Historian pitkiä juuria

Keski-Suomalainen tarjosi lauantaina artikkelin Kritisoitu ja arvostettu ylioppilastutkinto, taustatietoa nyt valmistuville ylioppilaille. Kirjoitus perustui uuteen julkaisuun Sivistyksen portti: Ylioppilastutkinnon historia, (Kaarninen 2015). Sen mukaan yo-tutkinto on ollut lähtökohdiltaan sisäänpääsykoe yliopistoon. Kokeita on järjestetty vuodesta 1640, jolloin Turun Akatemia perustettiin. Sitä ennen täältä lähdettiin Euroopan yliopistoihin opiskelemaan.

Nykymuotoisen yo-kokeen aluksi ajatellaan v 1852, jolloin otettiin käyttöön kirjalliset kokeet. Ne pidettiin kouluissa, mutta suullista kuulustelua varten matkustettiin Helsingin yliopistoon. Professorit  näkivät tulokkaat, kun kuulustelivat heidät itse. Vasta sisällissodan jälkeen tästä käytännöstä luovuttiin. Ylioppilaiden määrä nousi eikä kuulusteluja voitu järjestää. Sotavuosien aikana ja niiden jälkeen yo-tutkintoa kevennettiin neljään aineeseen (aluksi viisi pakollista). Suurin kriisi oli 1960-70-luvuilla kun vaadittiin yo-tutkinnon lopettamista. Siinä ei onnistuttu, mutta peruskouluun siirryttiin.

Ylioppilaiden määrä laskettiin 1800-luvulla yliopistoon kirjautuneista ja se sadan molemmin puolin. Lukemat nousivat 1900-luvun alussa. Vuonna 1911 oli ensimmäisen kerran tuhat ylioppilasta. Ja meidän aikaan sitten vuonna 1964 rikottiin 10 000 raja.

Toisena historian kirjoituksena käteen osui säätyjen kehitys ja pyrkimys rakentaa hallintoa osaamisen pohjalle. Tästä kertoivat Jyväskylän yliopiston historian laitoksen tutkijat teoksessa Siperiasta siirtoväkeen: Murrosaikoja ja käännekohtia Suomen historiassa. Toivo Nygård käsitteli Uudenaikaisen valtion syntyä Ruotsiin. Säätyerot estivät nousun hierarkiassa, Aatelilla oli valta ja virkamiehet olivat kuninkaan henkilökohtaisia luottamusmiehiä. Petri Karonen jatkoi tästä eteenpäin osoittaen miten uudenaikainen valtio syntyi Ruotsi-Suomessa 1520-1808 aikana. Ensin toimiin ei vaadittu pätevyyttä vaan hallitsijan suosio riitti. 1600-luvun loppu oli ylimmässä hallinnossa professionalistumisen aikaa. Jonkinlainen oikeudenkäyntitutkinto otettiin käyttöön 1749. Yritettiin päästä eroon syntyperästä valintaperusteena, mutta kehitys oli hidasta. Ja Venäjän yhteyteen siirryttäessä palattiin sääty-suosio-sukulaisuus valintaperusteisiin, hyvin ne olivat vielä muistissa.

Missä mahdetaan nyt sitten olla menossa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *