin osaavaa ja yhteistyökykyistä väkeä kuten nuo pyöreitten pöytien osallistujat ja monet muut oman työnsä ääressä. Voi jos voisikin antaa kunnian heille kenelle se kuuluu. Ja jättää omaan arvoonsa pahansuovat typeryydet. Tulevaisuus 2030 hankkeella on verkkosivustoja joihin aion tutustua paremmin näiden kolmen työntäyteisen päivän virittämänä. Mielestäni hanke on kaikkien suomalaisten yhteinen ja voin miettiä, miten voisin antaa panokseni. Meitä kehittämishaluisia elinikäisiä oppijoita on lisääntyvissä määrin. Hauska fakta oli sekin että nyt on elossa enemmän isovanhempia kuin koskaan ennen – ajatelkaa mikä mahdollisuus…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *