Elämänkaari kokonaisuudeksi

Olen lähentynyt ajatusta elämänkaaresta kokonaisuutena jossa mennyt vaikuttaa jatkoon miten milloinkin. Pertti kommentoi edellistä postiani kertoen että hän jakaa elämänsä aikaan ennen Intian matkaa ja sen jälkeen. Minulla erityisiä hetkiä tai kokemuksia on monia ja on vaikea nähdä niiden logiikkaa.

Tähän kuvaan olen joskus koonnut ammatillisen kasvun kaarta tarkoituksella selittää omaa verkko-opettajaksi kehittymistä:

omakasvuLöysin pitkiä juuria opiskelijaliikkeen kansainvälisestä toiminnasta alkaen. Yliopistolta olin saanut tietoa ja ammatillisessa opettajakorkeakoulussa hyvät käytännöt. Kiinnostuin verkko-opetuksesta ja päätyöni oli viimeisinä työvuosina siirtää opetukseni kokonaan verkkoon. Sen rinnalla aloitin opiskelun avoimilla verkkokursseilla ja yhteisöissä. Tästä oli tilannetietoa edellä.

Oma persoonallisuus on sekä muuttunut että säilyttänyt perustansa. Olen introvertti mutta nuoruudessa oli luontaista olla menossa koko ajan. Ujous vaikeutti osallistumista ja miksei edelleenkin tee niin. Käytän introvertille luontaisia verkkovälineitä, asynkronista kirjoittelua omaan tahtiin. En viihdy nopeatempoisissa chateissa tai hangouteissa. Tämä puoli itsessä on helppo tunnistaa. Entä muuta?

Jos muistelen onnen hetkiä niin lasten synnyttäminen menee yli asteikon. Rakastumisessa on myös puhtaan onnen vaihe jolloin elämän laatu on muuttunut eikä vielä ajattele jatkoa vaan nauttii joka hetkestä. Sitten rakastuminen jatkuu prosessina jossa on muutakin kuin onnea 🙂 Töissä muistan onnen hetkiä sen jälkeen kun on tehnyt jotain itselle vaikeaa, on pystynyt johonkin. Esim. opiskelijana ensimmäiset kirjalliset työt esityksineen, pro gradun hyvä arvosana vaikean vuoden jälkeen. Opiskelijaliikkeessä yhdessä toimiminen ja vaikuttaminen. Aikuiskouluttajana vuorovaikutukseen pääseminen opiskelijoiden ja työtoverien kanssa. Ja lopuksi vastaava kokemus verkko-opettajana. Osasin tukea huomaamatta antaen tilaa opiskelijan omalle kasvulle. Siihen pystyin Suomessa verkko-opettajana ensimmäisten joukossa.

Epävarmuus ja alemmuuden tunne ovat aina olleet seuranani. Yliopistossa en tuntenut olevani oikeassa paikassa enkä myöskään ammattikorkeakoulussa. Vain aikuiskouluttajan työ tuntui ajoittain omalta. Johtajan rooli opetti paljon mutta siihen jouduin vastoin omaa tahtoani ja hoidin sen ’virkatyönä’. No ei ihan niinkään, ymppäsin mukaan tutkivaa otetta ja olin liiankin itsenäinen. Sitä ei huvita nyt enää muistella.

Nyt olen täysin vapaa kaikessa tekemisessäni, mutta sama persoonallisuus on edelleen kahleena ja tukena. Yksi vanha tuttu sanoi äskettäin ettei olisi uskaltanut mennä korkeakouluun, itseluottamus ei riittänyt. Miksi ihmeessä minä uskalsin? Olin varmaan sisäisesti kauhuissani mutta menin vaikka ei rahoitustakaan ollut (valtiontakaus lainoihin tuli toisena vuonna). Olisiko tuo yksi periaate, että ei saa jättää tekemättä sitä mikä on vaikeaa. Ei saa paeta tilanteita vaan mennä niihin ja munata 🙂 Ne tilanteet kertovat siitä mihin minusta ei kerta kaikkiaan ole. Esim. edustaminen oli johtajuudessa pahinta kun siinä piti teeskennellä.

Onpa vaikea nähdä itseä kokonaisuutena edelleenkin, vaikka aineistoa on jo paljon. Pian pääsen leikkimään tyttärenpoikien kanssa ja siitä tiedän nauttivani. Kehityspsykologia oli suuntautumiseni yliopistolla ja se tietous herää eloon näissä kohtaamisissa. Vuorovaikutus on inhimillisen kehityksen ydin ja ikuinen haaste. Sitä pitää harjoitella loppuun asti. Mitäköhän pojat tällä kertaa opettavat mummille?

7 kommenttia artikkeliin ”Elämänkaari kokonaisuudeksi”

  1. Löytyihän sieltä onnenkin hetkiä. Kiva, että olet niitäkin ajatellut.
    Tavastasi tarkastella elämänkaarta, tuli mieleeni, että elämäkertakirjoittajankin olisi suotavaa tehdä kaavioita. Joskus olen sitä harjoitellut, mutta en ole koskaan loppuun saakka asiaa toteuttanut.
    Huiskin sinne tänne.
    Nyt nuoruutta…

    1. Minulle taas tuollaiset kaaviot olivat osa ammattikäytäntöä ja normaalia, luontaista elämää jälkikäteenkin. Tuo kuva oli valmiina jostain luennosta.
      Ei se silti valmiiksi koskaan tule, oman elämän ymmärtäminen, aina löytyy uutta ja ennen ajattelematonta.
      Mutta nyt lähestyy juhannus..

  2. Voit olla hyvillä mielin ylpeä itsestäsi. Olet tehnyt myös uutta uraa uurtavaa työtä työssäsi.
    Voi kun nuorena olisi ollut edes nykyinen viisaus. Ei kai se tule kuin kantapään kautta. Itseeni sopii tämä: ” Sitä on kiivennyt ja kiivennyt ja sittemmin huomannut, että tikkaat ovat väärää seinää vasten” Sad but true.

    1. Hei Raija,
      luin kommenttisi kesämökillä iPhonesta ja ihailin tyyliäsi. Kävin pitkän keskustelun mieheni kanssa että miten tikkaat voi olla väärää seinää vasten. Huomasin etten tiedä mitään elämästäsi muuta kuin että menit naimisiin pesäpalloa harrastavan pojan kanssa joka kävi samaa koulua. Mutta mitä muuta sitten? Et vaikuta surulliselta lainkaan …

  3. Kun Sinua tuo psykologia on aina niin kiinnostanut ( on toki minuakin ), on minusta kummaa ettet halunnut minulle paljastaa syntymäsi kellonaikaa. Tämä minun harrastamani astrologiahan on ennen muuta astropsylogiaa. Kyllä sieltä niin paljon näkee, sitä tietähän olen itsestänikin parhaiten ”kaiken selvän saanut”. Ei minulla mistään geeneistäni esim. johdu ( tai perintötekijöistäni ), että olen nuoresta pitäen ollut hyvin globaali, kiinnostunut historiasta ja arkeologiasta, politiikasta ja maailmanpolitiikasta ja että varsin todennäköisesti ammattialakseni tulee kunnallishallinto jne. Urheilulahjakkuuteni on toki perinnöllistäkin ( isäni suvun miehet ), mutta vasta astrologian myötähän sain huomata, kuinka todella lahjakas olin yleisurheiluun; minulla on jopa olympiavoittajan tasoiset Mars-aspektit ja muu ”tarvittava” tähdissäni.

    Isänihän oli alkuperäiseltä ammatiltaan kirvesmies, sodassa haavoittuminen ”ohjasi” hänet sitten kurssilla koulutettavaksi metsätyönjohtajaksi. Hänen ei halunnut kuitenkaan muuttaa Hämeenlinnasta Vapolle Jyväskylään ( ! ), veli sai hommattua muutamaa vuotta myöhemmin Imatralle ”remonttipuolen” työnjohtajaksi, kuten olen kertonut. Oma äitini oli kotirouva ja kutoja ( oliko hän mahdollisesti jonkin aikaa työssä H:n Verkatehtaalla ? ). Rovaniemeltä kotoisin ollut äitipuoleni toimi Imatralla myymälänhoitajana, Vuoksenniskalla, Kodin Pukimossa jne…

    Tähtikarttasi myötä saisit tietää monia Sinua ihmetyttäviä asioita, mutta en tyrkyttele, en tyrkyttele. ( Olisin voinut jo pitkään toimia ammattiastrologina, jollen jopa alan professorina, sellaisiakin on, ainakin Britanniassa ! ).

  4. Ulkonäköhän on muuten se, mikä (ehkä) eniten saattaa periytyä (on toki jotain muutakin), mutta ulkonäöstäkin kaikki hyvin tiedämme että samojen vanhempien lapset voivat olla varsin paljon erinäköisiä. Siinä tulee geenien ym. lisäksi mukaan tähtimerkki (askendenttimerkki, ei siis niinkään aurinkomerkki). Ja jos kaikki johtuisi vain geeneistä, perintötekijöistä, kuinka tosiaan minusta olisi tullut tällainen mitä olen ja Sinusta vastaavasti. Mehän olisimme melkein vanhempiemme klooneja (onkohan tuo oikea sana ? ), mutta emmehän ole lähellekään. Sisareni on täysin erilainen kuin minä, ja itsehän olet kertonut sisaresi ja veljesi erilaisuudesta, mm.- ulkonäönkin suhteen itseesi nähden jne.

    Minulla on ollut ja on elämäni aikana monia eri harrastuksia, kaikki erittäin mielenkiintoisia, mutta kyllä tämä oikea astrologia moninaisuutensa takia taitaa olla ollut kaikkein mielenkiintoisin. Olen osannut kehittää tätä alaa eteenpäin varsin paljon, mutta todennäköisesti kaikki kehittämäni uusi taitaa jäädä lähes vain omaksi salaisuudekseni, en paljasta kaikkia huomaamiani uusia asioita, en.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *