Miksi osallistun?

Sattumalta löysin Twittervirrasta suositellun lyhyen videon dialogista ja innostuin. Sen oli tehnyt Rupert Wegerif Exeterin yliopistosta Englannista. Googlaamalla löysin lisää ja hämmästyin kaverin olleen Jyväskylän yliopiston Interaktiivinen opetus-hankkeen vieraana vuosi sitten. Tässä on linkki hankkeen videoihin. Puhun nyt videosta Dialoginen kohtaaminen ja oppiminen. Tuo esitys tuntui puhuvan suoraan minulle ja kertovan oman maailmankatsomukseni juuri tänään. Mainio kokemus.

Wegerif näkee internetajan suurimman muutoksen kommunikaation nousemisessa tärkeimmäksi tekijäksi tekniikan (tuotantovälineiden) ja tiedonrakennuksen jälkeen. Internet mahdollistaa maailmanlaajuisen yhteydenpidon ja yhdessä luomisen. Tuloksena on parhaimmillaan globaali demokratia, johon taitaa olla vielä matkaa, mutta ajatus itää. Idean juuret Wegerif näkee mm. Socratesin keskustelemalla oppimisessa. Hän esittää kiehtovan dian siitä miten kirjoittaminen on vaarallista, kun se sitoo ajatuksen yhteen pysyvään totuuteen. Jo socrates on nähnyt että merkitys on suhteissa eikä sanoissa. Dialoginen opetus johdattaa osallistumiseen, jossa oppiminen on kokonaisvaltaista ja dynaamista. Oppijan sitoutuminen on kaiken a ja o. Oppiminen on avautumista, laajenemista, syvyyden lisääntymistä dialogisessa tilassa.

dialogWegerif

Tuon oivalluksen olen saavuttanut monesti elämän aikana, mutta Wegerifin luennossa asiat olivat minun mielen mukaan oikeassa järjestyksessä, perusteltuina ja tutkivalla otteella kuvattuna. Nautin kuuntelemisesta todella ja tunsin saavuttavani uudenlaisen integriteetin aivoissani. Hupaisaa toisaalta että olin jopa kirjoittanut nuo samat ajatukset töissä ollessani, sekä toteuttanut että kirjoittanut. Pekka Ihanaisen kanssa ohjasimme verkko-opiskeluun Helsingin ja Jyväskylän opettajakorkeakoulujen opiskelijoita kolmena vuonna ja kirjoitimme artikkelin Dialogihorisontti onnistuvassa verkko-oppimisessa jo v.2007 teokseen Ammattikasvatuksen soihdunkantoa. Ilmankos tuntui kodikkaalta.

Opiskeluni painopiste on siis osallistumisen oppimisessa ja dialogisen tilan rakentelussa ja laajentamisessa. Se on kova haaste ja maailmanlaajuisena tavoitteena toki idealistinen, kuten Wegerif toteaa. Tasavertaisia vuorovaikutussuhteita voi kuitenkin rakentaa siellä missä itse liikkuu, avoimilla kursseilla ja verkostoissa. Kysymys on siitä, miten MOOCeja ja muita yhteisöjä ja verkostoja itse käyttää, miten toimii ja mihin pyrkii. Voin nimetä sen elämän laaduksi.

Hyvä päivä tänään ja aurinko paistaa Jyväskylässä pitkästä aikaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *