Kaipaatko kaveria oppimisen tutkimiseen?

Haluan tässä kertoa oppimisen tutkimuksesta, jota olen seurannut vuodesta 2009. Hanke lähti liikkeelle avoimen CCK08 kurssin jälkeen pyrkien ymmärtämään opintojen aikana tapahtunutta. Peruskysymys oli avoimuuden ja  rakenteiden suhde: millä ehdoilla emergentti oppiminen viriää? Hanke tuottaa tietoa jatkuvasti. Sitä esitellään konferensseissa ja julkaistaan lehdissä. Minä sain virikkeen kirjoittamiseen suomeksi, kun Jutta Itävallasta kysyi miten minä käytän Footprints of Emergence mallia opiskelijoitteni kanssa. Kun minulla ei enää sellaisia ole, haluan tiedottaa tästä mahdollisuudesta kaikille opetuksen kehittäjille.

Minulle läheisin hankkeen tutkija on Jenny Mackness, jonka blogi Jenny Connected on hyvä lähde hankkeesta kiinnostuneille. Roy Williams on toinen tutkija, jonka teoreettista vahvuutta en aina edes pysty seuraamaan. Hänen ajatuksensa ilmenevät hankkeen Wikispace-tilassa. He kumpikin toimivat sekä kouluttajina että tutkijoina ja näen hankkeen erinomaisena asiantuntijuuden kehittämisenä.

Yritän seuraavaksi esittää keskeisiä ideoita lyhyesti. Oppiminen nähdään ilmiönä, joka voi kariutua kahdessa ääripäässä. Tästä kuva

palettia2Oppiminen voi olla niin etukäteen kiinnilyötyä (prescribed) että kiinnostus toimintaan katoaa, tai se olla niin kaoottista että oppija putoaa yli laidan. Raja-alueet kiinnostavat usein eniten ja tapahtumia niissä kohdin on mielestäni hankkeessa onnistuttu tavoittamaan. Tässä kokonaiskuva oppimisesta (kohde edcmooc-kurssi, minun oman oppimisen arvio):

HeliNurmiTämän kuvan olen piirtänyt  Wikispaces tilan ja Jennyn ohjevideon avulla. Luettelo ympyrän ulottuvuuksista on linkitetty tähän Jennyn blogipostiin kohtaan clusters-and-factors-mapping-sheet. En osannut linkittää siihen suoraan, se avautuu linkistä pdf-muodossa. Sitä kannattaa vilkaista, erityisesti kysymyksiä jokaisen tekijän kohdalla.

Mallin avainkysymys on näiden käsitteiden synty ja oikeellisuuden testaus. Tutkijoiden kokemuksella on yhteistyöllä on niiden määrittelyssä keskeinen panos, mutta teoreettinen tieto ja muut tutkimukset on myös käytetty hyväksi. Tämä prosessi kiehtoo minua. Jenny suositteli minulle tätä postia kun viimeksi kyselin perusteita. Teemaa on käsitelty monissa artikkeleissa myös.

Muistan ajatelleeni CCK08 opintojen aikana keskustelujen kaaosta seuratessani että Roy Williams olisi pitänyt toimia vetäjänä. Hän haki syvyyttä keskusteluun. Varsinaisesti vasta vuoden 2009 muisteloissa ja tutkimuksissa tutustuin heihin. Konnektivismi oli otettu uutena oppimisen teoriana (mukamas) sitomatta sitä aiempaan tietämykseen. Tarvittiin lisää tutkimusta.

Neljä kokonaisuutta (klusteria) kuvaa oppimista, kaksi ympäristöä ja kaksi oppijan toimijuutta. Ympäristöä kuvaavat 1. avoimuus vs rakenne ja 2. vuorovaikutukselle annettu tila. Oppijan toimijuus koostuu 1. autonomialle tarjoutuvasta tilasta 2. osallistumisen tapojen monimuotoisuudesta. Tunnen etten osaa kuvata näitä hyvin. Tämä tulee luetteloksi kun painopiste pitäisi olla oppimisen ytimessä. Näiden käsitteiden kautta avautuu oppijan ja ympäristön vuorovaikutus, siinä oppiminen tapahtuu.

Englannin kielellä on helpompaa

Framework takes a holistic view of learning in prescribed and open learning environments recognising the interrelationship between structure and agency and how they influence each other. Two of these clusters – open structure and interactive environment, relate to the design or structure of the learning environment, and two to learner agency. But the value of the footprints is in the depth of reflection that they can invoke…

The cluster elements are intended to reflect the learning experience. It was offered as a palette of characteristics which could be selected from or which could be replaced by other characteristics. Our experience has shown that these 25 factors provide a rich picture of the learning experience. The scores in themselves are not important. The patterns that the scores might reveal are of more interest. We are confident that the patterns that emerge through this process, can inform us about the balance between structure and agency, but do not see this as a precise measure.

Noloa kun en jaksanut kirjoittaa omalla kielellä loppuun asti. Toivon että linkit kertovat asiasta tarpeeksi jos kiinnostus herää. Lopuksi vielä linkki Jutta Pauschenwein  blogipostiin, jossa hän kertoo miten käytti tätä emergentin oppimisen ympyrää matkansa suunnitteluun ja arviointiin. Vain mielikuvitus on rajana..

Ajatelkaa mikä mahdollisuus tässä avautuu osallistua ihanien yhteistyökykyisten arvostettujen ihmisten kanssa uuden luomiseen. Kaikki haankkeen tieto on avoimissa julkaisussa eikä maksa mitään. Vuorovaikutukseen pääsee heti ilman hankalia matkoja tai hankehakemuksia. Vastaan mielelläni kaikenlaisiin kysymyksiin.

En osaa itse sitoa tätä nykyisiin suomalaisiin hankkeisiin kun olen jo 6. vuotta irti työelämästä. Onko samanlaista tekeillä? Jutta on ammattikorkeakoulussa töissä, Jenny ja Roy itsenäisiä tutkijoita. Jutta kokeili mallia viimeksi kurssillaan Competencies for global collaboration – ja  kertoi siitä Jennyn kanssa viime viikolla Networked Learning konferenssissa. Esityksen tiivis kuvaus tässä.

WordDive verkko-opinnot auttavat

Englannin kielestä tuli minulle vihollinen siinä elämäni vaiheessa, kun oli pakko alkaa sitä käyttää töissä. Osasinhan minä jotain: olin kirjoittanut englannin ylioppilaskirjoituksissa ja suorittanut pro exercition heti yliopisto-opintojen alussa. Olin opiskellut englanninkielistä kirjallisuutta käyttäen ja tarvitsin kieltä työssäni yliopistolla. Puheenvuoro kansainvälisissä konferensseissa oli helppo laatia ja lukea paperista, vaikka se vastenmielistä olikin.

blogfb

Tiedostin että ongelmani oli jotenkin naurettava ja tytär kehotti tekemään sille jotain. Sain aikaiseksi joitain kursseja, joilla ehkä pääsin pahimmasta puhumisen kammosta. Kovin pitkälle en edennyt vaan lykkäsin ja pakenin pulmia vuodesta toiseen. Aloin kuitenkin kyllästyä tämän ongelman ylläpitoon, halusin jotain uusia pulmia 🙂

Syksyllä 2008 aloin blogata englanniksi konnektivismin kurssilla, jossa haettiin uudenlaista oppimista. Sen alan käsitteistö oli minulla vahva. Tulin ymmärretyksi ja pystyin rakentamaan yhteyksiä. Samanmielisten seurassa sain ehkä liian myönteisen kuvan kielitaidostani.

Erityinen huomio kieleen syntyi kirjallisuuden opinnoissa Michiganin yliopiston kurssilla Fantasy and Science Fiction syksyllä 2012. Tehtävä oli kirjoittaa lyhyt essee teoksesta viikottain. Vertaisopiskelijan arviot kohdistuivat sekä muotoon että sisältöön. Silloin aloitin pohjalta, kuten blogikirjoitukseni taulukko osoittaa. Opin kuitenkin kirjoittamaan keskitasoisia esseitä.

Olen blogissa kuvannut miten sain hyödyllisiä kommentteja, olinhan kirjoittanut suomea englanniksi sana kerrallaan kääntäen. Ankarin kommentti oli:

Wrong use of prepositions, idioms and many more grammatical and punctuation errors and believe me I won’t deign to list these mistakes! Although you made a nice try but your English ruined everything!

Tuo palaute jäi mieleen, osoittihan se miten vastenmielistä englantini oli sitä hyvin hallitsevalle ihmiselle. Muut korjaukset liittyivät the-sanan puuttumisiin ja vääriin prepositioihin tai sanojen vääriin valintoihin. Ymmärsin pyytää palautetta siskontyttäreltä joka hallitsi kielen. Nuo samat virheet tietysti toistuivat hänen kommenteissaan, ei niistä heti voinut päästä eroon. Hänen palautteensa kuuntelu kannatti ehdottomasti, kiitos siitä.

Viime syksynä WordDive tarjosi minulle mahdollisuutta opiskella heidän verkkokurssillaan englantia ja espanjaa. Opintoja on tosi mukava harrastaa kotona milloin haluaa (tai mobiilisti). Oppimistaan voi seurata koko ajan, mikä tuntuu nyt muutaman kuukauden jälkeen isoimmalta annilta. Jospa vihdoin ymmärrän oman osaamiseni enkä vaan pelonsekaisella kauhulla räpellä jotain 🙂

Nopea eteneminen palkitsee ja pitää yllä motivaation. Brittienglannin peruskurssit, matkailualan sisällöt ja taide & kulttuuri menivät mukavasti. Erityisen helppoja kohteita olivat epäsäännölliset verbit ja kielioppi, jotka olin kai oppinut jo lukiossa. Toisaalta ihmettelen miksi fraasiverbit eivät etene mitenkään, junnaan paikallani:

fraasitNäissä on mukana niitä kirottuja prepositioita jopa useita kerralla, ja ne ovat edelleen heikko kohta. Englantilaiset sanonnat ovat tietysti vaikeita, joskin kurssin myötä olen huomannut niitä jo TV-ohjelmissakin.

Pääsanomani on että olisi pitänyt käynnistää WordDiven kaltaiset verkko-opinnot heti kun niitä tuli saataville. Olin tosi tyhmä kun lykkäsin ongelmia. Tosin osa kokeilemistani opinnoista jäivät vaille tulosta, mm. kaksi viikkoa Lontoossa perheessä asuen ja päivät kurssilla. Se aika ei paljon antanut, ehkä siksi kun suomalaiset työkaverit seurasivat mukana. Onnistuin säilyttämään puhumisen pelkoni sielläkin, olen niin taitava siinä.

Nyt pitää palata englanninkielisen blogin pariin nauttimaan sujuvasta kirjoittamisestani. Olen jo näin pitkällä sanasukelluksissani:

wordtulosja jatkan opintoja edelleen.

Omat kokemukset ja ajatukset Koodiaapinen-kurssista

Opiskelin Koodiaapista keskittyen esikouluikään, vaikka kurssi oli suunnattu peruskoululaisille tai oikeammin heidän opettajilleen. Opiskelin lapsenlapseni kanssa. Mielessäni heräsivät muistot ajalta kun toimin kehityspsykologian assistenttina yliopistolla ja tyttäreni oli usein koehenkilönä. Nyt opiskelin hänen poikansa kanssa.

koodiaapinen

Kertaan ensin toimintani lyhyesti. Tämä blogi ja Facebookin Koodiaapinen -ryhmä ovat tallentaneet tapahtumat. Ensin heräsi idea osallistumisesta ja vaatimuksiin tutustuminen. Se johti teknisen välineistön hankintaan (iPad) ja käyttöönottoon. Päivitin FBssa 13. ja 14.10. tästä vaiheesta. Sitten pääsin varsinaiseen toimintaan. Kirjoitukset 16.-20.10. kuvaavat yhteistoiminnan luonnetta:

16.10. Olen avannut Koodiaapisen
18.10. Koodiaapista luettu viikko
19.10. Ensimmäinen koodaus ja sen jako
20.10. Koodausopinnot jatkuvat – vertaisoppimista

Kaverini eteni nopeasti ScratchJR käytössä, minä hitaasti ja varovasti. Lapsen motivaation luonne näkyi selvästi. Iloa ja innostusta riitti molemmilla. Otin valokuvia tuotteista, jotta voin jakaa nähtäväksi. Opin että jokainen blogiposti piti erikseen jakaa sekä FBssä että Twitterissä.

Seuraavassa vaiheessa minun tarve metakognitioon tuli mukaan ja opiskelin vanhoja tekstejä ja uusia videoita.

22.10. Miten koodausta opitaan?
26.10. Mielikuvitusta koodaamassa
29.10. Koodaus on oppimista vailla rajoja

Ymmärsin että tämä hanke vastasi pyrkimystäni paremman ja tasa-arvoisemman maailman luomiseen. Lapset oppivat hallitsemaan tietokoneen käyttöään ja toimintansa suunnittelua. Sitten oli edessä lomamatka, josta kirjoitin

11.11. Uintia ja koodausta viikolla 3.

Lapsen toiminnan luonne nousee taas esiin ja minä asetun pysyvästi granny-rooliin eli lähinnä ihailen hänen tuotoksiaan. Lopuksi yritän koota vanhaa ja uutta tieteellistä tietoa

26.11. Kun lapsi koodaa tarinansa
4.12. Lapsi ohjaa oppimistaan leikkimällä

Oppimisen koonti jäi tietenkin keskeneräiseksi. Varsinkin viimeinen postaus on muistiinpanon kaltainen (Online Educa Berlin -aineistoa samalta viikolta) ja Mitra muistettavaksi. Tuossa on yksi mahdollinen jatkon paikka, mutta tuskinpa yksin sitä yritän. Pitäisi olla tiimi.

Alusta asti sain tukea FB:n kautta sekä tuttavilta että Koodiaapinen-ryhmältä. Oli mukava nähdä blogiin kertyvän tykkäyksiä ja FB jakoja eteenpäin. Myös Twitter toimi #koodiaapinen hashtagilla ja sitä kautta sain yhteyden muutamaan henkilöön. Jospa laitan tähän väliin GoogleAnalytics antaman kuvan blogissa käynneistä kurssin aikana (napauta isoksi):

koodiloppuLokakuun myönteinen vastaanotto ohjaajien taholta toi lukijoita. Käyntejä on ollut yhteensä 2945, kävijöitä 765 ja istuntoja 1300. Kävijöistä 57 % on uusia. Huiput ovat 29.11. (345) ja 26.10. (255). Eniten kävijöitä oli koko ajan Helsingistä (yht 438), seuraavina Jyväskylä (307), Tampere (87) ja Oulu (48). Suosituimpiin kirjoituksiin on noussut muutama edellisen Imatran kouluvuodet -hankkeen kirjoitus, mutta suurin osa käynneistä liittyy Koodiaapiseen. Samanaikaisilla kieliopinnoilla ei virinnyt toimintaa sosiaalisessa mediassa kuin ihan hiukan. FBn kautta tuli 654 ja Twitterin 80, Linkedin 1.

Kokemus oli myönteinen ja antoisa. Laajempaakin mielenkiintoa mummi-lapsenlapsi yhteisopiskeluun heräsi ja pystyin jakamaan FB-ryhmässä koulutoverini Piken hauskan tuotoksen 28.11. – sekin sai kiitosta ohjaajilta. Tässä avautuvat valtavat näkymät antoisaan isovanhemmuuteen.

Toinen linja voisi olla esikouluikäisten lasten koodauksen kehityspsykologisen merkityksen arviointi tieteelliseen tietoon nojaten. ScratchJR tiedottaa hyvin omasta tutkimuksestaan, Suomesta pitäisi hakea tästä kiinnostuneita ihmisiä. Opettajat ovat suurenmoisia kumppaneita, sen huomasin Koodiaapinen -kurssin opinnoissa. He osaavat kannustaa, pysyä asiassa ja käyttäytyä kaikin tavoin (mikä on somessa usein hakusessa).

Koodiaapinen-opinnot toteutetaan keväällä 2016 entistä ehompina. Tekniset pulmat veivät ajoittain huomion tällä ensimmäisellä kerralla, esim. junioriversion tuotosten palauttaminen oli monille hankalaa. Vaikeuksista nousi kuitenkin toisiaan auttavaa ja tukevaa keskustelua. Kun kurssi oli useimmille ensimmäinen MOOC, voi tulosta pitää erinomaisena. Erinomaiset ja asialle omistautuneet ohjaajat ylläpitivät motivaation. Ihmetellä voin vain sitä, että he joutuvat tekemään sen palkatta oman työn ohessa.

Aika näyttää mitä kaikkea vielä seuraakaan.

Kielen oppimisen tasanteet ja pyrähdykset

Tänään mietin kielen oppimisen edistymistä. Opiskelen Worddiven brittienglantia ja eilen tunsin juuttuneeni paikalleni koko päiväksi. Harjoittelin useita kertoja, mutta vasta iltamyöhällä koin edistymistä. Tänään taas opiskelu sujui helposti, 8 minuutissa hyvään alkuun ja 15 minuutissa optimaalinen päivä saavutettu. Tällaisen kuvan Worddive antaa edistymisestäni:

sukellus2Tänään ohjelma alkoi tulkita osaamistani pysyväksi, käyrä alkoi nousta ja harjoittelukäyrä vuorostaan tasaantui. Tuloksen saa itselle vielä tarkemmin, näkee mitä käsitteitä oppii pysyvästi. Vaadittava määrä riippuu etenemisnopeudesta, mikä taitaa olla tärkeä algoritmi tämän ohjelman takana (tai yksi niistä).

Kaikessa taitojen oppimisessa, siis osaamisen hankinnassa edistyminen koostuu vuorotellen tasanteista ja hyppäyksistä. Tämä havainnollistuu kuvassa. Voipa edistyminen taantuakin jos kyseessä on tiedostamista vaativa oppiminen, syvä asenteellinen muutos. Silloin on tavallista pudota kuiluun ennen hyppäystä eteenpäin.

Tällaista elämä on. Ei elämä noudata siistejä lakeja, on yksi lempifraasini. Mielessäni kieliopintojen käyrät alkavat lähetä koodauksen oppimista (edellinen aihepiirini). Sillä puolella Tero antoi linkin jossa joku kertoi miten ison hyppäyksen kautta koodaus alkoi hänelle avautua. Tarkoitus oli osoittaa ettei koodauksen oppiminen ole lineaarista. Ei ole, ei, mikään oppiminen ei ole 🙂

En osaakaan englantia

Vaihdoin Worddive-opiskelussani sisältöalueelle Art and culture enkä olen päässyt kuin ns. hyvään alkuun lukuisista harjoituksista huolimatta. Saan siis entistä realistisemman kuvan osaamisestani.

sukellusSiirryin jopa helppoon peliin välillä saadakseni onnistumisen kokemuksen ja saihan siitä kaikki oikein (kun sanat annetaan valmiina, tunnistus riittää). Kiipeilijän ilme on ovela, se kannustaa minua tänään. Ja tiedän että tauko on yhtä tärkeä kuin harjoitus, kannattaa tehdä jotain muuta välillä.

Koodausaapisen viimeinen viikko on menossa ja harkitsen lopputyön tekemistä sille kurssille. Onko minulla annettavaa peruskoulun opettajille? Ehkä jotain yleisempää esikouluikäisen oppimisesta..

Kieliopintojen pedagogiikkaa

Jatkan Worddive-verkkokurssia brittienglannissa. Voin opiskella milloin itse haluan, ohjelma muistaa missä olen menossa. Opiskelu tuntuu kivalta. Kuva – sana – konteksti ja oikea ääntämys tarjotaan asia kerrallaan. Yksilöllinen palaute toimii. Pääsin brittienglannin perusopinnoissa loistavaan tulokseen 8 minuutissa, nyt kun ohjelma neuvoi siirtymään uuteen aihepiiriin, olen vasta 34 minuutin harjoittelun jälkeen hyvässä alussa. Valitsin taide ja kulttuuri- opinnot ja yllättävän usein pitääkin kuunnella ennenkuin pystyy kirjoittamaan oikean sanan. Tämä taso tuntuu mielekkäältä. Alussa tein perusjuttuja, vaikka osaan englantia. Tilanne oli keinotekoinen. Tuossa vaiheessa tuli mieleen, että olisin halunnut kertoa mitä sanoja varmasti osaan jo eka kerrasta lähtien.

En ole seurannut kielten pedagogiikkaa sen kummemmin, mutta aikuispedagogiikan tunnen. Omat kieliopinnot palautuvat mieleen. Suggestopedagogiikka on yksi suuntaus jota tarvitaan aina kun liiallinen huomion kiinnittäminen omaan suoritukseen estää ja hidastaa oppimista. Jyväskylässä osallistuin Maija-Leena Matikaisen suggestopedagogiseen viikonloppukurssiin aikanaan, kun pelkäsin englanninkielen käyttöä. Hän osasi auttaa. Ihme kyllä tuo sama rento ja kannustava tunnelma on saatu Worddive verkko-opintojen sisälle toimimaan. Tämä on yksi tärkeimpiä tekijöitä uuden oppimisessa.

Toinen tärkeä tekijä on kuvan ja kontekstin sitominen sanastoon. Muisti toimii yhdistellen ja sanat tahtovat unohtua ensimmäiseksi. Aivot rakentavat uusia kokonaisuuksia tallentaakseen asioita. Yöllä näen unta harjoituksista, mikä tuntuu hupaisalta. Huomaan ymmärtäväni kaiken mitä TV:ssä puhutaan englanniksi vaikka en kuuntele tietoisesti. Kuullun ymmärtäminen kehittyy vaikka en toista annettuja esimerkkejä kuten ohjelma suosittelee. Kuuntelen vain aivoillani, mutta sekin auttaa. uskon kyllä että äänihuulten käyttö on välttämätön jos haluan oppia paremmin puhumaan, mutta nyt ei huvita sitä trimmata.

Worddive käsittelee näitä samoja oppimisen perusasioita blogissaan, erityisesti uusimmassa postauksessa. Minä jatkan opintoja…

Opiskelen englantia verkossa

Tällä viikolla aloitin WordDive sukelluksen brittienglantiin. Minulle tarjottiin tätä mahdollisuutta lokakuun lopussa, mutta ehdin käydä vain vilkaisemassa verkko-opintoja. Nyt olen opiskellut päivittäin ja harmittaa etten aloittanut aiemmin. Olisi ollut mukavampaa Kanarialla jos olisin kuunnellut espanjan kurssia edes hiukan. Ja miksen aloittanut englannin verkko-opintoja samalla kun aloitin blogaamisen 2008? Nyt voin vaan ihmetellä itseäni.

WordDive on viihtyisäksi organisoitua opiskelua. Yksilöllinen seuranta ja palaute toimii hyvin ja tuntuu mukavalta aikuisessakin mielessä. Lopetin äsken kun sain palautteen ”optimaalinen päivä saavutettu”. Jos jatkaisin suoraan, alkaisi kohta väsyttää. Kannattaa kuunnella palautetta.

Opiskelu pyörii sanaston ympärillä tarjoten myös tyypillisiä lauseita sanojen käyttöön. Lauseet voi kuunnella, mistä nautin erityisesti. Äänitykset vaihtelevat eivätkä kuulosta lainkaan rutiininomaisilta. Omaa edistymistä voi seurata taulukoista milloin tahansa: harjoitetut, oppimassa ja pysyvästi opitut (olisiko kolme kertaa oikein). Ensimmäisen sukellukseni päätin fanfaariin 13.11. ja toisen eilen. Ohjelma auttaa löytämään sopivan vaikeustason ja asettamaan oman tavoitetason. Palautetta tekijöille voi antaa kunkin sukelluksen jälkeen, mikä takaa jatkuvan parantamisen. Opiskelustaan on helppo kertoa Facebookissa.

Tämä on juuri minulle sopivaa kielen opiskelua: kotona tietokoneella omaan tahtiin, yksilöllisesti palautetta saaden. Miksen ole aloittanut aiemmin? Tämän voi ottaa tavaksi. Rento fiilis ja kuin itsestään oppiminen sopii kaiken muun puuhan oheen päivittäin.

Kerron oppimisen luonteesta lisää kunhan hankin enemmän kokemusta. Ensimmäiset viikot ovat olleet antoisia, kiitos!

Koodausopinnot jatkuvat – vertaisoppimista

Kirjoitan näkyville Justuksen eilisiä kokeiluja ScratchJR ohjelman kanssa. Illalla tuli pyyntö Skypeen ja hän näytti töitään. Saturnus maalattiin ihan oikean väriseksi, samoin sen renkaat. Onnellinen hymy tekijän kasvoilla kertoi että kivaa oli. Hahmoina olikin tällä kertaa kaksi pyörremyrskyä, joita mummi ei ollut huomannutkaan. Hauskinta oli äänittää pyörremyrskyt kumpikin omalla äänellään mikkiin puhumalla. Tässä kuva loppuvaiheesta, jotta voin kokeilla koodia itse tänään.

scratch2Nyt huomaan että pyörteitä onkin kolme. Äänet voi sijoittaa liikkumis-koodien väliin. Jotain osasin minäkin opettaa Justukselle: tiesin miten kissasta pääsi eroon. Sen olin oppinut Vuokon käyttöliittymäoppaasta. Vasta kun on itse tehnyt jotain, herää halu lukaista tietoja painikkeista.

Lopuksi näytin omat juttuni, joista Justus oli äidiltään kuullut. Mummi ja Justus planeetalla (eilinen kuva) vaatii lisää koodia, hyppelyt menivät vähän miten sattuu. Pallokentälle vaaditaan maalivahti, ei pallon vieriminen tyhjään maaliin ole yhtään mitään. Pikkuveljen hyppely ja karkaaminen oli minun kolmas keskeneräinen teema.

Ihan näin tarkkaan en varmaan jatkossa kerro tekemisistämme, mutta nyt teki mieli laittaa muistiin tämä alkuvaihe. Olen saanut jopa itseni sellaiseen tilaan ettei uni iltaisin tule. Tekee mieli kokeilla koodin korjausta yölläkin ja tunnustan sitä tehneeni. En siis ole vieläkään oppinut oman innostuksen hallintaa. Noloa.

Ensimmäinen koodaus ja sen jako

Koodiaapisen lukeminen jatkuu. Minulla on palava halu jakaa tekemiseni Justuksen kanssa, joka asuu kaukana. Tietokoneiden eikä padien näyttöjen jakaminen ei onnistu, sanoivat he jotka tietävät asian. Siksi kehitin oman kömpelön menetelmän. Otan kuvan näytöstä ja jaan sen:

scratchcodeMummi ja Justus on helppo tunnistaa. Kun sinulla on ScratchJr, voit kirjoittaa alla olevan koodin siihen ja painaa lippua. Mitä tapahtuu? Ovatko he painottomassa tilassa? Miten temppua voisi jatkaa? Onnistuuko kuperkeikka?

Kamerasta voin kuvan lähettää suoraan FB tai mihin vaan kuvanjakoon, jota Justuksen äiti käyttää. Harmi kun 5v ei voi saada omia tunnuksia 🙂 Kuvan koko on tässä pienennetty kuvankäsittely-ohjelmassa, en tiedä voiko sen tehdä lennossa. Olen varsin kömpelö kaikessa, mutta teen silti. Tärähtäneitä kuvia, so what?

Hahmojen pitää olla mieluisia niin ideoita viriää ihan itsestään. Pedagoginen skripti sanoo että yhteistyö on tärkeämpää kuin yksittäiset koodit. Ehkä jonain päivänä pääsen siihen oppimiseen..

 

YLE arvotutkimus ja minä

Vastailin YLE:n laajalti uutisoituun arvotutkimukseen ja löysinkin itseni varsin osuvasti:

Pandakarhu – Vasemmistolaiset arvoliberaalit, 21% suomalaisista
Ryhmän tyypillinen edustaja:

Ikä 50-79 vuotias Sukupuoli nainen Asuu  > 100 000 asukkaan kaupungissa Ammatti eläkeläinen, Koulutus ei painotusta
Panda on maailmanparantaja ja julkisen talouden ystävä. Hän on kaupungissa asuva eläkeikäinen nainen. Panda vihkisi homot, vähentäisi energiankulutusta ilmaston hyväksi ja on sitä mieltä, että naiset eivät ole vielä tasa-arvoisessa asemassa miehiin nähden. Pandan mielestä sosiaalituet eivät passivoi ihmisiä liikaa eikä suomalaisia myöskään holhota ylen määrin. Hän ei missään tapauksessa yksityistäisi terveyspalveluja nopeammin. Panda ei halua rikkoa lakia vaikka oma moraali sanoisi toisin. Toisaalta hän ei usko, että ihmisryhmä määrittäisi taipumusta rikollisuuteen.
Ainoa missä erosin oli lain rikkominen tarvittaessa, ilman muuta sitä voi tehdä!

Pirstoutunut Suomi oli otsikko tutkimuksen nelikentälle. Työstin sitä kuvaksi tähän tapaan

arvotMuutamalla muutoksella huomasin siirtyväni yksilökeskeisiin talousliberaaleihin, mikä mielestäni kuvaa hyvin yleistä mielipiteen muutosta. Jos en hyväksy valtion tukemaa ei-kannattavaa työllistämistä tai arvelen sosiaalitukien joskus passivoivan liikaa niin olenkin kettu, yksilökeskeinen talousliberaali.

Nelikenttä herätti ajatuksia tulevaisuudesta. Jos me vanhat naiset elämme pitkään niin pandat säilyvät. Mutta jos seuraamme aikaa ja muutumme median ohjaamina, olemme kohta kaikki talousliberaaleja. Kun Facebookissa kerroin tulokseni niin sain kommentteja  ikätovereilta joiden kanssa maailmaa muinoin parannettiin. Minua kiinnosti, että mitä mahdollisuuksia reflektioon tästä jutusta löytyy.

Twitterissä näkyy toivan parhaiten #arvokone. Muutama kettu ja pystykorva (yksilökeskeinen konservatiivi) on siellä kertonut tuloksensa.