Kirjoittaminen uudistuu verkossa

Noin houkuttelevalla otsikolla Jyväskylän yliopisto uutisoi Risto Niemi-Pynttärin väitöskirjan, joka tänään tarkastettiin. Ensimmäinen suomalainen väitös verkkokirjoittamisesta, sanovat. Kai ne muut väikkärit ovat sitten olleet muusta.

Kannatti käydä kuuntelemassa tilaisuutta. Etukäteen minua viehätti Riston löydökset verkkokirjoittamisen luovuudesta ja uudistuvuudesta. Hän ei murehdi kielen muutosta vaan nautiskelee siitä, pikemminkin. On itsekin kirjoittanut blogia jo vuosia, tietää mistä puhuu. Ajatus lähti lentoon jo alkupuheenvuoron myötä: enpä ole ennen pohtinut miksi on vaarallista pukeutua vaalenvihreään kietaisunuttuun. Tutkimus on teoreettinen katsaus luovaan kieleen verkossa.

Tarvittiin kai kirjallisuustutkija tekemään näitä löytöjä. Kasvatustieteilijät tuntuvat edelleen itkevän ilmeiden ja eleiden perään. Filosofiaan väittelijä sanoi nojaavansa selvimmin, hermeneuttinen ote oli katsottu mielekkääksi. Väitöskirja löytyy edellä olevasta blogilinkistä, sitä en ole lukenut (500 sivua) vaan kirjoitan väitöstilaisuuden innoittamana. Kohteena oli verkkoproosa: luova, puheen kaltainen mutta tyylitelty kirjoittaminen verkkoblogeissa, chateissa ja keskustelualueilla. Kuten RNP totesi; kukaan ei sano romaanien olevan sosiaalisesti vivahteettomia vaikka ne ovat ”vain” tekstiä. Kieli voi olla mitä vaan. Jotain outoa kyllä on, siis minulle uutta ja opittavaa, ilmaisussa että kieli käyttää kirjoittajaa, että kielellä olisi oma tahto. Minä edelleen luulen sitä olevan ihmisellä.

Verkkokirjoittamisen dialogisuus tai vuorovaikutteisuus on RNP mukaan aivan ilmeistä ja uudenlaista dialogisuutta. Yhteistä kieltä luodaan jatkuvasti. Verkkoproosaan liittyy myös mahdollisuus puhua yksityisistä asioista julkisesti. Se on jakamista ja hyvin elävää sellaista. Itsekin olen silloin tällöin ollut oivaltamaisillani jotain verkkoilmaisusta, miten se sisältää ihmisen kaikki toistaiseksi toteutumattomat mahdollisuudet… tähän tulen palaamaan vielä.

Väitöstilaisuuden lektio ilmestyi RNP blogiin 30.12. – kannattaa lukea sieltä kokonaisuudessaan. Myös keskustelussa nousi monia herkullisia metaforia. Mikä on lentokorkeus (abstraktiotaso) väitöskirjassa. Entä mikä se on tässä blogissa? Tämä ei ole proosaa siinä mielessä kun RNP suosittelemat blogit esim. hetket. Tässä on tarkoitus ymmärtää verkko-opettajuutta, tässä kohden verkkokirjoittamisen mahdollisuuksia ja muuttuvaa luonnetta – mutta epäilemättä kirjoitan omalla äänellä ja se on ehto sille että kukaan tätä lukisi. Miten se toimii? Samanlaisuus – erilaisuus, vapaus vs työ, missä tässä mennään?

Ihailen verkko-opettajaksi kasvun kuvausta ja tunnelmien kerrontaa carlitos-blogissa: mikä minua yht äkkiä pelottaa ennen kuin painan publish. Valkoisen paperin kammo ei ole poistunut (kuten RNP sanoi) mutta se ylitetään?

Väsynyt mutta onnellinen

.. on verkko-opettaja intensiivisen viikon loppupuolella kirjoittaessani kommentteja viimeisille opiskelijoille. Huomennakin pääsen vielä osallistumaan.

Keskustelut sujuvat ja syttyvät kun itse panee persoonansa peliin ja antaa arvon kanssakulkijoille. Kaikki tuntuvat jo innostuneen – ei ole työ mennyt hukkaan. Monta uutta verkko- opettajaa on päässyt juonesta kiinni. Ja itsekin olen oppinut paljon.

Roolit kääntyivät taas kerran mukavasti kun opiskelijamme Hanna alkoi opastaa meita kalkkiksia Second Lifeen. Olipa kokemus olla siellä tumpelona ja yrittää kävellä nuolinäppäimillä. On tuo pelaaminen jäänyt oppimatta näin kauan, olipa aikakin. Kyllä minä tuonkin vielä selätän ja osallistun second life sessioon! Menetelmät siis monipuolistuvat vaikka opetuksen ydin säilyy. Ikävä tulee keskusteluja ensi viikolla, pitää käydä arkistoissa varmaan. Ja palauttavat sitten seuraavia mielenkiintoisia töitä.

Laitan tähän carlitos linkin, jossa käsitellään ihan samaa asiaa kuin itse tuossa yllä. Oli niin saman päivän tunnelmia, muuten saat Carlitos jatkaa rauhassa kasvuasi opettajaksi siellä Etelä-Suomessa 🙂 Toinen mainio tunnelmakuvaus on puurtajalla, aitoja palautteita. Kun lähtee mukaan saa ainakin itsensä sekaisin.

Toiselta opiskelijalta sain uuden käsitteen ”viikon viisaampi” – sitä kai tämä hetki on. Mitä meille itse kullekin jää sen sisällöksi?

Lähitilanteita ja verkkoa

Tärkeää on kehittäjien tavata joskus, vaikka tilanne onkin aina sama: paikalle tulevat ne viisi ihmistä jotka verkko-opetusta haluavat ja osaavat kehittää ja tekevät sitä joka tapauksessa. Muut eivät ole kuulleetkaan tilaisuudesta, vaikka informoisit miten. Mutta osallistujat oppivat toisiltaan aina – tänään oli uusiakin tuttavuuksia muutama. Ja keskustelu oli antoisaa. Samat hyvät käytänteet löytyvät alasta riippumatta, ei minun toiminta olekaan pelkkään aikuisten opekoulutukseen sopivaa vaan samanlaista löytyy nuorten puolelta kun syvemmälle katsotaan. JKL:n ammattikorkeakoulua tänään kehitimme.

Intensiivi verkossa jatkuu, äsken laitoin nähtäväksi vuorokauden aikojen käytön (ilta) ja päivät. Jos on viikko aikaa keskusteluun niin tiistai on aktiivisin. Onko joku dynamiikka että siihen mennessä saa varmistettua että pystyn tähän ja rauhoittuu.
Melkein kaikki ovat päässeet juoneen kiinni ja nauttivat sydämensä pohjasta, sanoisin, on ilo osallistua. Elämä on täynnä mahdollisuuksia joita käytät tai sitten ei. Kerroin tuolla lähitilanteessa syvällisen Andy McCoyn mietelauseen: ”Sun pitää varoo mitä sä haluut sillä sä saat sen.”
Aikuisella on mahdollisuus haluta pelkkää suoritusta, pelkkää rahaa yms ja sitten saa sen, sääli. Rajansa on opettajan innostamisellakin. Kyllä 93% syttyneitä on onnellinen tulos – ja sitä paitsi viikko on vielä nuori. Ihmeitä voi tapahtua. Pääsinhän minäkin tänne kirjoittamaan jo toista kertaa tällä viikolla.

Hyvä verkko-opettaja

Seinällä edessäni on lappu jossa kerrotaan että hyvä verkko-opettaja

  • asennoituu verkkoympäristöön levollisesti ja tasapainoisesti
  • on kiinnostunut siitä mitä verkkoympäristössä tapahtuu
  • osaa käyttää intuitiotaan viestien tulkitsemisessa
  • paneutuu aidosti viestien sisältöihin
  • on herkkä ja salliva
  • kokee oppijan olevan aidosti läsnä.

Lappu on vuodelta 2000 ja kirjoittajiksi on nimetty Hein – Ihanainen ja Larna. Ilmeisesti olen valikoinut itselle osuvimmat ja siksi kai nuo totuudet ovat pysyneet voimassa koko verkko-opettajuuteni ajan. Niitä on tullut tuijotettua silloin kun on ollut mietittävää.

Työskentelen ammatillisessa opettajankoulutuksessa ja kohtaan aikuisia opettajaksi opiskelevia ja olen taustaltani ihmistieteilijä: minulle nämä periaatteet sopivat. Aika hyvä kysymys onkin sitten, että sopivatko ne kaikille opiskelijoilleni.. Vuosittain muutama yrittää ohjata minua toiseen suuntaan mutta en ole vielä heitä uskonut.

Näiden periaatteiden jatkuva arviointi voisi olla yksi vuoden teemoista.