Omat kokemukset ja ajatukset Koodiaapinen-kurssista

Opiskelin Koodiaapista keskittyen esikouluikään, vaikka kurssi oli suunnattu peruskoululaisille tai oikeammin heidän opettajilleen. Opiskelin lapsenlapseni kanssa. Mielessäni heräsivät muistot ajalta kun toimin kehityspsykologian assistenttina yliopistolla ja tyttäreni oli usein koehenkilönä. Nyt opiskelin hänen poikansa kanssa.

koodiaapinen

Kertaan ensin toimintani lyhyesti. Tämä blogi ja Facebookin Koodiaapinen -ryhmä ovat tallentaneet tapahtumat. Ensin heräsi idea osallistumisesta ja vaatimuksiin tutustuminen. Se johti teknisen välineistön hankintaan (iPad) ja käyttöönottoon. Päivitin FBssa 13. ja 14.10. tästä vaiheesta. Sitten pääsin varsinaiseen toimintaan. Kirjoitukset 16.-20.10. kuvaavat yhteistoiminnan luonnetta:

16.10. Olen avannut Koodiaapisen
18.10. Koodiaapista luettu viikko
19.10. Ensimmäinen koodaus ja sen jako
20.10. Koodausopinnot jatkuvat – vertaisoppimista

Kaverini eteni nopeasti ScratchJR käytössä, minä hitaasti ja varovasti. Lapsen motivaation luonne näkyi selvästi. Iloa ja innostusta riitti molemmilla. Otin valokuvia tuotteista, jotta voin jakaa nähtäväksi. Opin että jokainen blogiposti piti erikseen jakaa sekä FBssä että Twitterissä.

Seuraavassa vaiheessa minun tarve metakognitioon tuli mukaan ja opiskelin vanhoja tekstejä ja uusia videoita.

22.10. Miten koodausta opitaan?
26.10. Mielikuvitusta koodaamassa
29.10. Koodaus on oppimista vailla rajoja

Ymmärsin että tämä hanke vastasi pyrkimystäni paremman ja tasa-arvoisemman maailman luomiseen. Lapset oppivat hallitsemaan tietokoneen käyttöään ja toimintansa suunnittelua. Sitten oli edessä lomamatka, josta kirjoitin

11.11. Uintia ja koodausta viikolla 3.

Lapsen toiminnan luonne nousee taas esiin ja minä asetun pysyvästi granny-rooliin eli lähinnä ihailen hänen tuotoksiaan. Lopuksi yritän koota vanhaa ja uutta tieteellistä tietoa

26.11. Kun lapsi koodaa tarinansa
4.12. Lapsi ohjaa oppimistaan leikkimällä

Oppimisen koonti jäi tietenkin keskeneräiseksi. Varsinkin viimeinen postaus on muistiinpanon kaltainen (Online Educa Berlin -aineistoa samalta viikolta) ja Mitra muistettavaksi. Tuossa on yksi mahdollinen jatkon paikka, mutta tuskinpa yksin sitä yritän. Pitäisi olla tiimi.

Alusta asti sain tukea FB:n kautta sekä tuttavilta että Koodiaapinen-ryhmältä. Oli mukava nähdä blogiin kertyvän tykkäyksiä ja FB jakoja eteenpäin. Myös Twitter toimi #koodiaapinen hashtagilla ja sitä kautta sain yhteyden muutamaan henkilöön. Jospa laitan tähän väliin GoogleAnalytics antaman kuvan blogissa käynneistä kurssin aikana (napauta isoksi):

koodiloppuLokakuun myönteinen vastaanotto ohjaajien taholta toi lukijoita. Käyntejä on ollut yhteensä 2945, kävijöitä 765 ja istuntoja 1300. Kävijöistä 57 % on uusia. Huiput ovat 29.11. (345) ja 26.10. (255). Eniten kävijöitä oli koko ajan Helsingistä (yht 438), seuraavina Jyväskylä (307), Tampere (87) ja Oulu (48). Suosituimpiin kirjoituksiin on noussut muutama edellisen Imatran kouluvuodet -hankkeen kirjoitus, mutta suurin osa käynneistä liittyy Koodiaapiseen. Samanaikaisilla kieliopinnoilla ei virinnyt toimintaa sosiaalisessa mediassa kuin ihan hiukan. FBn kautta tuli 654 ja Twitterin 80, Linkedin 1.

Kokemus oli myönteinen ja antoisa. Laajempaakin mielenkiintoa mummi-lapsenlapsi yhteisopiskeluun heräsi ja pystyin jakamaan FB-ryhmässä koulutoverini Piken hauskan tuotoksen 28.11. – sekin sai kiitosta ohjaajilta. Tässä avautuvat valtavat näkymät antoisaan isovanhemmuuteen.

Toinen linja voisi olla esikouluikäisten lasten koodauksen kehityspsykologisen merkityksen arviointi tieteelliseen tietoon nojaten. ScratchJR tiedottaa hyvin omasta tutkimuksestaan, Suomesta pitäisi hakea tästä kiinnostuneita ihmisiä. Opettajat ovat suurenmoisia kumppaneita, sen huomasin Koodiaapinen -kurssin opinnoissa. He osaavat kannustaa, pysyä asiassa ja käyttäytyä kaikin tavoin (mikä on somessa usein hakusessa).

Koodiaapinen-opinnot toteutetaan keväällä 2016 entistä ehompina. Tekniset pulmat veivät ajoittain huomion tällä ensimmäisellä kerralla, esim. junioriversion tuotosten palauttaminen oli monille hankalaa. Vaikeuksista nousi kuitenkin toisiaan auttavaa ja tukevaa keskustelua. Kun kurssi oli useimmille ensimmäinen MOOC, voi tulosta pitää erinomaisena. Erinomaiset ja asialle omistautuneet ohjaajat ylläpitivät motivaation. Ihmetellä voin vain sitä, että he joutuvat tekemään sen palkatta oman työn ohessa.

Aika näyttää mitä kaikkea vielä seuraakaan.

2 kommenttia artikkeliin ”Omat kokemukset ja ajatukset Koodiaapinen-kurssista”

  1. Ihanaa, kun teet tällaisia analyyseja. Arvostan kovasti. Pitänee tsekata, mikä on Google Analytics. Voinko minäkin tehdä vastaavia käppyröitä.

    1. Sulla on varmaan Googletili, Analytics on yksi ilmaisista palveluista. WordPressin kautta saat koodin joka pitää kertoa oikeassa paikassa. Otat käyttöön blogissa sen apsin ja päivität aina kun se kertoo että pitää tehdä niin.

      On nämä paikallaan aina kun joku alkaa ja loppuu ja selvästi herättää aktiivisuutta (kuten se IYL-hanke ihmeen paljon herätti vaikka ollaan 70v.). Suosittelen siis.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *