Kotitalo Googlen katunäkymässä

Vanhoja kirjoituksia lukiessa törmäsin tähän postaukseen, jossa olen innostunut Googlen katunäkymän herättämistä muistoista. Silloin kuva oli kesäinen, vehmas ja vihreä. Kun nyt kokeilin, löysinkin syksyisiä kuvia. Olin ensin pettynyt, mutta miksei nämäkin ole esittelyn arvoisia.

Ensin yleiskuva kun lähestytään Meltolasta päin. Kolme sähkölinjaa kulki ihan talon vierestä silloinkin, mutta erinäköisiä ne olivat. Keskimmäinen linja oli silloin hyvin leveä.

vanhakotiGSitten mennään lähemmäksi jotta talo näkyy. Se oli vaaleanvihreä ja katto tummanpunainen. Talo on paikallaan ja koivu sen vieressä. Meltolantie on entisellään mutta kävelytie uusi.

vanhakoti2Se on työntänyt tieltään parikin ulkorakennusta. Ensimmäinen oli iso rötiskö ihan tien laidassa. Se purettiin jo lapsuuden aikana ja rakennettiin tuon puun kohdalle uusi ulkorakennus jossa oli sauna. Ulkohuusiin mentiin pimeän puuvajan läpi molemmissa. Tien vasemmalla puolella oli silloin peltoa. Näkymä oli avara.

Käännyn katsomaan toiseen suuntaan, jossa oli Alhon maalaistalo heti sähkölinjan jälkeen. Navetta oli ensimmäinen rakennus. Sen takana on harmaatiilinen päärakennus joka on edelleen paikallaan.

vanhakotialhoTuolla pellolla oli usein lehmiä ja piikkilanka-aita rajoittui meidän tonttiin. Kuvassa näkyy nykyinen ulkorakennus, puuvaja. Vähän siitä alaspäin oli hirsimökki jossa isäni Uuno Arvid asui lapsuutensa. Hänen äitinsä asui siinä yksin silloin kun me muutimme omaan taloon. Tuota linjaa pitkin tai metsän läpi kuljin ensimmäiset kouluvuoteni. Vieressä oli mainiot hiihtomäet ja hiihtäminen oli nautinto, mitään suksiongelmia en muista.

Valitsin tarkoituksella sellaiset kuvat, joissa ei näy talomme takana olevia rivitaloja. Ne rakennettiin äidin vielä eläessä ja hänelle tarjottiin vaihtokauppana niistä asuntoa, mutta eihän miehen rakentamasta talosta voinut luopua. Silloin hän sai kuitenkin vesijohdot kaupungin avustamana ja kiitokseksi tästä myimme talon sitten Imatran kaupungille äidin kuoltua. Ei meistä kukaan ollut halukas siihen muuttamaan.

Historian kulkua ei taaksepäin voi tuupata, nousi mieleen jostain.

4 kommenttia artikkeliin ”Kotitalo Googlen katunäkymässä”

  1. Elämä on kulkemista. Kertomuksesi on, kaikella kunnioituksella, kuin evakkojen tarinoita: paikkojen luettelo, missä oli mitäkin ja mitä sitten tapahtui. Muistoista otetaan lisää. Evakkokertomukset ovat tosin vähän toisenlaisia: niissä kerrataan kaikki paikat, jotka jouduttiin jättämään ja jäivät matkalla taakse ja joihin, niin luultiin, ei ole koskaan paluuta. Enollani on jopa minuuttiaikataulu´, milloin jokin paikka (Jääski esimerkiksi) sivuutettiin matkaolla Kirvusta Imatralle ja edelleen Putikkoon (osa meni Savonlinnan liepeille Kallislahteenkin). Tiedettiin kesällä1944, että sinne ei palata enää asujaksi.

  2. Tätä kirjoittaessa en ollut kovinkaan innoissani, kun syksyn kuvat olivat jotenkin surullisia ja metsää oli ehtinyt kasvaa väärään paikkaan. Tulipa laitettua muistiin tämäkin.
    Pääviesti tässä oli että Googlen katunäkymillä kävelyä voisi käyttää vanhenevien ihmisten mielen virkistykseen, kuten muutamassa linkissä kerrottiin tapahtuneen. Olisi pitänyt tehdä video, mutta olen laiska ja toimin omalla mukavuusalueella.
    Talo valmistui 1952 ja isän äiti kuoli 1956. Hautajaisissa oli kylmä ilma ja mielenkiintoisia laestadiolaisia temppuja sisätiloissa – oli kai ainoa kerta kun niitä pääsin näkemään.

  3. Kotisi lähimetsissä oli paljon metsämansikoita. Lehmiä ja hevosia laidunnettiin naapuripellolla. Alahaan pelloilla kasvoi paljon keto-orvokkeja, ruiskaunokkeja, päivänkakkaroita. (kävin Ilkan kanssa keräämässä häidemme aattona ruiskaunokkeja ja päivänkakkaroita, joista sidoin hääkimpun).
    En muista, että mellontiellä olisi ollut autoliikennettä. Ainoastaan työhevoset ja lehmiä joskus näkyi. Vai muistanko väärin.
    Teidän kuistilla oli kiva istuskella. Sinä söit sillivoileipää. Selja teki kaakaosta ja maidosta tehtyä suklaakiisseliä, johon oli sekoitettu pullapalasia. Toini-åiti pani likoon saaviin mattoja ja pesi pihalla kaivovedessä niitä. piirsimme öljypastelleilla värikkäitä kuvia mm. Romy Schneiderin esittämästä ”Sissi-keisarinnasta”. Haaveilimme usein hänen elokuvistaan. Mellonmäellä emme koskaan käyneet, vaikka sieltä olisi ollut komeat näkymär ( siellä kasvoi ihania vuokkoja, ”Kylmänkukkia”)

    1. Olipa kiva saada sinun kommenttisi näihin kotitalokuviin. Autoja ei tosiaan lapsuuden aikana paljon tällä tiellä näkynyt. Mattoja käytiin pesemässä Mellonlahdella, jossa oli laiturit sitä varten. Polkupyörillä kuljetettiin. Se oli varmaan myöhemmin kun mummo oli ostanut polkupyörän, jota me Auvon kanssa yhdessä käytettiin.
      Mellonmäellä kyllä käytiin. Sinne voi mennä joko tietä pitkin kaarrellen tai suoraan peltojen yli ja jyrkkää rinnettä nousten.
      Kukkaketo oli ihana alahaan takana ja kulleropaikka erikseen. Vai että oikein morsiuskimppu! Hienoa. Se oli Tee-se-itse aikaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *