Rakkautta huhtikuussa 1959

Tämä on ainoa kirjoitetussa muodossa löytynyt muistoni keskikoulun ajalta. Päivätty 15.4.1959

kevat2”Kyllä nuoruus on jotenkin ERIKOISTA aikaa.Jos silloin rakastuu, niin kyllä tietää rakastuneensa.
Ulkona on mukava ilma. On vapauttavaa kävellä siellä ja ajatella. Oh minkälainen olet, elämä? Nyt minua vähän hymyilyttää, kun huomaan mitä olen kirjoittanut. Ehkäpä OLEN runollinen, mutta ainakin IHAN sydämestä asti kirjoitan.
Rakastan Makkea eikä se ole minun vikani.Olin välillä pääsemäisilläni siitä irti, kun Leena (joka Arjan ja Seljan ohella tietää salaisuuteni) sanoi, että hän on useita kertoja huomannut Maken katselevan suoraan minuun. Oih, ehkä hän on katsellut ikkunasta ulos tai Marikkaa tai Kitiä?
Tämä on ensimmäinen kerta kun olen näin kovin rakastunut johonkin poikaan. Monta kertaa illalla sängyssä, päivällä pulpetissa tai kotona tulevat kyyneleet silmiini, mutta ITKENYT EN OLE ja toivon että Jumala minut siitä säästää, vaikka olisikin vapauttavaa itkeä. Makessa on jotain OUTOA. Pari kolme päivää takaperin näin selvästi, että hän aina etsi katseellaan Kitiä ja muutenkin kiinnitti huomiota häneen. Välillä huomaa kumminkin selvästi, ettei hän välitä Kitistä sen enempää.
15.4.59 jatkoa
Minun täytyy ihan oppia näyttelijäksi, kun haluan olla näyttämättä Makelle, että hänestä välitän. Ja OLEN VARMA,että olen siinä onnistunut. Puhelen ihan tavallisesti, vaikka Makke kuuntelisikin tai vaikka puhuisin hänelle. Makke suree varmasti jotain. Välillä hän on kuin olisi itkuun purskahtamaisillaan. Poika parka! Vain silloin huomaan hänen olevan ujo, kun hän sanoo jollekin minun kuullessani huonon koenumeron. Herttaista! Pyh!
Kuitenkin elämässä on jotain mukavaa, en tiedä mistä se johtuu. Kouluelämä viehättää minua. Tänään meillä oli aljan kokeet. Oi, en IKINÄ unohda HÄNEN KATSETTAAN, kun hän katsoi minuun kokeitten jälkeen. Hänen poskensa olivat punaiset ajattelemisen jälkeen ja hänen katseestaan kuvastui yhtäaikaa epätoivo, tyytyväisyys, innostuneisuus ja jotain muuta.
Pidän Ritvasta paljon ja olemme paljon yhdessä. Välillä pyöritämme hyppynarua toisten hypätessä. Kerran komentelin juuri Marikkaa ja Kitiä hyppäämään kunnolla, kun huomasin Maken hymyilevän minulle leveästi, Hän on maailman HERTTAISIN poika.
Niin, tuon aljantunnin jälkeen olivat kaikki tytöt sekaisin. Me nauroimme onnellisina kaulakkain ja kiljuimme. Minä pidin siitä.
Ruokatunnilla Ritva huusi minulle että lähtisimme kauppaan ja niinpä lähdimme.Kun olin kaupan ovella tulossa ulos -”
teksti päättyy.

3 kommenttia artikkeliin ”Rakkautta huhtikuussa 1959”

  1. Kaunista keväistä ensirakkautta. … ehkäpä olen runollinen… haluan olla näyttämättä, että hänestä välitän…
    ja naruhyppelyä. Rakkaus raastaa ja saa kuitenkin elämän tuntumaan mukavalta ja kouluelämän viehättävältä.
    Kauniisti olet asetellut sinivuokot tuohon sivuun.

  2. Ei osanneet sisko tai serkkukaan täsmentää muistoa. Jospa tämä onkin yhden hetken juttu. Toisaalta samaan juttuun kuului 30.12. päivätty kirje jossa Makke mukamas kirjoitti minulle kaipuustaan, mutta olen varma että se on jonkin tyttökaverin kirjoittama. Käsialaa en kuitenkaan tunnistanut enää. Näin kaikki kauniit muistot katoaa jollei ole dokumentteja.
    On se hyvä että Pikellä on enemmän tallessa

  3. Minulla on vähän runsauden pulaakin. Dokumentteja on laidasta laitaan. Eipä enää ole ongelmia muistojen kirjoittamisen suhteen. Kipuilin tosi paljon alkaa siirtyä nuoruuden muistoihin. niitä tehdessäni, muistan kaiken hauskan. Onneksi purin arkistot, joiden olemassaoloa arvostan nyt suunnattomasti. Ne kertovat unohtuneet asiat totuudenmukaisesti. Ei tarvitse keksiä mutu muistoja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *