Kiinnostaako hanke ”Imatran yhteislyseo 1964-65”?

Annan tässä väliaikatietoja toukokuussa riemuylioppilasbileissä syntyneestä hankkeesta, jossa muutamat meistä blogaavat muistojaan. Mukana on toistaiseksi neljä entistä nuorta, minun lisäksi Eppis, Pike ja Ilmo. Suosittelen lukemaan heidän muistelojaan ja tulemaan mukaan.

Tässä kerron tämän blogin käytöstä 20.5. alkaen. Silloin kirjoitin ”Imatra kotipaikkakuntani” ennen yhteistä tapaamista, joka oli 24.5. Sen jälkeen tulivat kirjoitukset 29.5.  ”Luokkakokouksen tunnelmia” ja 1.6. ”Kohtaamisia luokkakokouksessa”. Hanke mainittiin ensimmäisen kerran 5.6. kirjoituksessa ”Tarina Imatran yhteislyseo 1964” .

Tässä kuvassa on 20.5.-22.10. välisen ajan istunnot tässä blogissa Googlen tarjoamina:

viisikkIstuntoja on ollut yli 1150 ja sivujen katseluita kaksinkertainen määrä, 2500 (pari sivua/käynti). Kävijöitä yhteensä 554, joista suurin osa ihmisiä ja joku määrä ns botteja, jotka kulkee netissä ympäriinsä. Kuvasta näkee, että suurin kiinnostus oli toukokuussa noiden mainitsemieni ensimmäisen postausten jälkeen. Silloin Arja P myös tiedotti blogista.

Kesäkuun lopussa on seuraava piikki. Silloin kirjoitin mm. ”Missä vaiheessa valitsin itse?” ja muistan sen herättäneen keskustelua Facebookissa muidenkin samanikäisten kanssa kuin vain entisten imatralaisten. Jyväskylän yliopistossa opiskelleet kertoivat miten heitäkin oli kansakoulun opettaja kehottanut hakemaan oppikouluun. Myös sukulaisilta saan palautetta, koskettaahan tarinani monia minut tunteneita.

Kesä oli hiljaista aikaa, mutta syyskuun lopussa liikennettä alkoi taas viritä. Katsotaanpa samaa tilastoa vielä sivujen katselemisena:

viisikkviewKorkein huippu on 29.5. 145 sivun avausta, seuraava 30.6. on vain 77, sitten 15.9. 80 ja 29.9. 88 sivun avausta. Viimeinen luku osoittaa miten moni kävi blogissa sen jälkeen kun olin lähettänyt sähköpostia niille 34 luokkatoverille, jotka olivat antaneet osoitteensa Arjalle käyttöön. Ihmettelin kun käyntejä tuli heti samana iltana. Luette s-posteja ahkerasti 🙂

Facebookissa mainitseminen tuo lukijoita myös. Minulla on nyt 10 entistä koulukaveria siellä ja enemmänkin voisi löytyä. En ole jokaista postia siellä kertonut ja se näkyy lukijamäärissä.

Kuvasta näkee myös perustietoa yksittäisten postien suosiosta, tosin blogin etusivun kautta tuli 752 jolloin ei ole tietoa mikä oli avoinnan oleva viimeisin posti. Suoraan helinurmi.fi sivulle tuli 632 ja he ovat joko tuttujani muista maista tai robotteja. Roskapostiakin tulee kommentteihin joka kerralla, mutta akismet estää niiden julkaisun. Hyväksyn itse ensimmäisellä kerralla myös oikeiden ihmisten kommentit, sen jälkeen systeemi tuntee.

Otetaan vielä paikkakuntatietoa tarkemmin. Kuvassa suomalaiset 48 paikkakuntaa:

viisikksuomiIstuntoja on vain 941 Suomesta. Seuraava maa on Brasilia 100 käyntiä – tuskin tuttuja siellä noin paljon lomailee. Berliinistä on oikeita käyntejä, mutta en saanut niitä samaan kuvaan. Suomesta tietty Jyväskylä johtaa kun täällä kirjoittelen ja täällä on muita tuttuja, seuraava Helsinki 205, Tampere 87, Imatra 39, Lappeenranta 34, Lahti 24, Oulu 16, Kouvola 14, Turku 12, Ylöjärvi 11, Espoo 9, Pori 9, Vantaa 8 ja sitten laskee neljään. En ole varmaa ottaako Google Analytics näin pitkältä ajalta kaikki oikein, mutta eihän sillä ole niin väliä.

Olin itse äsken viikon ajan irti tietokoneesta kun oli tilaisuus hoitaa lastenlasta syyslomalla. Palattuani katsoin näitä tilastoja ja huomasin että tuon syyskuun s-postin jälkeen oli heti nuo 88 käyntiä ja sitten joka viikonloppu yli 40 kun arkisin normaalia on 10-15 käyntiä. Olisiko niin että viikonloppuna on aikaa lueskella?

Tämä oli viimeinen tilaisuus ottaa tähän hankkeeseen liittyvät tilastot, koska olen menossa kurssille joka nostaa määriä sitten ihan eri syistä. Mitä näistä tässä esitetyistä luvuista voisi päätellä? Kiinnostusta on paljon piilevänä, miten sitä saisi enemmän julki? Minun luonteelle on vierasta ohjata tai neuvoa ketään mutta autan mielelläni käytännön asioissa. Minusta yhteinen tarina on parhaimmillaan kun koostuu hyvin erilaisista vapaasti tuotetuista aineistoista. Vai miten jatketaan? Ehdotuksia?

5 kommenttia artikkeliin ”Kiinnostaako hanke ”Imatran yhteislyseo 1964-65”?”

  1. Mielenkiintoista tilastoa ja käppyrää, Heli. Kiinnostusta on, mutta toteuttajia – kirjoittajia – nihkeästi. Kun kirjoittaminen on tässä tapauksessa vapaaehtoista, on erittäin vaikea lähteä innostamaan ihmisiä jotka eivät ole valmiiksi asennoituneet positiivisesti. Omasta puolestani voin sanoa, että tämä aikaansaamasi projekti on mielenkiintoinen ja itselleni antoisa, yllätys yllätys. Aikaa tähän saa kulumaan vaikka kuinka, sen olen huomannut. Kolmatta kokonaisuutta olen työstänyt viime päivinä, valmistuu aikanaan.

  2. Sinä olet saanut monipuolisia tietoja istuntotilastoista ja olet analysoinutkin niitä. Kiva lukea. Jotain merkitystä on siis ollut yhteydenotoillasi. Ihmettelen vaan, miksi ihmiset eivät kommentoi ollenkaan ja ilmaise käyntiään. Pelkäävätkö ihmiset jotain?

    Minulla kirjoittelu tökkää edelleen nuoruuteen. Ehkä joku päivä palaan aiheeseen.

  3. Meillehän tämä on antoisaa ja voimme jatkaa ajatusten vaihtoa. Olen saanut kolme uutta ystävää nyt kun tunnen elämäänne. Olen huomannut miten turhia ennakkoluuloja olin rakentanut kouluaikana. Nyt voi kiinnostuksella ja lempeydellä suhtautua toinen toisiinsa.
    Ilmolla on myös pitkät perinteet tiedon keruussa ja kuten nyt olen ymmärtänyt, se on hänen suvussa ollut tapana ainakin joillakin ihmisillä: tuottaa tietoa kansanarkistoon. Hän kirjoittaa perhekronikkaa ja nyt on jännä lukea mitä hän meidän koulusta kirjoittaa.
    Pike taas on kirjailija otteeltaan. Minä nautin tästä erilaisuudesta ja henkisestä vaihdosta. Kiitos kommentista.

  4. Pikekin oli kommentoinut samaan aikaan, kiva!
    Onhan toisaalta ihan tavallista että ei nopeasti reagoida kun ei ole totuttu sellaiseen. Sisko ja serkku kirjoittavat mieluummin s-postiin kommentteja. Koulukavereilta olen saanut myönteistä palautetta pyytäessäni, mutta elämä voi olla täyttä ilmankin. Sairaudet, lapsenlapset ym. joku on vielä töissäkin.

    Odotellaan ja onhan meistä hyvin seuraa toisillemme.
    Samaa mieltä että nuoruus on vaativa aika käsitellä, se ensimmäinen. Minä olen oppinut paljon omasta alemmuudentunnosta kirjoittelun kautta. Sitten se jääkin taakse kun on ymmärtänyt syvemmin…
    Kiitos kommentista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *