Mihin tarvitsit ylioppilastutkintoa?

Taidan kirjoitella spontaanisti näin joulun alla. Kun on kirjoitettu muisteloita Imatran Yhteislyseon ylioppilaskirjoituksista keväällä 1964, hämmästyin miten hyvin jotkut muistivat kirjoitukset edelleen ja ikään kuin katsoivat niiden osoittaneen jotakin ao henkilön kyvykkyydestä. Itse muistan paljon vähemmän, vain omat arvosanani osapuilleen.

Tässä valtakunnallinen tilanne Suomessa, ylioppilaiden määrä (tilastokeskus)

ylioppilaatVuonna 1964 rikottiin 10000 raja ja puhuttiin yo-tulvasta. Tyttöjen määrä oli jo isompi kuin poikien. Arvosanat annettiin vain kolmessa luokassa: a, cl ja l. Pakollisia aineita oli neljä ja kaksi ylimääräistä sai kirjoittaa. Uusinnan hylätyssä aineessa sai tehdä kerran syyskuussa, myöhemmin piti kaikki uusia.

Imatran Yhteislyseon 1964 oppilaista laudatur yleisarvosanan sai neljä tyttöä (Riitta Puska, Heli Tuomi, Helena Oksanen ja Laina Ukkonen) ja yksi poika (Jaakko Mäkynen). Aineittain laudaturin saaminen vaihteli suuresti: eniten äidinkielessä (10), seuraavana ruotsi ja englanti (6), sitten matematiikka (4), saksa (2), reaali (1) ja latina (1).

Äidinkielen laudaturin sai vain yksi oli poika, Hirvikosken Pentti. Tytöistä sen saivat Tarja Nylander, Tuulikki Piispa, Helena Turpeinen, Pirjo Utriainen ja Eva Waris. Kahdella henkilöllä tämä laudatur auttoi saamaan yleisarvosanan cum laude, vaikka yksi kirjoitetuista aineista oli hylätty i. Matematiikan laudaturit menivät pojille (Olli Lehtonen, Timo Markkanen, Jaakko Mäkynen ja Juha Vine). Kielissä laudatureja saivat molemmat sukupuolet, tytöt kuitenkin useammin.

Cum lauden sai yleisarvosanaksi 31 ja appron 15. Keväällä hylättiin 11 joista kuusi valmistui syyskuussa. Hylkäämisiä tuli reaalissa (5), englannissa (4) ja äidinkielessä 3. Syksyn kirjoituksissa nostettiin kolme englantia, kaksi reaalia ja yksi äidinkielen kirjoitus hyväksytyksi. Tuloksena oli kuusi ylioppilasta, yksi cum laude ja viisi approa yleisarvosanana.

Mihin ylioppilastutkintoja on sitten käytetty? Itse hain sillä Jyväskylän yliopistoon heti sen saatuani ja sitten paperit ovat säilyneet laatikossa. Kerran niitä tarvitsin, kun hain Tukholmaan sairaalan siivoojaksi kesällä 1969, todistus piti kääntää. En kahdeksan vuoden ruotsin opintojen jälkeen osannut puhua, kokemus sekin.

Kielilinjan ihmiset muistan paremmin, kun viimeiset vuodet oltiin yhdessä. Muistin että Riitta oli aina paras oppilas, mutta en muistanut että Laina oli toiseksi paras. Oliko hän sitten ’näkymätön’, kun tuli kauempaa eikä osallistunut Imatrankosken rientoihin? Kun keräsin luokanvalvojan kukkiin rahaa 8. luokalla, niin Laina ainoana antoi vapaaehtoisesti enemmän kuin pyytämäni 30 penniä. Päiväkirjassa totesin että opin taas uutta luokkatovereista, kun niitä rahoja keräsin. Laina varasi vain bussirahan kotimatkaan.

Mihin olet yo-tutkintoa tarvinnut? on tämän postauksen aihe.

4 kommenttia artikkeliin ”Mihin tarvitsit ylioppilastutkintoa?”

  1. Joskus oolen ajatuksissani miettinyt, mitä minulle jäi käteen matematiikan opinnoista, jota olisin käyttänyt 43-vuotisen työurani aikana. Vastaus on, että éi mitään. Ehkä kasvaminen rationaaliseen ajatteluun ja johtopäätösten vetäminen tunnettujen tosiasioiden pohjalta oli ainoa saalis. Toinen on esimerkiksi se, että osaan laskea päässäni likimääräisillä luvuilla. Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta taskulaskimille. Lisäksi koulussa opitut ruotsi, englanti ja saksa muodostivat perustan sille, että pystyin (vaivalloisesti) jalostamaan nuo kaikki kielet sujuvaksi puheeksi ja kirjoitettunakin ymmärretyksi.

  2. Eniten ylioppilastutkinto on varmaan vaikuttanut työpaikkojen saantiin. Ehkä myös yhden vuoden mittainen yo-merkonomitutkinto. Se oli viimeisiä vuosia, jolloin tuon ”arvonimen” sai noin lyhyellä koulutuksella. Oikeastaan yo-merkonomitutkintoa on arvostettu ja sitä en olisi saanut ilman ylioppilastutkintoa. Ruotsin laudatur olisi ilmeisesti suonut toisenlaisiakin opiskelupaikkoja, mutta opiskelu ei minua kiinnostanut.

  3. Luultavasti vaikuttiammattiopintoihin pyrkiessäni. Nykyisin sinne on myös psykon testit ja epäilen pahasti, olisinko päässyt, jos pyrkiessäni olisi ollut.
    Ammatillisessa jatkokoulutuksessani ei varmasti vaikutusta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *