Mitä onkaan vapaamielisyys?

Kirjoitettuani edellisen jutun 70 vuoden tapahtumista minua alkoi kyllästyttää tuo luettelo vaikuttavista tekijöistä, jota olen tässä pyöritellyt toukokuusta asti. Siitä puuttuu henkeä, jota onneksi löysin kirjahyllystä tarttumalla Riitta Jallinojan teokseen Moderni elämä (1991). Se käsittelee traditionaalisuutta ja sen vastapainoksi syntynyttä modernismia monine ilmenemismuotoineen.

Ajanjaksot ovat tässä käsittelyssä paljon pitempiä kuin 70 vuotta. Traditionaalisuus lienee käsitteenä helppo mieltää koti-uskonto-isänmaallisuus tyyliin. Se on aina ollut ja tulee olemaan jossain muodossa. Mutta modernismi syntyi sen sisällä jo ties milloin, satoja vuosia sitten. Modernismi korostaa yksilön vapautta ja sen myötä yksilöllisyyden toteuttamista elämän tavoitteena. Esim. suomalaisista Olavi Paavolainen on esimerkki jo 1920-30-luvulta alkaen. Muistan joskus hämmästyneeni miten kuvataide alkoi palvoa kauniita tehtaita edistyksen merkkeinä. Jo sotien aikana oli paljon muutakin kuin pelkkä sota. Ihmisen mieli yksinkertaistaa mielellään. Taide on edellä aikaansa.

Modernismi liittyy läheisesti vapaamielisyyden leviämiseen. Tästä jokaisella on omia kokemuksia. Aatteet ja elämän käytännöt kulkevat välillä yhdessä ja välillä erillään. Seksuaalinen elämä oli monien tutkimusten kohteena ja e-pillerin kehittäminen oli keskeinen (naisia) vapauttava tekijä. Vapaamielisyys kohdistui esiaviolliseen elämään ja lasten hankintaan jne. Asenteiden muutos tapahtui kuitenkin hyvin hitaasti. 1960-luvun vapautuminen toteutui vasta 1970-luvulla. Boheemi elämäntapa oli yksi vapautumisen merkki, joka valtasi alaa ainakin opiskelijamaailmassa. Usein se jäi kuitenkin tietyn ikäkauden tai ammatin/taiteilijoiden piiriin. Traditioiksi katsottavat rutiinit valtasivat elämän siinä vaiheessa kun lapsia syntyi ja työelämä asetti omat vaatimuksensa.

Modernismin jälkeen syntyi vastavoimia yltiöyksilöllisyydelle ja alettiin yhdistella erilaisia aineksia. Postmodernismi onkin eklektistä palapeliä jossa vaikuttavat rinnakkain melkein mitkä tahansa voimat. Jallinojan teos julkaistiin 1991 ja paljon on sen jälkeenkin kehitelty. Sain tästä kuitenkin monia kysymyksiä itselleni.

Olin boheemi lasten kasvatuksessa ja kodin hoidossa. Tosin jo äitini oli suuntautunut esteettiseen kukkien kasvatukseen, kauniisiin ompelutöihin ja kirjallisuuteen enemmän kuin ruuanlaittoon. Kun miehenkään puolelta ei tullut painetta kodin pitämiseen edustuskunnossa, oli helppoa olla boheemi. Lasten annettiin kasvaa omaksi itsekseen, siinä oli iso ero edelliseen sukupolveen ja ankaraan uskonnolliseen kasvatukseen.

Mitä 70-luvun murroksesta jäi pysyväksi vapaamielisyydeksi? Työelämä tehostui vuosi vuodelta ja voimat oli pakko suunnata tuloksiin, pohdinnan ja vapaan keskustelun jäädessä vähemmälle.

Entä miten yliopistokoulutus vaikutti ajatteluun ja asenteisiin? Minulla se sekottui politiikkaan ”tiede kansaa palvelemaan” teesien alla. En pystynyt yhdistämään ideologiaa tieteentekoon ja ratkaisuna oli lähteä pois yliopistosta. Jonkinlainen tutkiva ote minuun jäi marxilaisen vaiheen myötä: tykkään tutkia ilmiöitä yhteyksissään ja alati muuttuvina. Kuten nyt tässäkin blogissa. Olen ajautunut tutkimaan oman sukupolven elämää, mitä tapahtui, mikä vaikutti, kuka olen ja mikä sisälläni vaikuttaa ratkaisuihini? Tähän onkin hyvä pysäyttää.. täydentäkää omilla kokemuksillanne.

Kuka ajattelee puolestasi?

”Yrityksillä ja yhteisöillä on niin kiire, etteivät ne enää ehdi ajatella. Niinpä ne ulkoistivat ajattelun.” Näin hauskasti alkaa Talouselämä lehden artikkeli 16.1.09 ja esittelee sitten muutamia puolestamme ajattelevia ihmisiä. Kirjoituksessa oli niin monia koskettavia kohtia että se sai minut miettimään omia kokemuksia. Pysyn nyt verkko-opettajuudessa blogin teeman sisällä (jos maltan).

Myönteistä on ollut löytää sometu-verkostosta DevelOpe ryhmä (lisätty seurattaviin). Mainio idea tehdä blogi yhdessä, järjestää seminaari, julkaista esitykset ja jatkaa keskustelua sometussa. Itsellekin kolahti moni asia: pedagogiset skriptit syvällisemmin esiteltynä ja keskustelu luonnontieteiden oppimisen eroista humanistisiin. Oppimisesta puhutaan yleensä vain jälkimmäisen kautta, on virkistävää kun joku uskaltaa sanoa ettei keisarilla ole vaatteita, ei se noin ole kaiken oppimisessa. Siis löysin verkostoa jossa jatkan. Sain mahtavia linkkejä eteenpäin. Aika asettaa rajoja, miten paljon mihinkin, miten syvälle mihinkin. Joka tapauksessa tulkitsen DevelOpe verkon Yhdessä Ajattelemiseksi.

Kukaan ei ole varsinaisesti päättänyt ajattelun ulkoistamisesta. Ajattelu on vain valunut ulos yrityksistä, ministeriöistä ja laitoksista, jatkaa Talouselämä 2, s.24

Verkko-opetuksen ajattelua pyrittiin edistämään kokoamalla asiantuntijoita viime talven aikana. Voi että tuntui makealta päästä mukaan 🙂 Raportti Hyvässä kasvussa kokosi ajatuksemme – mitä sitten? Se on linjassa Sitran ja muiden Tulevaisuusryhmien kanssa. Tällainen toiminta on kai yleisesti hyväksyttyä?

Mutta entä arkipäivä työssä ja omassa yhteisössä? Uppoaako aika tulosraportointiin ja palaverista toiseen juoksemiseen ym. Kukaan ei enää lue, ei ehditä ajatella? Siksi tarvitsemme blogeja jotta oma ääni ja ajattelu ei ihan tyystin unohtuisi. Julkaisujakin kirjoitetaan siksi että hanke vaatii, kukaan ei aiokaan lukea niitä. On soma laittaa hyllyyn julkaisu ja vieraiden on pakko olla siihen ihastuneita kun lahjaksi saavat. Minäpä saan ensi viikolla yhden, heh heh. Ja sitten ilmoitan sen tulosraportointiin (se on siis Oikeaa Työtä).

Varmaan myös sosiaalisen median piirissä on paljon ns olevinaan keskustelua, pintaraapaisuja. Puhutaan niitä näitä – kohteliaisuus ja hyvä käytös estävät ilmaisemasta varsinaisia ajatuksia. Tekemistä riittää, luulen.

Verkko-opettajan ajattelusta

Tulinpa katsoneeksi Ammattikasvatuksen tutkimuslaitoksen väitöksiä ja ihastuin lokakuussa 2007 pidettyyn Sisko Mällisen väitöstilaisuuteen. Tutkimus kohdistui ammattikorkeakoulun opettajien käsitteellisen ajattelun muutoksiin heidän siirtyessään verkko-opettajiksi.

Mainio kulttuuriteko tuo hämeenlinnalaisten tapa nauhoittaa tilaisuudet muille katsottaviksi. Luulin katsomista tylsäksi kunnes kokeilin; kaksi tuntia kuluu aivan huomaamatta, jos aihe on kiintoisa ja keskustelijat puhuvat suoraan. Samalla voi tarkistaa kirjoista asioita, voi kävellä ja liikkua ja väitöksen tunnelma välittyy sekin.

Tällä kertaa kiitän väittelijää ja vastaväittäjää molempia selkeydestä ja suoraan puhumisesta. Kohtelias voi olla tyylikkäästi ilman että väitös menee lepertelyyn. Kun asia kiinnostaa kumpaakin, niin totuutta haetaan yhdessä etsien. Suosittelen lämpimästi. (Samalla listalla on aiemmin Susimetsän väitös joka myös on erinomaista seurattavaa, sekin liittyi käsitteiden muutoksiin verkko-opiskelussa).

Mällinen tutki opettajien ajattelun muuttumista heidän siirtyessään verkko-opettajiksi. Mezirovin teoria transformaatiosta oli lähtökohtana. Viisi opettajaa tutkittiin narratiivisella metodilla, joka vaikutti tosi kivalta (siis pitää lukea tutkimus). Kertomuksessa on aina sankari, tehtävä, vastukset, odotettavat palkinnot, matka, kamppailu, paluu. Klassisen sadun juoni tai psykologiassa toiminnan teorian kuvaustapa. Vastaväittäjä Tauno Kekäle piti ansiokkaimpana systeemistä tarkastelua, jossa palaset laitettiin kohdalleen. Se tulos että opettajien ajattelu muuttuu hitaasti ja varsinkin siirtyy hitaasti käytäntöihin, se ei ollut todellakaan uutta.

Itselle nousi mieleen monitieteisyys tai mitä se on: kun kielitieteilijä väittelee ja taloustieteilijä tarkastaa ja sanotaan tieteenä olevan ammattikasvatus: kohteena on ammatillinen kasvu. Tutkijan mielestä päätulos liittyi mallin rakentamiseen virhekäsityksen synnystä, että aina ei opita oikein vaan uudet käsitteet rakentuvat puutteellisen tiedon päälle. Lapsi voi luokitella leppäkertun tomaatiksi, samoin me aikuiset luokittelemme uusia asioita miten sattuu.

Ajattelun muutos niin että vanhasta, aiemmin opitusta päästään eroon, asetettiin tavoitteeksi, keinojen hakeminen siihen. Tässä kohden nousee mieleen että juuri tuo on psykologien, erityisesti psykoterapeuttien ammatillista osaamista. Miten saataisiin psykologista tietoa enemmän koulutuksen suunnittelun käyttöön?