Second Lifen viehätys

Second Life eroaa kaikista muista tuntemistani yhdessäolon tavoista (kun en ole Habbo Hotel sukupolvea – lasteni olen nähnyt pelaavan, vain nähnyt, en itse kokeillut). SL ei kuitenkaan ole peli vaan maailma.

SL:n viehätys on ympäristön kiehtovuudessa ja mahdollisuudessa tavata ketä tahansa missä tahansa. Se on käyttäjien rakentama maailma jossa rakentaminen on suhteellisen helppoa. SL:n kulttuuri tuntuu olevan avoin ja kannustava, selvästi enemmän kuin RL (real life) mikä on mahtava juttu.

Mietimme Kansalaisfoorumin kouluttajakurssilla SL:n olemusta (suurin osa energiasta meni perustaitojen omaksumiseen kuten oli tarkoituskin ). Wenla avatar jaksoi määritellä oppimistaan:

  • on ollut hauskaa
  • olen huomannut että 1+1>2 eli yhdessä on löytynyt ja oppinut enemmän
  • ja nämä kaksi yhdessä: yhdessä nauraen oppii vielä enemmän kuin yhdessä vakavasti.

Hauskoja hetkiä riitti tosiaan. Tietääköhän Opetushallitus mitä kaikkea seuraa alueen sulkemisesta SL:ssä? Emme ole ainoita jotka löysimme itsemme järven pohjalta näkymättömään esteeseen törmättyämme. Kiitoksia vaan vitsailun mahdollisuudesta.

Tämä vuosi 2009 tuntuu olevan SL:n suomalaisen oppilaitosmaailman ensimmäinen toimintavuosi. Jotkut ovat kehitelleet saaria ja ideoita jo vuoden verran. Virtuaaliteknologi blogi, Kimin blogi, Tuijan tuhatsanaa. Elokuussa on tulossa Savonlinnassa kansainvälisestikin merkittävä seminaari.

Seminaarin valmisteluissa on mukana Kerro avataristasi -palsta. Mainio idea, sieltä voi verkottua. Telmus Noel näkyi aloittaneen viehättävästi. Avatar on heijastuma itsestä, mutta se voinee olla sitä monin tavoin. Telmus suhtautui isällisesti omaansa, muutama henkilö kertoi tutustumisvaiheestansa. Samaistuminen prosessi käynnistyy välittömästi nimen valinnan myötä.

Tämä näkyi myös omassa yhteisössä avatartalkoissa: uusi nimi ja hahmo ja uusi tapa törmäillä .. kivaa se on aikuisen elämässä. Saa nähdä ehdimmekö SL kevätjuhlaan, siis pukeutua ja hankkia tarvittava tyytyväisyys avatarin ulkoiseen olemukseen. Kävely varmaan sujuu ja sampanjalasikin minulla on jo invetoryssä kurssin päättäjäisistä. Jossain kuljeskelin lasi kädessä ennenkuin huomasin riisua sen.

Iloisuus ja leikkimielisyys ovat siis minulla ensimmäisiä pedagogisia löytöjä SL:ssä. Avointa ja villiä oppimista tukeva ilmapiiri olkoon suojelukohteena jota eivät saa uhata PP-esitykset ja fläppitaulut (joita siis osaan jo tehdä SL:ssä). Teknisesti SL maailma on ns. kökkö verrattuna totuttuun mutta olkoon. Kansainvälisyys sen sijaan avautui heti ainakin kongressien ja verkostoitumisen muodossa. Sinne siis .. kun on aikaa..