Identiteetti 2010

Verkko-opettajuus on takana ja vapaus edessä: tilaisuus määritellä uusiksi oma identiteetti blogeissani. Käytän innoittajana Marguirite Koolen artikkelia The Web of Identity: Selfhood and Belonging in Online Learning Networks. Puheenvuoro esitettiin Networked Learning konferenssissa toukokuussa 2010. Julkaisun kotipaikka on Athabasca yliopisto Kanadassa. Identiteetti koostuu webissä 5 ulottuvuudesta: tekninen, rakenteellinen, poliittinen, kulttuurinen ja persoonallinen toimijuus. Nykyisessä elämäntilanteessa yhdistelen näitä isommiksi kokonaisuuksiksi ja oman elämänhistorian jatkumoksi. Kirjoitin tänään Kuka Heli? sivulle 1970-luvun huippukokemuksesta. Tälle sivulle kokoan nykyisen webissä osallistuvan identiteettini 26.5.2010.

identiteetin aineksia 27.5.2010
identiteetin aineksia 27.5.2010

Tekninen osaaminen rajaa ilmaisujani selvästi. Kirjoitan blogia ja seuraan RSS-syötteitä. Osallistun verkostojen keskusteluihin. Seuraan paljon tapahtumia kotikoneella. En ole kovin kiinnostunut vempaimista. Mikrobloggaus tuntuu edelleen typerältä tavalta tiedottaa ts en ole opetellut käyttämään appseja siihen liittyen.

Rakenteellinen merkitsee eri suuntiin avautuvia mahdollisuuksia ja esteitä. Nyt olen vapaa miellyttämissuhteista, siis tarkistan valintani. Tutkijat eivät Suomessa usein kirjoittele keskeneräisiä ajatuksiaan, väikkärit ja julkaisut tulevat tietoon. Viimeksi löysin Englannista Elesig-yhteisön jossa tutkimuksen kohteet ja metodologia vastaavaat omia kiinnostuksia. Qaikua olen katsellut, mutta en löytänyt sieltä tutkijayhteisöä. Oululaisten DevelOpe ilahdutti 2009.

Poliittinen ja kulttuurinen yhdistyvät uusissa globaaleissa mahdollisuuksissa. Ne näkyvät parhaiten englanninkielisessä blogissani. Monilla avointen opiskelumahdollisuuksien käyttäjillä on yhteisinä arvoina vapaus ja ihmisarvon kaipuu, uusi sosiaalisuus ja toistensa tukeminen. CCK08 auttoi meitä samanmielisiä yhteen. Seuraan suomalaisia verkkoja ja tapahtumia, haen niistä mielekkään toiminnan paikkaa itselleni. Olen liikkeessä.

Oma tahto ja kiinnostus, passion suuntavat valintojani. En edelleenkään kerro webissä yksityiselämästä kuin kahden kesken heille joilla on siinä osuus. Tämä blogi on sellaisen nettielämän paikka, jossa hahmottelen teoriassa ja käytännössä virtuaaliyhteisön mahdollisuuksia. Me seniorit nousemme Suomessa nopeasti merkittäväksi käyttäjäryhmäksi – kai meidän on itse otettava paikkamme.

Kirjoittamisen aikana olen tiedostanut miten kyselen omaa suuntautumista: tutkimukseen vaiko muuhun avoimeen keskusteluun? Selvitän suhdetta mikrobloggaukseen, otanko vai jätänkö?

Joka päivä tulee vastaan oma suhtautuminen verkostoissa. Sometime2010 keskustelut tuottivat runsaasti materiaalia: ihmisen taipumus jakautua meihin ja muihin, yksinkertaiset jaottelut auttavat mutta helposti lukkiutuvat ja leimaavat. Tuo on yksi kehittämisen haasteista – aikuisuus punnitaan. Olen pitkään karsastanut silmitöntä intoa ennennäkemättömistä milloin-mistäkin, kun oma kokemus projisoidaan maailmaan. Sillä on paikkansa mutta normina se vie mihin sattuu. Tuli on hyvä renki mutta huono isäntä?

Tämän päivän avoimia valintoja: Critical Literacies -kurssi, Elesig, Flosse Posse mainitsema kesätapahtuma, internetin psykologian opiskelu. Irmeli ja Anne alkoivat eilen ideoida CCK10 suomeksi, onko tarpeen vai osataanko englantia? Tätä on päivittäinen webbielämä. Blogin sivut osoittavat käännekohdat, työstä vapaalle siirtymä on nyt tallennettu.

5 kommenttia artikkeliin ”Identiteetti 2010”

  1. Ansiokasta pohdintaa! Monella webbielämä on erilaisten asioiden sekoitus (minullakin). Toisaalta hyvin ammatillista kanssakäymistä, joka on tärkeää, mutta myös yleisempää keskustelua vähemmän ammatillisissa ympäristöissä / aiheista. On myös rikkautta kokea webin eri puolia…

    CCK10, kysyit, onko tarpeen suomeksi; vastaan: on. Ei se englannintaito vieläkään kaikilla ole selkärangassa.

    Vielä kysymys: Miksi mikrobloggaus tuntuu sinusta ”typerältä tavalta tiedottaa”? Asia kiinnostaa, koska minä taas koen sen oivalliseksi nopeantavan välineeksi.

  2. Hei nettimuori, onpa mukava saada heti kommentti tänne. Monenlaista on minullakin, FB iloisesti sekaisin kaikki, noista en tuossa kertonut vaan hahmottelin tätä eläkeläisammattilaisuutta (hassu käsite), asiantuntijuuteni jakamista tämä on.

    CCK10 tehtiin äsken espanjaksi ja seurasin heidän suurta intoa. Mieleen on usein tullut että jos suomeksi saisi kirjoittaa niin olisi se helppoa. Toisaalta on kyse nimenomaan globaalista toiminnasta ja suomi on tosi pieni kielialue. Ei ole englanti minullakaan hallussa mutta suurin anti CCK08 kurssilla oli pakottaa itsensä käyttämään sitä. Muuten kun ei opi.

    Mikrobloggaus sopii konkreettisiin asioihin, mutta minua itkettää kun siellä heitellään että mitä on oppiminen tai että tarvitaanko uusi tiede tai kuten eilen mikä on passion vastakohta: päädyttiin flegmaattiseen vaikka se on temperamentti ja yksi tuottoisimmiksi todetuista pitkässä juoksussa. Ei missään tapauksessa passionate vastakohta, mutta onko väliä… Ihmiset aina uskoo kun joku vastaa jotain. Ei asiantuntijuuden peruskurssia siellä tehdä vaan pitäisi ajatella ja pysähtyä opiskelemaan.
    Siis konkreetteja asioita ja ideoiden heittelyä mutta ei minkä tahansa ideoiden. ITSE ASIASSA kävin juuri ostamassa JKL:n viimeisen Twitterkirjan, mikä viittaa siihen että aion jatkaa ja ryhmitellä twittersuhteeni jne
    Kiitos palautteesta!

  3. Mielenkiintoinen postaus, josta sain paljon ajateltavaa, myös Koolen artikkelilinkki piti ottaa talteen, tulen tarvitsemaan sitä syksyn aikana. Kiitos.

    Minäkin kyllä rohkaisisin jatkamaan mikrobloggauskokeiluja. 140-merkillä julkaistut tokaisut tuntuvat ehkä omalaatuiselta tavalta kommunikoida, mutta siinä on kuitenkin oma logiikkansa. Esimerkiksi Twitterissä mukanaolo on nähtävä isompana kokonaisuutena, joka muodostuu viesteihisi liitetyistä linkeistä, siitä ketä seuraat, kuka sinua seuraa, listoista joita rakennat ja joille päädyt sekä keskusteluista joihin osallistut. Itse ajattelin Twitteristä ensimmäisen kuukauden, että onpa tylsää ja typerää. Nyt pidän sitä tärkeänä työkaluna, vaikka jotkut lieveilmiöt toisinaan ärsyttävätkin. Kestän Twitterin itsestäänselvyyksien jauhamisen ja virtuaalihännystelyn, koska pidän hyötyjä ainakin toistaiseksi sen arvoisina.

    Voi kuulostaa huvittavalta, että sanon Twitteriä työkaluksi, mutta sitä se minulle suurimmaksi osaksi on. Tosin Twitteristä on saanut myös huvia ja jopa huonoina päivinä mielen virkistystä 🙂

  4. Seuraan minä toki sinua Outi, siis Twitterissä, kun tiedän sinun kirjoittavan aina asiaa. Ja joitakin lörpöttelijöitä ihan huvikseni.
    Twitter toimii jonkun kurssin aikana tiedotuskanavana, siihen käytin CritLit2010 hashtagilla nyt kesällä. Jonkun tilaisuuden oheiset tviitit eivät juuri sisällä kuin toistoa..

    No yksi pulma on kaiken leviäminen. Tämäkin pohdinta voisi olla tuolla Twitter postauksissa joita taisi olla pari äskettäin, siis omia kirjoittamia ja nyt täällä jatkan vaikka nämä sivut on enempi pysyvää asiaa, siis tämä identiteettiin. Toisaalta pitänee postata identiteetistä muuten asia hukkuu tänne..

    Niin että onko välii mitä tekee missäkin kunhan tekee ja on innostunut..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *