Siitä on nyt 51 vuotta

kun pääsin ylioppilaaksi Imatran yhteislyseosta 56 kaverin kanssa. Aloin blogata vuosi sitten riemuylioppilastapaamisen myötä toukokuussa. Nyt imatralaiset aktivistit kutsuivat meidät rääppiäisiin.Ohjelma oli mainio kerrassaan, kiitos teille.

lounas1

Aloitettiin lounaalla Varpasaaressa, Kalastuspuistossa. Mahduttiin kahteen pöytään. Jätin seinää näkyviin että pääsette tunnelmaan tekin jotka ette paikkaa tunne. Kivaa oli.

lounas2

 

 

Tässä toinen pöytä, valokuvien taso on heikko, kun kuvasin hätäisesti kännykällä. Imatran historiaa näkyy seinillä.

lounas3lounas4

Vielä tämä herrasmies joka istui minua vastapäätä ja jonka blogikirjoituksia teillä on myös mahdollista lukea.

ilmo400Letut lopetettuamme saimme myös nauttia risteilyn Vuoksella .

Eipä ollut tullut katseltua Imatraa Vuokselta käsin. Mentiin Tainionkosken padolle asti ja talot olivat monille tuttuja. Opimme missä se ensimmäinen lautturi oli kuljettanut ihmisiä ja hevosia virran yli kauan sitten. Veneilystä sain ainoan tarkan kuvani. Arja ja Maija punaisissaan:

risteilyOli pilvistä ja pikkuisen ripautti sadetta. Katselin vesipisaroita ulkoilupuvun pinnalla, eivät kastelleet läpi kankaan.

Loppuilta vietettiin loisteliaalla huvilalla Saimaan rannalla. En minä sitä taloa voi kutsua mökiksi, kun taso oli niin korkea. Maisemat olivat vielä mahtavammat. Karin kertoessa tajusin miten mahtava isäntä hän varmaan on ollut lukuisille vierailijoille. Oli tosi kiva kuulla hänen elämänsä kulusta siellä omassa ympäristössä. Kiitos. Karhutarina jäi mieleen.

Paikalle tulleet olivat entisiä A-luokkalaisia (yhteensä 9). Muistin Karin 6. luokalta kun hän istui edessäni koko vuoden. Kari oli yhdyshenkilö muihin poikiin kun Tupu kutsui kotihippoihin. Kari selitti miksi oman luokan pojat eivät tulleet, mutta järjesti A-luokalta tulijoita että päästiin tanssimaan. Raija J oli myös samalla luokalla kanssani pari vuotta (hän oli B-luokalta, 65 vuosikertaa). Maija oli pitempään luokkatoverini, kansakoulun 4.ltä alkaen koko keskikoulun ajan. Aakkosissa oli aina Peltonen, Penttinen, Piispa: usein vaihdoin paikkaa jonkun kanssa että Maija ja Tupu saivat olla yhdessä esim. järjestäjinä. Keskikoulussa oli myös Paakku samalla luokalla. Itse asiassa yhteislyseon aika sujui varsin pienen tyttöporukan kanssa ja moni luokkatoverikin jäi tuntemattomaksi.

Tämän 51. vuotisreissun antia kruunasi se kun asuin serkkuni Arjan kotona ja sain lukea hänen kouluaikaiset päiväkirjansa ja jutella niistä. Hän pääsi vuotta aiemmin ylioppilaaksi IYL:sta joten yhteisiä tuttuja riitti, yksi heistä oli oma siskoni, jota ehdin paluumatkalla tervehtiä. Arjan puoliso Ilkka Lampinen oli monille pojille tuttu kouluajoilta ja aktiivisena toimijana paikkakunnalla.

Yksi retki omaan menneisyyteen on taas eletty ja tajunnassa on virinnyt uudenlaisia muistoja ja tulkintoja. Jatkosta ei voi tietää.

PS Laitoin kaikki ottamani kuvat näkyviin, kertokaa heti jos haluatte minun poistavan jonkun (kommentoimalla tai s-postilla).

16 kommenttia artikkeliin ”Siitä on nyt 51 vuotta”

  1. Mielenkiintoisia nämä skraappaukset nuoruuteen. Vuodet Imatralla ovat se kasvualusta, mille omaa minuutta rakensi. Ruuhkavuodet vieroitti toisistamme, ja nyt tässä iässä on niin metkaa saada häivähdys kadonneesta ajasta, kun tapaa vanhoja koulukavereita. Henkilökohtaisesti voin sanoa olevani suorastaan siunattu (engl.kielen blessed ei ole yhtä raamatullinen korvissani), kun olen saanut olla läheinen muutaman kanssa jo monen monta vuosikymmentä. On siinä ystävyydellä perspektiiviä!

  2. Minulle nämä muistelot ovat olleet uudelleen heräämistä lapsuuteen ja nuoruuteen kun en ole keneenkään koulukaveriin pitänyt yhteyttä opiskeluvuosien jälkeen. Jopa tuon serkkuni tapasin nyt pitkästä pitkästä aikaa, eikä edes siskoon tullut pidettyä yhteyttä ruuhkavuosina.
    Mutta nyt, eläkkeellä, voimme tehdä ihan mitä haluamme ja virkistää myös kaikenlaista vanhaa & kytkeä se nykyiseen identiteettiin.

  3. Kiva, kun kirjoitit Heli ja kuviakin on mausteena 🙂 . Pääsin näin tunnelmaan mukaan. Poisjäännin tarkoitus ja siunauksellisuus (!) ilmeni kouriintuntuvasti perjantaina.
    Mutta mukava, että teillä oli mukavaa. Luokkakavereiden tapaaminen on jotenkin merkillistä. Niin paljon on kulunut aikaa ja kuitenkin kontakti syntyy aina uudelleen ja uudelleen.

    1. Niinpä, Pike.
      Ihmisen persoonallisuuden perusta pysyy samanlaisena ja se rakentui silloin kouluaikaan. Tietysti näissä lyhyissä tapaamisissa voi kuvitella pysyvyyttä olevan enemmän kuin onkaan.
      Olisi kiintoisaa tietää ovatko koulumuistot kielteisempiä heillä jotka eivät lainkaan osallistu luokkakokouksiin. Tai kenties vähemmän merkityksellisiä ajan myötä?

  4. Tämä kirjoitelmani saattaa sopia jollain tapaa tähän yhteyteen tai sitten ei oikein mihinkään yhteyteen näiden kaikkien kirjoitusten joukossa.

    Mutta: Eräs minua hieman kiusannut asia vuosien varrella ja nyt sitten uudelleen kaiken näissä ”siunaantuneen” myötä. Minulla on siis tallella kaikki kansakoulun ja oppikoulun luokkakuvani (-kuvamme). Tässä päivänä muutamana rupesin katsomaan niitä tarkemmin uudelleen. Muistini on hyvä (mutta aina jollain tapaa vajavainen, kuten meidän kaikkien on). Olisin halunnut ja haluaisin saada mieleeni, keiden kaikkien IYL:sta vuonna 1964 ylioppilaaksi päässeiden kanssa olen ollut samalla luokalla, niin kansakoulussa (kahdessa eri kansakoulussa) kuin sitten oppikouluvuosina. En saa asiaan varmaa muistikuvaa, koska kaikki kulloisetkin luokkatoverit eivät olleet kunkin luokkakuvan ottamishetkellä koulussa. Eniten on vajavuutta, muistelen, kansakoulun toisen luokan kuvan kohdalla (Itä-Siitolan kk:n siis). Muistini mukaan tuon luokan kuvan ottamishetkellä koulusta oli jostain syystä pois varsin monta oppilasta, muistaakseni eniten koko kouluaikanani.

    Eniten tässä jää ehkä kiusaamaan Koivuniemen Katriinan ”osa”. Asiaa sotkee erityisesti se, että asuimme Sienimäellä samassa kerrostalossa kaksi ja puoli vuotta. Katia ei kuitenkaan ole I ja II lk:n kuvassamme, hän ”ilmestyy kuvaan” III lk:n kuvassa ja on myös IV lk:n kuvassamme, silloin Vuoksenniskan kansakoulussa. Katin olen tuntenut pisimpään, mutten siis välttämättä aivan vuoden 1953 alusta asti, jollei hän ollutkaan samalla luokalla vielä ensimmäisellä (Sienimäen kerrostaloon muutimme muistaakseni tuon vuoden kevättalvella). Kopran Eeva on muuten kansakoulun I lk:n kuvassani, ja muistelen että hän olisi ollut samalla luokalla myös seuraavalla luokalla (luokkakuvassa häntä ei ole, kuten ei myöskään III lk:n kuvassa). Eevaan olin hieman ihastunut kansakoulun I luokalla ! Muistan ihastumiseni kaikilta kouluvuosiltani, kansakoulun neljältä luokalta ”ihastuksia” oli kolme. Oppikoulun kaikki vuodet olin ihastunut yhteen ja samaan tyttöön, kuten olen kertonut, ja hieman sitten toiseenkin lukion ensimmäiseltä eteenpäin.

    Oppikoulun kaikki vuoteni olin samalla luokalla Vepsän Karin kanssa, seitsemänä vuotena samalla luokalla Arja P:n ja Juha V:n kanssa. Oman I luokkani oppilaista ylioppilaaksi pääsi IYL:sta vuonna 1964 vain kuusi, kolme tyttöä ja kolme poikaa ! Toivottavasti tuo meni nyt oikein.

    1. Eppis kirjoittaa blogia kouluvuosistaan, sieltä ilmenee milloin hänen perhe muutti Imatrankoskelle.
      Katriinan tunnen vain lukiosta.
      Saa nähdä käykö täällä kukaan sellainen henkilö lukemassa joka osaisi vastata kysymyksiisi.

  5. Olen kirjoittanut näille palstoille aika lailla kommenttejani. Vastakaikua ne eivät ole paljoakaan herättäneet. Minun pitäisi siis lopettaa.
    Alusta asti oli mielessäni pieni kirjoitus, jossa aioin kirjoittaa, miltä minusta tuntui kuudennen luokan eli lukion ensimmäisen vuoden koulunkäynti IYL:ssa lukuvuotena 1961 – 1962. En ole vielä kertonut tuntemuksistani.
    Nyt kun olen lukemassa jo kolmatta kertaa Matti Klingen päiväkirjoja, jotka minulle ovat ”maailman mielenkiintoisinta, parasta ja tasokkainta luettavaa”, sain ideaani , paitsi ”vahvistusta” myös lisäystä Klingen päiväkirjojen eräästä osasta, jossa oli hänen muistelunsa tunnoistaan oman oppikoulunsa eri luokilla. Se oli tavallaan hänen kertomuksensa luokkatovereilleen noista kahdeksasta kouluvuodesta. Mihinkään (niin) laajaan kertomukseen en aio ryhtyä, en. Lyhyesti voisin osaltani hahmotella tuntemukseni eri luokilta ja kirjoittaa hieman pitemmän kuvailun kuudennen luokan tunnelmistani. Mitään kovin ihmeellistä ei siis olisi luvassa. Mutta luulen, ettei se (ehkä) ketään kiinnostaisi.

    1. Hei Pertti,
      kirjoita ihmeessä kertomuksesi kouluajoilta kun sinulla on niin paljon muistissa. Sitähän me blogaajat olemme hakeneet että tulisi lisää kavereita kirjoittelemaan omiaan.
      Minä kokosin tämän blogin Muistelot 2014 -sivulle omia kirjoituksia aikajärjestykseen laitettuna ja heti sitä oli kivempi selata läpi
      http://www.helinurmi.fi/blogi/muistelot-2014/

  6. Ennen kuin mahdollisesti mitään enempää kirjoitan, joudun hieman ”nolosti” paljastamaan erään ongelmani.
    En saanutkaan kopioitua (kuten luulin saavani) itse näitä myöhempiä kirjoituksiani, siis kaikkea edellisen vuodenvaihteen jälkeen kirjoittamaani. Ja tarvitsisin siten apua saadakseni ne kaikki kommenttini talteen itselleni, hieman noloa minulle !
    Vuoden alussahan sain sen siihenastisen ”satsin”. Ainoa keljuus on tuossa nykypostissamme, sehän rouhii jakelussaan paljon tärkeää postia pilalle. Kaikki täyden A 4 – koon kirjeet kärsivät melko pahasti. Puolenarkin kirjekoossa tuleva kirjeposti tulee sentään perille jokseenkin moitteettomassa kunnossa. (Samoin monet arvolehdet rouhitaan ikävään kuntoon, ei aina kaikki, niin että jouduin lopettamaan jo yli 20 vuotta sitten monen minulle tärkeän tilaamisen !)

    1. Minun on vaikea ymmärtää miksi et saa kopioitua omia tekstejä: avaat kommentin, valitset kaikki, valitset hiiren oikealla copy ja sitten menet sinne mihin haluat ja valitset hiiren oikealla paste (tai pikanäppäimet copy=c ja paste on v). Sitten tallennat tiedostosi.

      Minun ei ole niin hauska etsiä niitä kuin vuoden vaihteessa: silloin kommenttisi olivat samassa paikassa, nyt niitä on kaikkialla. En ole varma rupeanko hakemaan…

  7. Ei tarvitse auttaa minua, ethän ole mikään ”palvelijani”. Antaa asian ja asioiden olla ! Jokainen meistä on ennen muuta kiinnostunut omista asioistaan ja ajatuksistaan, sehän on selvä ja normaalia.

  8. Sain vihdoin vastauksen pohdintaani, oliko Eeva K. enää samalla luokalla kansakoulun II luokalla Itä-Siitolan koulussa. Ei hän ollut. Tiedon sain kun ”jouduin” hänen kirjoituksiinsa ja niitä hieman silmäilin. Niitä silmäiltyäni en enää puhu tai kirjoita mitään ”ilmiömäisestä” muististani ; eihän se ole yhtään mitään häneen verrattuna, ei ! Yritin kirjoittaa sinne pienen tervehdykseni, mutten saanut kommenttiani perille, kun minulla ei ole kotisivua.

    Hyvää Joulua toivotan !

    1. Hei Pertti,
      kommentointiin ei yleensä vaadita omaa kotisivua, sen kohdan voi aina jättää tyhjäksi. Vain sähköposti on pakollinen.
      Eppis kirjoittaa päiväkirjoistaan, joten hänellä on muistin tueksi dokumentteja – samoin kuin Pikellä. Heillä on paljon enemmän yksityiskohtia kuin minun blogissa.

  9. Se on totta. Mutta en halunnut merkitä sinne kumppanini sähköpostiosoitetta, minullahan ei ole omaa.

    Nyttemmin olen kirjoittanut VI luokan eli lukioon menoni kokemisesta. Sen kirjoitin sinne Piken kirjoituksiin, jonne jouduin yllättäen etsiessäni netistä tietoja Pärssisen Mikosta ! Kirjoitinhan sinne hieman muutakin sitten.

  10. Olen sittemmin saanut kopioitua kaikki kirjoitukseni näiltä palstoilta talteen. Tein tuon suuren urakkani erityisesti joulun 2016 aikoihin, lopultakin. Ongelmani kopioinnissa oli eräs ”pikkujuttu”, mutta kun en ollut sitä tiennyt, en ”osannut” kopioida. Kaikkeen tarvitaan aina riittävät tiedot / tieto, totta kai !

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *