Intensiivistä yhteisopiskelua

Tämä viikko on elämys monessa mielessä. Olen ohjaajana OTVO:ssa jossa opiskellaan ohjaustaitoja verkossa. Neljäs päivä koneen ääressä, tutustumassa 25 ihmiseen ja ennen kaikkea vaihtamassa ajatuksia heidän kanssaan. Kaikki opettavat toisiaan, kuka osaa mitäkin ”parhaiten”. Viikko saa mielen liikkeelle ja jopa väsyksiin, unet tulevat katkonaisiksi vaikka olen ulkoillut välillä. Mieli jatkaa työtä vaikka on pitävinään taukoja.

Samalla tulee muutakin uutta: mistä löytää itselle face Facebookiin jota sietäisi katsoa (eivät kamerat saa minusta enää siedettäviä kuvia). Miten uskaltaa yleensä olla Fb:ssä? Eilen ihastutti uusi sosiaalisen median yhteisö, jonka linkitin tänne seurattaviin. Siellä ei kun sitä kautta löysin Teemu Arinan haastattelun S. Downesista ja rauhoituin puoleksi tunniksi. Se teki hyvää, keskustelussa sivuttiin monia asioita joita itsekin olen miettinyt. Mikä paikka jää vartioidulle akateemiselle yhteisölle jonne ajatuksille haetaan julkaisulupaa vuoden tms. Kun tämä maailma on avoin ja suora vaihto mahdollinen joka hetki. Aika näyttää.

Välillä opiskelijana sosiaalisen median kurssilla. Ja opettajana yli 10 kurssilla, Generation, Moodle ja Blackboard sekä blogit ja fb-ryhmät ja mitä vielä. Hyvin hallinnassa paitsi juuri tänään, kun intensiivi on imaissut minutkin. Hyvä että sai tänne tulemaan .. ensin luin opiskelijoiden blogit ja kommentoin niitä. EN ole vielä kasvanut blogin pitäjäksi enkä osaa käyttää RSS yms vaikka opetustakin olen saanut. Enkä jaksa edes hakea kuvaa, en ole oma itseni..