Imatran Impi ja Inkeri – nostalgiaa

Pitää heti korjata edellisen postauksen kommentissa sanomani että olisi patsas Imatran Inkeristä, ei se niin olekaan. Patsas on tällainen

imatrapatsasja se sijaitsee kosken vieressä tai keskellä kun siinä on kaksi virtaa joista toinen vie Voimalaitokseen. Tämä patsas on impi tai Impi, kaikkien koskeen hypänneiden naisten kunniaksi. Epätoivoinen rakkaus ajoi tuollaisiin tilanteisiin ja niitä tuli sen verran että uutisointi piti lopettaa jottei se innostaisi lisää. Alajuoksulla tunnettiin sanonta Mää Jääskeen, mikä tarkoitti ruumiiden työntöä takaisin virran vietäväksi seuraavan kylän kustannukseksi.

Imatran Inkeri onkin sitten reipas ja aktiivinen nainen joka valitaan vuosittain kantamaan tuota nimeä ja tekemään hyviä töitä.
Paitsi että Inkeristä on myös kaunis laulu, joka kyllä puhuttelee vanhaakin entistä imatralaista naista. Tuota Inkeriä ei voi kahlita, hän jää saavuttamattomaksi. Ah. Tähän voin päättä nostalgisen osuuden.

 

3 kommenttia artikkeliin ”Imatran Impi ja Inkeri – nostalgiaa”

  1. Allashan on veljeni Kari Pärssisen suunnittelema Tauno Iso-Ahon luonnoksen perusteella. Veljeni kirjoitti 8.4.1971: ”Ensiksi puhdistin matkatavarasäiliön. Imatran Impi veistoksen suihkuallasta suunnitellessani olin teettänyt siitä pienoismallin. Malli tehtiin kipsistä ja kipsisäkit tietenkin kuljetettiin kaupungintalolle minun folkkarissani koska kaupungilla ei ollut muita ajoneuvoja käytettävissä. Ja siitä tavarasäiliö tuli ihan kipsiseksi. ” Patsas paljastettiin virallisesti 30.4.11972.

  2. Kiitos kommentista, Ilmo.
    Maailma on näin pieni ja sinulla riittää lahjakkaita veljiä. Tuo minun ottama kuva on otettu kadulta ylhäältäpäin eikä se anna hyvää perspektiiviä. Tässä linkki Wikipediaan jossa on parempi kuva ja perustiedot
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Imatran_Impi

    Olisiko sulla Ilmo laulettuna jossain nauhalla Imatran Inkeri vai onko se liian yksinkertainen laulu sinulle? 🙂

    1. Valitettavasti ei ole tullut vastaan tuota laulua. Muuten – yksinkertaisia lauluja ei olekaan, vain huonosti tai hyvin esitettyjä. Esimerkkinä vaikkapa Kallavesj, jonka runous on huonoa ja sävel aivan banaali, mutta taiteena nousee huimiin korkeuksiin niin teknisesti kuin taiteellisesti, kun sen esittää Matti Lehtinen. Tai sitten Marian Anderonin esittämänä Tuku tuku lampaitani.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *