Tarina ”Imatran yhteislyseo 1964” porukasta

Edellisiä blogiposteja on luettu hämmästyttävän paljon ja tulkitsen sen kiinnostuksen heräämisenä yleisemminkin luokkakokouksiin ja koulumuistoihin. Kun ikää on tämän verran niin on luontaista integroida omaa mieltään entistä ehommaksi paketiksi. Itse olen jo nyt oppinut paljon saamistani kommenteista ja Facebook-keskusteluista. Herätin kysymyksen että koottaisiinko yksiin kansiin meidän erilaiset polut alkaen koulusta ja kattaen seuraavat 50 vuotta. Tarkoitan nimenomaan erilaiset, kukin tuottaisi tarinan haluamallaan tavalla. Jokainen tarina on arvokas ja tuo lisää kokonaisuuteen.

Ehkä kirjoitankin ensin julkaisun muodosta. Kirja kai useimmille tulee mieleen, sen toimittaminen ja julkaiseminen. Minulle taas digitaalinen julkaisu on läheisin, esim. tämä blogi. Tämä on todella helppo tehdä ja mediaa voi lisätä helposti: kuvia ja videoita. Niitä voi upottaa tänne sisään tai laittaa linkiksi. Näin jokainen voisi valita tavan ilmaista itseään, kirjoittaminen on vain yksi monista. Osallistun parhaillaan kurssille ”Growing Old in the Globe”, jossa tehtäviin saa sisällyttää alkuun esim. kuvan, videon, runon, audion, linkkejä ja sitten kirjallisesti kertoa perusteet valinnalle. Tällä viikolla teen tehtävän ”What is an ageing society?” ja siihen aion hakea jotain tilastoja Suomesta. Olen nähnyt japanilaisen perheen ja eteläafrikkalaisen hoitolaitoksen ja lukenut monia runoja vanhenemisesta. Se on kivaa ja antaa minulle orientaation että meidän tarina olisi yhtä rikas ilmaisultaan. Voisi jakaa lempiajatuksiaan ja kommentoida omaa elämää aivan kuten itse haluaa. Jos nimen käyttö kaihertaa niin kai sallisimme nimimerkitkin?

Viitekehykseksi haluaisin perustietoja Suomesta. Esim. Meitä syntyi 95 000, olemme ensimmäinen suuri ikäluokka. Ylioppilaita valmistui eka kertaa yli 10 000 v.1964. Tapaamisessa puhuimme poliittisesta heräämisestä, Vietnamin sodan vastustamisesta jne. Lyhyesti voisi koota avainkokemukset. JP Roos nimitti 40-50-syntyneet muutoksen sukupolveksi. Olisi niin kiva tutkia millä eri tavoin olimme ja olemme muutoksen sukupolvi. Tammikuussa kirjoitin YLEn arvotutkimuksesta. Kirjoituksessa on linkki eteenpäin. Olisi helppo tutkia miten jakaudumme tuolle nelikentälle. Voisi laittaa pelkät luvut tai nimet, miten haluttaisiin. Toinen samaan aikaan esillä ollut tuli Helsingin Sanomien taholta, suomalaisten yhteiskuntaluokkien tutkimus. Luokkakone oli hauska otsikko. Tuolla mittarilla minä tulin ilman muuta ns kipuajaksi, kun alhaalta aloitin niin ei voi mennä kuin ylöspäin. Nuo olivat siis kaksi helppoa mittaustapaa jos koko ryhmästä halutaan tietoa.

Toinen viitekehys olisi elämänkaaripsykologia, joka oli asiantuntemusalueeni aikuisten kouluttajana. Eriksonin aikuisuuden vaiheet, ehkä Levinson. Baltes johti Saksassa tutkimuslaitosta ja vieraili monesti Jyväskylässä. Kristallisoitunut viisaus nousee käsitteenä mieleen, kiehtooko? Kansatieteistä ja kulttuurin tutkimuksesta löytyy varmasti lisätietoa (jos tarpeen). Ilmo viittasi Tuija Saresman väikkäriin ”Omaelämäkerran rajapinnat”, mutta se käsitteli suhdetta kuolemiseen. Jäämme elämään jos kirjoitamme itsemme jälkipolville. Itsellä on enemmän mielessä oman identiteetin ja persoonallisuuden uudelleen tulkinnan tarve tässä myöhäissikuisuuden vaiheessa.

Facebookissa sain kuusi uutta kaveria tapaamisen jälkeen. Siellä keskusteltiin yhteisestä  julkaisusta: mukana Ilmo Pärssinen, Eeva Kalin ja Pirjo Aarnio. Kypsyttelemme kesän ajan aatoksiamme ja kutsumme syksyllä palaveriin jossa linjasta päätettäisiin yhdessä. Tulethan mukaan? Kommentoi tähän kirjoitukseen, jotta osaan kutsua Sinut mukaan.  Meillä on nyt varsin kattava nimilista Arjan ym ansiosta.

 

7 kommenttia artikkeliin ”Tarina ”Imatran yhteislyseo 1964” porukasta”

  1. Heli, minua on alkanut kiinnostaa omaa elämää penkominen ja siitä kirjoittaminen. Sanon aina, etten muista mitään. Jos muistankin, kun alan muistella.
    Vastaukseni on kyllä. Olen ainakin aluksi mukana ja katson, onko minusta tähän vai kirjoitanko omaksi ilokseni. Sinulla on niin akateeminen lähestyminen, esim. lopun nimet ja nimien takaa löytyvät käsitteet ovat tuntemattomia minulle

    Katsotaan! Mielenkiintoinen projekti ja sinä olet kyllä paras ohjaaja.

  2. Ihanaa, Eeva, noin nopeasti kommentoit. Minä kun luulin että ei kukaan nyt jaksa lukea. Jyväskylässä on taas helle ihan kuin Imatralla tapaamisen aikaan.

    Sepä onkin just jännä kun tavattiin pitkän eron jälkeen miten ollaan peilejä toisillemme. Minä olen outo akateeminen ja tutkiskelen kaikkea. Tein sitä työssäni ja jatkan eläkkeellä tietty. Jokaisella on asiantuntemuksensa ja kokemuksensa. Varmaan suomalaisesta yhteiskunnasta on parempaa valmiutta monilla muilla työnsä vuoksi.

    Jokainen on oman elämänsä asiantuntija ja siinä roolissa korvaamaton. Pidetään kepeä mutta syvällinen ote, sitä minä aina tavoittelen. Olen tähän mennessä päässyt itseni suhteen kysymään että mistä mahtoi johtua minun alemmuudentunne kouluaikoina, ei se ollutkaan köyhyys van joku muu.
    Kiitos tähänastisesta! jatketaan

  3. Onpa mielenkiintoinen idea. Voisin kai minäkin olla mukana jollain lailla. Toistaiseksi aikaa on vähän niukasti, kun teen vielä töitä tai siis harrastan työntekoa, mutta katsotaan, mitä tämä vaatii… Hyvä idea joka tapauksessa!

  4. Kiitos kommentista, Tarja.
    Ai harrastat tyntekoa? Muistelin sinun toimineen aikuisten kouluttajana jossain – sitä ei tosiaan malta lopettaa. Minäkin jatkan harrastelua avoimilla online-kursseilla.
    Annetaan idean kypsyä kesän aikana ja tartutaan toimeen syksyn tullen. Kun jokainen kirjoittaa oman tarinansa niin kauanko se vie? Riippuu siitä miten sen tekee, mutta ajattelisin että se on antoisaa hommaa joka tapauksessa, tutustua itseensä.
    Pidetään yhteyttä!

    1. Hei, tosiaan koulutan vielä aikuisia maahanmuuttajia ja haastattelen heitä valtakunnallisissa kielikokeissa. Virallisesti olen tietysti eläkkeellä, mutta kun kysytään niin toistaiseksi en ole osannut sanoa ei. Ja on se vaan kivaa. Opiskelijat antavat paljon.
      Eli voi tätä työtä sanoa harrastukseksi. Ja aina voi ideoida uutta niin, että pää pysyy virkeänä.
      Annetaan asioiden kypsyä kesän aikana ja palataan.
      Kivaa kesää Sinulle
      t. Tarja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *