Viimeisellä luokalla IYL:ssa

Laitanpa vielä kahdeksannen luokan kuvan Imatran Yhteislyseon ajoilta, kun onnistuin sen valokuvaamaan jotenkuten:

002Hassua miten vasta nyt näin, miten paljon vähemmän tässä kuvassa on tyttöjä, 25, kun edellisessä oli 39. Kuvasta puuttuu Leena K ja Piite, päiväkirjani mukaan luokalla aloitti 27. Jossain muualla on 12, noin kolmannes luokasta. Kaikki eivät koskaan aloittaneet 8. luokkaa, mikä tuntuu hiukan erikoiselta, kun kuitenkin oltiin jo noin pitkällä.

Tästä ikäluokasta noin kymmenen prosenttia valmistui ylioppilaaksi. Oli alkamassa murros oppilaiden kotitaustoissa, kun työläiskodeistakin voi opiskella. Koulu kai vartioi laatuaan jättämällä runsaasti oppilaita luokalle. Vaikka 7.lle jätettiin paljon, silti myös yo-kirjoituksissa reputettiin. Jotain tässä yhtälössä on vaikea ymmärtää nyt entisenä opettajankouluttajana.

Pedagogiikka oli kangistunut uomiinsa eikä sitä kait kyseenalaistettu. Ensin kuulusteltiin läksyt ja sitten annettiin uusi. Kokeita oli usein ja numeroiden lisäksi vaikutti tuntiaktiivisuus. Muistan yhden hetken lukiosta kun filosofian ope Mono (Eila Kärkkäinen) jututti meitä ja tarjosi ajatusta että opiskelemme itseämme varten. Muistan ihmetelleeni sitä jotenkin, kun koulun käytännöt olivat jo juurtuneet minuun. Kokeita varten siellä luettiin ja todistusta, jatkoon pääsemiseksi johonkin.

Kahdeksannella piti hallita isompia kokonaisuuksia tenteissä ja tietysti yo-kirjoituksissa. Koulunkäynti päättyi jo helmikuussa. Otin päiväkirjoista ylös kirjoitusten päivät

  • 23.3. reaali
  • 25.3. aine (Autonomian aika itsenäisyytemme edellytyksenä)
  • 1.4. englanti
  • 3.4. ruotsi
  • 6.4. matematiikka
  • ? latina (tentti 27.4. minä sain poistua ilman kysymyksiä)

Tanssimassa käytiin myös kirjoitusten aikoihin ja elokuussa huomasin kertoneeni päiväkirjassa 16.8. ensin tansseista ja sitten vasta mainitsin että pääsin opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon. Toukokuun voin olla jo kokonaan töissä Imatran Valtion Puhelimessa ja jatkoin elokuun loppuun. Niillä rahoilla sitten lähdin opiskelemaan.

Luokan yo-tuloksia käsittelin 17.12. blogipostissa ”Mihin tarvitsit yo-tutkintoa?” No sitä tarvittiin tietysti sekä kouluun että työhön haettaessa, tyhmä kysymys.

20 kommenttia artikkeliin ”Viimeisellä luokalla IYL:ssa”

  1. Vuosikertomuksesta 1963-64 on luettavissa, että VIII B luokalla oli 30 oppilasta (tyttöä) ja VIII A-luokalla 32 (tyttöjä 8 ja poikia 24).

    1. Olet oikeassa, Ilmo. Tälle luokalle josta kerron, tuli vielä kolme uutta nimeä kai tuplaamaan 8. luokkaa tai paikkakunnan muutoksen vuoksi, en muista. Ehkä syksyllä odotettiin yo-kirjoituksen tuloksia ennenkuin heidät sijoitettiin luokkaan.

  2. Minulla on abikevään lukuajasta yksi muisto ylitse muiden: teimme veljeni Villen kanssa hyvin usein lounaaksi nakkeja spagetin kera. En ymmärrä, mistä moinen keksintö, mutta hyvää, helppoa ja ravitsevaa oli.
    Sinä olet niin eloisana ja iloisena kuvassa, Heli! Minäpä en suorittanut latinan ehtoja Jönön suureksi ihmetykseksi , vaan kertasin seiskan 🙂

  3. Jännä miten Katriina kerää katseet puoleensa tuossa kuvassa, hän on ikäänkuin keskipiste ja muu luokka hänen ympärillään. Mietin miten tuo ilmiö syntyy. Hän katsoo suoraan eteenpäin ja raidallinen pusero myös vetää katseita. Vai onko teillä sama vaikutelma?

  4. Missähän ovat nyt Eppis ja veljensä Ville. Villeä näin muutaman kerran HY:n yliopistovuosinani, varmaan hieman myöhemmin myös Imatralla.

  5. Reaalikokeen päivänä täytin siis 19 vuotta. Oliko äidinkielen aiheena tuollainenkin, enpä olisi muistanut. Kumma etten kirjoittanut siitä. Ainakin hieman myöhemmin olisin voinut kirjoittaa siitä vaikka kuinka hyvän esseen, laudaturin ilman muuta, hyvin lähellä täyttä kymppiä. Ihmettelen tosiaan näin jälkeenpäin, 51 vuotta liian myöhään !!

    1. Eiköhän siellä ollut tuollainen aihe, kun kerroin siitä päiväkirjassa. Itse en muista mitään tarkkaa enkä edes ymmärtänyt muistiinpanojani annetuista pisteistä, mutta cum laude tuosta tuli.

      Mitä väliä sillä on mitä numeroita tai arvioita saatiin aikanaan? Jatkoon pääsyyn ne toki vaikutti, harvassa yliopistossa taisi olla omia pääsykokeita silloin. Veljeni kävi TKKK:n kokeissa 1968 ja hänen piti yöpyä Helsingissä kokeiden takia.

  6. Tokihan pääsykokeita silloin oli, varsinkin Helsingin korkeakouluissa tietenkin. Minäkin jouduin pääsykokeeseen syksyllä 1964 mennessäni englantilaista filologiaa opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Suoraan pääsi vain, jos oli neljä laudaturia ja lukuaineiden keskiarvo lisäksi vähintään 8.80. Englannin kielen harrastukseni (mm. kouluaikana kurssi ”Englantia Luonnonmenetelmän mukaan” jo vuosina 1959 – 1960) ansiosta minulla ei ollut vähääkään vaikeuksia päästä pääsykokeen kautta; se sopi minulle erinomaisesti, koska oli varsin toisenlainen kuin koulunkäynnin myötä saatu ”taito”. Pääsykokeeseen en lukenut enkä harjoitellut tippaakaan. Tampereen silloiseen Yhteiskunnalliseen Korkeakouluun pääsin sen sijaan suoraan ilman pääsykoetta samaan oppiaineeseen, mutta valitsin tietysti Helsingin.
    Kun seuraavana vuonna vaihdoin Helsingissä valtiotieteelliseen, jouduin pääsykokeeseen ; suoraan olisin päässyt silloin jos minulla olisi ollut se toinen ällä. Älläthän (muut kuin reaalin) tyrin, kuten olen kommenteissani aiemmin kertonut. Neljä, jopa viisikin ällää minulla oli aivan ”himpun päässä”, ellen olisi ollut silloin niin hätäinen (englannissa tosin päinvastoin) ja toisaaltahan minulla oli myös hieman huonoa tuuria. Ja ajatuksenihan olivat myös paljon aivan muissa asioissa, kuten olen myös aiemmin kertonut useissa kommenteissani.

    Ainahan ne arvosanat toki tärkeitä ovat, vaikkeivat näin myöhemmin sinänsä enää juuri mitään merkitse !
    Niin, ja englannin kielen läksyjähän en Luonnonmenetelmän ansiosta lukiossa juuri lukenut. Usein tuli myös (aiheettomia) virhepisteitä koulun kokeissa, kun taitoni oli ”hieman pitemmällä” (olisi pitänyt aina vastata vain koulun oppikirjojen mukaan). Käytin näet toisinaan eräissä kohdin ilmeisesti puhekielen tai muita vastaavia ilmaisuja. Lukion opettajamme ei tiennyt tuosta kurssistani, toisin kuin IV ja V luokan opettajamme Ilma Siljander. Keskikoulussahan olimme meidän luokallamme parhaita englannissa Poutasen Arjan kanssa (hän koulukirjojen aherruksensa ansiosta).

  7. Korkeakoulujen pääsykokeethan jouduttiin ottamaan käyttöön suurten ikäluokkien ”ylioppilastulvan” takia, tietenkin
    Teknilliseen Korkeakouluun ja erityisesti Lääketieteelliseen tiedekuntaan oli pitkä valmennus- tai pääsykoekurssi (jälkimmäiseen ei ainakaan, muistaakseni, päässyt kukaan ilman tuolla noin kuukauden pituisella kurssilla olematta). Esim. myöhempi morsiameni (IYL:sta vuonna 1970 ylioppilaaksi päässyt tyttö) joutui kaksi kertaa (1970 ja 1971 uudelleen) käymään tuon ”ruljanssin” läpi, ja toisellakin kertaa pääsi aloittamaan opintonsa vasta kevätlukukaudella 1972 HY:n lääketieteellisessä. Hän on nyt oman alansa ykköskirurgi Suomessa ja sai pari vuotta sitten professorin arvonimen jne. (Naimisiin emme koskaan menneet, yhteistaipaleemme päättyi kesällä 1974 Uudenkaupungin virkani ”syövereihin”.)

    1. Niin, meidän ikäluokka oli aloittamassa yo-tulvaa kun meitä oli yli 10000 eka kertaa. Veljeni pääsi TKK:uun ilman valmennuskursseja. Hän oli töissä ja kaverit valmennuskursseilla, jätin äsken sanomatta kun en aina jaksa kerrata köyhien ja varakkaiden perheiden eroja. Velipoika luki kaikki kaupunginkirjaston fysiikan kirjat heti kun pystyi, ja neuvoi minua fysiikassa ollessaan vielä kansakoulun puolella. Hänellä oli selvä taipumus tuollaiseen vaikkei kotoa saanut mitään sisällöllistä tukea.

  8. Niin, noinhan se varmaan oli jo vuonna 1964 TKK:n osalta, kaikkein parhaimmat otettiin suoraan ja muut ”pitemmän kaavan” kautta. Tiedän vain, että meiltä olivat V:n Juha ja U:n Jorma yrittämässä silloin tuon pitemmän kaavan mukaan, mutteivat päässeet. Lääketieteelliseen kyllä joutuivat kaikki käymään tuon ruljanssinsa, mutten ole täysin varma oliko niin jo kesällä 1964, kun en tuntenut ketään sinne yrittäjää silloin. Luultavasti oli tuo menetelmä jo vuonna 1964.

    Helena-morsiameni tuli muuten sitten myöhemmin olemaan Suomen ensimmäinen nainen (tietääkseni) elinsiirtokirurgina. Lääketieteen tohtoriksi hän taisi väitellä vuonna 1991, 40-vuotiaana.

    Olisi muuten mielenkiintoista tietää veljesi syntymäpäivämäärä, kellonaikaa en yritä ”udella”.

    1. Veli syntyi tammikuun 5. 1949 ja oli suoraan opintojen ajoista töissä TKK:ssa ja väitteli 28 v. kuten normin mukaan kuuluu (siis alle 30v.). Minä olin myös yliopistossa töissä mutta suuntauduin maailman parantamiseen ja lis.tutkinto kesti kauan.
      Meidän suvussa on äidinäidin isä tuntematon ulkomaalainen ja ollaan ajateltu että sieltä on tullut outoja geenejä. Tosin kun luin äsken oman isän kirjeet äidille sota-aikana niin mykistyin niiden laadukkuudesta – isä kun oli käynyt vain kiertokoulua.
      Tähtien vaikutukseen en usko mutta kerro silti jos jotain erikoista löytyy 🙂

  9. Ilman astrologisia tutkimuksiakin on tietysti selvää, että veljesi on etevä, älykäs, sillä sehän on tosielämässä näkynyt monin tavoin.
    Tähtien tutkiminen sen vahvistaa, tietenkin. Mielelläni olen aina tutkinut varsinkin etevien ihmisten tähtiä, totta kai (toki tavallistenkin vertailun vuoksi). Eräitä tuttuja ja muitakin olen vuosien varrella auttanut heidän elämässään, vaikken ole kuitenkaan halunnut ruveta ammattiastrologiksi. Huippupätevän astrologin ”tehtävään” tarvitaan mm. erittäin suuri älykkyys (sen täytän). Hyvin monet maailmankuulut tiedemiehet kautta aikojen ovat sitä harrastaneet, totta kai (ja presidenteistämme ainakin Risto Ryti jne.). Oppiani ja oppimaani en käy kenellekään ”tyrkyttelemään”.
    Esim. veljestäsi saisi ”kaiken irti” astrologisesti vasta sitten, kun tietäisi hänen syntymänsä minuuttitarkan kellonajan ja täysin tarkan, oikean syntymäpaikan (mm. onko se Imatra vai esim. Rauha, kuten monen luokkatoverimme on).
    Menetelmieni perusteella yritin laatia tähtikartan (siis oikean horoskoopin), mutta se on tietysti täysin spekulatiivinen, kun en tarkkaa kellonaikaa tiedä. Tämä versioni perustuu siihen, että hän olisi syntynyt kello 10.02 tai 10.03, mutta sehän voi olla täysin väärä. Päivämäärän avulla pääsee toki varsin pitkälle, näkee mm. hänen älykkyytensä heti. Hänen elämänvaiheistaanhan minulla on käytössäni vain yksi tieto, hänen tohtoriutensa ikä, ilmeisesti siis vuosi 1977.

    1. Jätetään tämä aihe, suotta kerroin syntymäpäivän. Kellonajoista ei mitään tietoa, jossain sairaalassa hän syntyi. Minä olen lapsista ainoa joka jostain syystä synnyin kotona. Jospa 1945 ei ollut vielä vakiintuneet sairaalaolot sillä seudulla, kun Enso jäi rajan taa, tuli nyt mieleen.

  10. Tällä luokalla minunkin olisi pitänyt olla. Onhan tuon Katin pusero ja katse hyvin hallitseva nyt kun sanoit. Minä tietysti katselin heti kaikkia, kun ovat ent. luokkakavereita. Etenkin katsoin Sirpaa, Heleä ja Tarjaa. Siirrettiinkö Piite toiseen luokkaan vain oliko hän pois kun kuvaa otettiin.
    Kiva oli nähdä tämä kuva, kun en ole ennen nähnyt.

    1. Piite oli jostain syyssä pois kuvasta kuten Leena Koli myös ja kolme myöhemmin aloittanutta ilmeisesti 8. luokan kertaajaa. Oli meitä siis yhteensä 30.
      Nyt on julkaistu jo niin monta luokkakuvaa että ei jakseta luetella nimiä 🙂

  11. Lopetan tähän tämän ”työntymiseni” likkojen joukkoon, kiitos !
    Kyllä Imatralla synnytyssairaalassa noina meidän syntymävuosinamme käytiin synnyttämässä. Ja tuo sairaala oli Rauhassa, tiedän sen eräiden tuttavieni ansiosta, heille olen laatinut ”koopin” vuosien varrella jne… Itsehän synnyin Hämeenlinnan kuuluisassa yksityisessä synnytyssairaalassa Höyhensaaressa.
    Hyvää jatkoa vain kaikille ! Ja onnitteluni samalla myös kaikille tänä vuonna 70 vuotta täyttäville !

  12. Minun on jo ajat sitten pitänyt korjata näissä kommenteissamme oleva suuri virhe. Eivät pääsykokeet tai karsintakurssit korkeakouluihin olleet suinkaan vasta meidän suurten ikäluokkien aiheuttamaa, eivät. Kyllä tuo numerus clausus-järjestelmä tuli jo 1950-luvulla Helsingin yliopistoon ja TKK:uun, tiettyihin tiedekuntiin (mm. lääketieteelliseen ja ties millä tavalla TKK:n puolelle), ehkä ei muualle. Sitä en viitsinyt tarkemmin selvittää.
    Ei siis pidä arvella asioita vain oman kokemuksensa tai luulemansa perusteella, vaan tietää tai selvittää tosiasiat. Ja oikeastaan tiesinhän, että tuo karsinta oli ennen meidän aikaamme jo käytössä 1950-luvulla. Palautui asia mieleeni muutama päivä sen jälkeen, kun olin tänne kirjoittanut ”arvelujani”. Olihan tämä nyt oikaistava !

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *