Onnellinen aikuiskouluttaja opettajakorkeakoulussa

Tämä vaihe kattaa viimeiset 25 vuotta työelämästäni. Kuvailen ensin onnellisuuden perustoja ja sitten käyn lyhyesti läpi eri tehtäviä mitä tulin hoitaneeksi. Ammatillinen opettajankoulutus erosi yliopistosta huimasti. Pääsin mukaan vaiheessa jossa siellä oltiin omaksumassa opiskelijoiden omaehtoisuutta pedagogiikan perustaksi. Kiinteän opsin sijasta jokainen rakensi oman opettajuuden käsikirjan yhdistäen teorian ja käytännön omaan alaansa ja persoonallisuuteensa. Käytäntö oli teorian kriteeri ja siksi oppimistapahtumien yhteinen reflektointi oli keskiössä. Tämä oli huimaa luovaa työskentelyä. Opiskelijat olivat aikuisia ja tulivat työelämästä, kaikilta eri aloilta, ja opiskelivat monialaisissa ryhmissä vuorovaikutteisesti. Olen blogannut esim. 8.3.2011 otsikolla Oppimisen vallankumous toteutettuna.

Oman kasvun kannalta kokemus tuntui siltä kuin olisin herännyt henkiin. Voin tai siis oli pakko käyttää omaa persoonallisuutta vuorovaikutuksen osana ja piti ottaa kantaa asioihin joita ei voinut tietää. Mielen sisällä tapahtui käynnistymisprosesseja, tein kuvan niistä:

voimatKiintoisat hankkeet aktivoivat hakemaan muistista tietoa entistä enemmän. Toimitaan violetilla alueella. Mutta kun homma oikein käynnistyy niin haetaan voimia tiedostamattomasta. Tunteet heräävät eloon uudella tavalla ja luovuus viriää.(kuva on huono mutta jospa ymmärrätte).

Kun tämä tapahtui 1980-luvun puolivälistä alkaen, oltiin harmillisesti aikaa paljon edellä. Kritiikki oli kovaa ja hyökkäykset koulutusmallia kohtaan arkipäivää (te ette opeta vaan me tehdään kaikki työ jne). Ne olivat karaisevia kokemuksia, jotka pakottivat tiedostamaan, mistä pedagogista periaatteista itse oli ihan varma, siis uskoi sillä hetkellä parhaimmaksi.

Rikastava vuorovaikutus yhteisössä jossa vallitsee toistensa tukeminen ja tasavertaisuus – sain sen taas kokea. Toimintakenttä oli laaja ja matkustamista paljon. Uskon että sekin piti vireyttä yllä, nähdä erilaiset oppilaitokset ja aistia niiden toimintakulttuurit estää paikalleen jymähtämistä. Tuohon kehittämistoimintaan tulivat 2000-luvun puolella avuksi teknologian uudet välineet. Verkko-opetus tuntui mielekkäältä ja lisäsi yksilöllistämisen keinoja. Sille omistauduin viimeiset työvuoteni, taas harmillisesti aikaa edellä ja kritiikkiä kuunnellen.

Käväisin myös tutkijana Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksessa (Jyväskylän yliopistossa) kun hanke tuli lähelle opettajankoulutuksen toimintakenttää. Oli korjaava kokemus tulla valituksi yli 20 hakijan joukosta tutkijaksi. Määräaikaisuus tuntui erilaiselta kun olin saanut vakituisen toimen ennen tutkijaksi menoa. Voin myös pitää yhteyttä kenttään koko ajan. Tänä aikana sain tiedollista syvyyttä asiantuntemukseeni ja myös tiedostin rajojani entistä enemmän. Tiedostin odotuksen väitöskirjan tekemisestä, mutta en ruvennut kiltisti sitä odotusta toteuttamaan, koska se tie olisi vienyt hallintovirkoihin.

naama250Toinen opettavainen kokemus oli joutuminen opettajankoulutuksen kakkospäälliköksi.En hakenut siihen paikkaan kertaakaan mutta toimin sellaisena silti kuusi vuotta. Päällikkönä näin kokonaisuuden hallinnon silmin ja taas monet asiat näyttivät erilaisilta kuin ennen. Johtavassa asemassa oleminen merkitsi vastuunkantoa ja jatkuvan arvioinnin kohteena olemista. Valmistelin osaltani siirtymistä ammattikorkeakoulun osaksi, kolmen sivupisteen liittämisen omaan koulutukseen ym. Työpäivät olivat pitkiä eivätkä kaikki tehtävät mieluisia. Laatutyöstä innostuin joksikin aikaa: on hyvä tietää mitä tekee ja miksi. Kuvassa bleiseri ja silkkipusero ja stressilihomista havaittavissa 🙂

Olin iloinen kun päälliköksi saatiin halukkaita ihmisiä ja minä pääsin takaisin yliopettajaksi. Parin vuoden jälkeen keksin hakea osa-aikaisuutta, jotta voin käyttää aikaani opiskeluun. Kaipasin mahdollisuutta vaikuttaa omaan aikaani päällikkökauden jälkeen. Verkko-opettajana en olisi voinut kehittyä ilman omaa ajallista satsausta, uudet teknologiat muuttivat niin paljon toimintatapoja. Vähitellen kaikki opetus siirtyi digitaalisiin oppimisympäristöihin, materiaalit ja vuorovaikutukset. Löysin siinä toiminnassa omalta tuntuvan opettajuuden, voin käyttää  persoonallisuuttani entistä tehokkaammin. Tämä blogi osoittaa toimintani verkko-opettajana v. 2007-2009. Innostus varmasti välittyy.

Tässä tarina keskeisestä ammatillisesta toiminnastani, lyhyesti ja tylsästikin. Olen valmis siirtymään eläkkeelle 64 täytettyäni.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *