Paketointivaihe?

Nyt on tullut kirjoiteltua niin monta postia menneisyydestä, että taitaa olla tauon paikka. Idean sain tästä Arjan lähettämästä pakettikuvasta (kuvaaja Lauri Pietiläinen). IYL menee piiloon.

IYLhuppuTaitaa olla vuosi ensimmäisestä Imatra-tagatusta postista.

Jotain olen oppinut itsestäni uutta, näkemään jatkuvuutta koulutytöstä tähän hetkeen. Pike ja Eppis kanssakulkijoina ovat sopivan erilaisia niin että näen heidän sosiaalisuutensa ja toiminnallisuutensa olevan edelleen itseä edellä. Minä istun koneella enemmän ja liikun vähemmän maailmalla. Kuten koululaisena, minä kotona tai kirjastossa, he retkillä ja kotihipoissa ym. Ihmisessä on pysyvyyttä ja tässä iässä voi hyväksyä samanarvoisena kaikki tyylit, ei tarvitse kilpailla keskenään.

Muutaman viikon päästä taas nähdään, jännää. Hienon ohjelman ovat imatralaiset taas laatineet, ei kun nauttimaan.

13 kommenttia artikkeliin ”Paketointivaihe?”

  1. Kiva postaus. Mie taas tykkään kovasti siun analysoivasta, ajattelevasta tyylistä. Mutta kovasti erilaiset ovat olleet touhumme tuolloin ja päviitykset sen mukaisia.

    Viikon päästä käymme katsomassa tuota huputusta Vuoksi-Willen kyydillä.

  2. Sama juttu: Todella tykkään sinun akateemisesta otteestasi, Heli. Kirjoituksiisi ja analyyseihisi on mielenkiintoista peilata omia kokemuksiaan, kirjallisia muisteloitaan. KIITOS!

  3. Vielä kerran joudun kirjoittamaan. Olisin halunnut kopion kaikista näistä myöhemminkin kirjoitetuista (hölmönä pidetyistä !) kommenteistani eri aiheiden yhteydessä; siis kaikki ne talteeni. Mutta nythän ne katoavat, jos kaikki sivut kerran suljetaan. Omina muistoinani nämä kaikki kirjoitukseni ovat tietysti minulle tärkeitä, varsinkin kun monena päivänä tuntuu (terveyteni tähden) että kuinkahan pitkälle jaksan enää elää. Mitä teen !

    1. En suinkaan sulje sivuja vaan pidän vähän taukoa kirjoittamisessa. Kyllä kaikki säilyy täällä. Paketointi tuli tuosta koulun kuvasta. Siitä voisi ottaa mallia: välillä pakettiin ja sitten taas eloon entistä ehompana. Jaksetaan!

      Sinä olet antanut paljon lisätietoa kouluajoista erinomaisen muistisi vuoksi, kiitos siitä. Vain tuota astrologiapuolta en ymmärrä, mutta harrastuksensa kullakin.

  4. Hyvä niin. Saattaa olla, että pystyisin itsekin ottamaan kopiot kirjoituksistani nyttemmin, en ole aivan varma. Kouluajoista, nuoruudestani jne. pystyisin muistelemaan edelleen varsin paljon, nämä ovat olleet vain ”pieniä paloja”; terveyteni tulee kyllä heikentämään muistiani ja muistojani, valitettavasti, ei juuri mikään muu.
    Kun Kompan Veikko otti minuun yhteyttä Tarjan kuoleman jälkeen (surunvalittelujeni jälkeen), hän toivoi minun kirjoittavan koulumuistoistamme; huomasi hämmästyttävän muistini keskustellessamme pitkän keskustelun puhelimessa.
    Ja tuoreinta astrologiasta: Suomen valtion h:n, jonka olen laskenut, perusteella tiesin ettei Suomi selviä edes neljän parhaan joukkoon jääkiekon MM-kisoissa. Olisin sen osannut ennustaakin muutenkin toki. Jääkiekosta en sinänsä välitä vähääkään urheilumuotona, vaikka sisareni Leenan nuorempi tytär Vanessa onkin naimisissa Jari Kurrin kanssa, en. Vanessa itse oli melko lahjakas keihäänheitossa (!), kuten olin minäkin, enonsa. Nämä näistä.

  5. Tuosta paketoinnista muuten. Minulle on ollut melkoinen järkytys tämän vanhan lukiorakennuksemme antaminen peruskoulun käyttöön ja rakennuksen sisällä tehtävät (toki välttämättömät) korjaustyöt ! Siis lähinnä kuin kansakoululaisten pistäminen ”herrain koulun” tiloihin, kauhistus !
    Savikannan koulu (kuten niin monet koulurakennukset ympäri maan) on kyllä ilmeisesti ”riittävän” kurjassa kunnossa, mutta siltikin.
    Tunnen takavuosikymmeniltä varsin hyvin Imatran kauppalan kaikki vanhat kansakoulut (ja niitä oli paljon), olinhan vuosina 1961 – 1968, siis peräti kahdeksana kesänä, töissä kauppalan teknisen sektorin kiinteistönkorjaustöissä, joissa isäni toimi 20,5 vuotta työnjohtajana syyskuusta 1952 lähtien. Viitenä viimeisenä kesänäni niissä tehtävissä ajoin avolava-paketti-Volkkaria kuljettaen tarvittavaa tavaraa kohteisiin ympäri kaunista kesäkauppalaamme. Ne olivat upeita kesiä. Eräät luokkatoverimme olivat noina kesinä kauppalan puutarhatöissä. Omat tavarankuljetusmatkani ulottuivat myös Pien-Hauskaan Joutsenon puolelle, toisinaan hankintamatkat myös Lappeenrantaan. Ja Lehtosen Ollihan oli kesänsä Ol. Imatran myyjänä Vääräntalon tiloissa, sielläkin
    tein joskus ostoksiani (siis työtehtävissäni). Hienoja muistoja tosiaan !

  6. Uutisvuokseen olen kirjoittanut eräisiin tärkeisiin yhteiskunnallisiin asioihin kommenttejani vuoden 2012 alusta lähtien (sen taisin mainita jo ”alussa” marraskuussa), hieman jo harvemmin viime vuonna ja vielä harvemmin tänä vuonna (tulivat nämä kirjoitukseni näille palstoille). Nuo kaikki kirjoituksethan ovat tallella ja nähtävinä Uutisvuoksen puolella, niitä tallennesivuja taitaa olla jo 700 ! Olen siellä antanut paljon ”opetusta” tärkeissä asioissa, ja kommenttini ovat olleet samalla myös nuoruudenmuisteluani monissa minulle tärkeissä asioissa. Alku oli kommenteissani haparoivaa harjoittelua ja minulle silloin aivan uutta ”toimintaa”.

    1. Miksi et Pertti tee omaa blogia Imatran muisteloista kun sinulla on niin paljon tietoa koottuna ja mielessäsi muistoina. Blogin perustaminen ja kirjoittaminen on hyvin helppoa ja sinne voisit linkittää kaikki haluamasi tiedot.

      Lukijoita varmaan tulisi koska tätäkin blogia lukee n 200 ihmistä jatkuvasti ja kuukaudessa on pari tuhatta käyntiä vaikken kirjoittaisikaan.
      Suosittelen!

  7. Eräs eniten lukijoita saanut Uutisvuoksi-nettilehden kirjoitukseni oli helmikuussa 2013 (vai oliko se helmikuussa 2014) vuoden 1964 omien penkinpainajaistemme muistelus. Kirjoitukseni oli kohtalaisen pitkä (eihän sitä kaikkea voinut vain muutamalla rivillä kertoa), ja se sai melkoiset kehumiset kiinnostavuudestaan; sen lukijoita oli muistaakseni yli 600 (ainakin). Eräät muut kommenttimuistelunikin ovat saaneet paljon lukijoita, kuten myös ”opettamiseni” tietämättömille (ja niitähän riittää, siis tietämättömiä) eräissä tärkeissä asioissa, historiassa ym. aiheissa. Eräille tutuille olen myös lähettänyt terveisiä kommenteissani jne…
    En minä kyllä aio oman blogin kirjoittajaksi ”heittäytyä”, en kovinkaan todennäköisesti. Olen jo aiemmin sanonut näissä kirjoituksissani jossain, että olen aina kirjoittanut mieluiten käsin, kynällä paperille, eikä se ole muuttunut miksikään. Ajatukseni juoksee edelleen ”heikompivoimaisenakin” parhaiten ja sujuvimmin käsin paperille kirjoittaen (ei virheitä kiroten ja korjaillen, kuten näissä nettikirjoituksissani). Käsin kirjoittaen minun ei ole koskaan (ei kouluaineissakaan) tarvinnut juuri mitään korjata tai muuttaa, lähes kaikki on kuontunut valmiina paperille. Mitähän tuo sana kuontua mahtanee tarkoittaa, olen napannut sen Matti Klingeltä. Olen juuri lukenut hänen upeat muistelmansa (toistaiseksi kaksi osaa) toisen kerran.

  8. Ei ole mikään niin pettävä kuin ihmisen muisti, hyvämuistisenkin ! Hain juuri esiin tuon Uutisvuoksen penkinpainajaismuisteluni. Ei se ollut pitkä ollenkaan, ei. Muistin sen mielessäni kaksi tai kolme kertaa pitemmäksi kuin se on ! Enpä taida enää muistella mitään tämän jälkeen. Kyllä sitä toki kehaistiin ja lukijoita oli varsin paljon. Ja se oli ”vain” penkkarikommentti, toki muistelus, muttei mikään ”pyydetty” kirjoitus, ei. Jatkan lukemistani, mutta vähäisenkin kirjoitteluni taidan lopettaa. Pitäisi mm. lukea vihdoinkin Klingen moniosainen Ylioppilaskunnan historia, koko hänen tuotantonsa, ja paljon, paljon muuta !

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *