Oppimisen avoin maailma 2015

Palaan takaisin tämän blogin ideaan eli verkoissa internetissä elämiseen. Se on olennainen osa elämääni eläkeläisenä. Viime vuonna sukelsin menneisyyteeni riemuylioppilastapaamisen jälkeen, yhdessä muutamien koulukaverien kanssa. Se oli antoisaa ja heijastelee varmaan iän myötä lisääntynyttä tarvetta ymmärtää itsensä kokonaisuutena. Nykyhetki on jatkumoa menneelle, mutta nyt siis takaisin nykyhetkeen.

Ensin myönteinen havainto tiistailta: SITRAn seminaari Uusi koulutus oli livenä verkossa ja havaitsin sen kauttaaltaan korkeatasoiseksi. Historia antoi puitteet joista jatkettiin nykyhetkeen. Hahmotettiin oikeasti heikkouksia ja vahvuuksia. Tulevaisuutta ennusti mm. Hannu Linturi jota arvostan pitkän linjan kehittäjänä. Otavaopisto toteuttaa unelmia eikä vaan puhu niistä. Nyt käsittelen tarkemmin viimeistä puheenvuoroa, josta kuva:

sitrasemJari-Pekka Kaleva eli tässä hetkessä eri tavoin kun koulutuksen asiantuntijat, jotka ovat väistämättä kiinni nykyisissä rakenteissa ja tuntevat mahdollisuuksien rajat liiankin hyvin. Kaleva osoitti miten koulun asema tiedon omistajana on muuttunut. Kansainvälinen koulutustarjonta on totta, kaikkea voi opiskella kotonaan tai missä vaan kunhan yhteydet toimivat. Englanninkieli kehittyy käytettäessä, kuten suomalaisille koululaisille on jo käynyt.

Minä elän globaalilla tasolla: Twitterissä yli 50% seuraajistani on ulkomaisia, Facebookissa kavereista neljännes ja ryhmistä suuri osa. Olen rakentanut verkostoa vuodesta 2008, englanninkielisessä blogissa luettelen opintoni näin.  Olen tyypillinen osallistuja, koulutettu nainen, tosin ikää minulla on enemmän kuin yleensä. Oppimisen kysymykset ovat lähellä sydäntäni edelleen (toimin ammatillisena opettajankouluttajana viimeiset 25 vuotta työelämässä) ja pidän silmällä ns uutta oppimista. On osoittautunut haasteelliseksi saada kiinni siitä, miten kaiken internetin tarjonnan keskellä itse oppiminen kehittyisi tai muuttuisi. Ainakin uusia menetelmiä oppii jatkuvasti ja asenteet ovat käymistilassa. On ’normaalia’ elää ja olla avoimesti yhteydessä kun tarvetta ilmenee.

Uutena ilmiönä on lisääntynyt MOOCien (avoimet massiiviset verkko-opinnot) yhteydessä vapaaehtoisten tukijoiden (fasilitator) käyttö. Konnektivistisilla kursseilla ajatus on sisään rakennettu ideaan: kaikki ovat verkostoitumassa ja tukemassa toisiaan. Muutamilla yliopistojen kursseilla kutsutaan etukäteen avustajia. Olen toiminut nimikkeillä Expert Participant, Teaching Assistant ja Community Teaching Assistant kolmella erilaisella kurssilla. Tärkein valmius näihin tehtäviin syntyi osallistumalla vastaaviin opintoihin. Niiden kokemusten ansiosta tunsi prosessin kaaosvaiheineen eikä pyrkinyt auttamaan jokaista kaikessa vaan jakamaan tuntemuksen yleisemmin ja viitoittamaan tietä eteenpäin.

Itse asiassa minun valmius nousi kyllä opettajankouluttajan työstä. Pääsin jo 80-luvun lopussa toteuttamaan koulutusta jossa opiselijat pakotettiin itseohjautuvuuteen, hakemaan oman opettajuutensa ammatillisen osaamisensa ’päälle’. Opiskelijoiden kritiikki oli tuttua jo noista vuosista, kaikki oli kuultu ja koettu. Fasilitaattorina pitää olla varma siitä että henkilökohtainen itse rakennettu ops on paras tie eteenpäin. Sehän on nyttemmin todettu kaikkialla, myös tämän viikon SITRAn seminaarissa.

Olen onnellinen siitä että sain elää aikaansa edellä olevassa koulutusyhteisössä ja oppia myös verkko-opettajuuden työssä ollen v 2009 mennessä. Huomaan oppimiseni kannattelevan hyvin edelleen kansainvälisissä yhteisöissä. Jotain paradoksaalista ehkä on siinä, että (paljon parjattu miljoonien kouluttaja) Coursera osaa lähestyä minua henkilökohtaisesti ja saa minut miettimään lähtisinkö kehittämään ajatteluani Singaporen  yliopistoon vai mitä seuraavaksi tekisinkään…?

Avoin globaali opiskelu tuo iloa ja mielekkyyttä

Sain tukea tämän blogin kirjoittamiseen kun pääsin mukaan Helsingin Sanomien kolumniin 6.11. Matti Apunen halusi mainita myös yhteistoiminnallisen kurssin esitellessään huippuyliopistojen avoimia opintoja ja käytti minun postausta Fantasiakirjallisuuden opinnoista. Hyvin oli lainattu keskeinen sanomani, kiitos vaan huomiosta. Apusen kolumnia on suositeltu verkossa yli 500 kertaa ja Facebookissa verkko-opetuksen kannattajat levittivät siitä tietoa. Sitä kautta minäkin artikkelin löysin.

Samalla käynnistyi tietysti myös vastahyökkäykset ja irvailut. Minusta Apunen vain kiinnitti huomion kaikille avoimiin huippuopettajien kursseihin ja niiden räjähdyksenomaisesti leviävään käyttöön. Hän kyselee tunnetaanko niitä yliopistoissa. Toki minua hivelee lause

”Jukka Meklin ja Heli Nurmi ovat oivaltaneet sen, minkä toivoisin suomalaisten yliopistojen rehtorien ja dekaanien oivaltavan: maailmalla on käynnissä pako laatuun”.

Miten vaikea onkaan asiallisesti keskustella ja käsitellä muutoksia. Verkkokurssit pitää aina mitätöidä tyyliin ” verkko-opetus on paljon puisevampaa kuin reaalimaailman opetus” (tänään  Hesarin mielipidepalstalla). Facebookissa välittömästi huomauteltiin ja osoitettiin puutteita Apusen tekstissä. Ymmärrän että jokainen peilaa omasta asemasta käsin ja haluaa nostaa omat tietonsa, sosiaalinen media on brändien esillä olon kilpaa. Valmiita ratkaisuja ei maar ole eikä niitä Apunen esittänytkään, mutta vastaan pitää hyökätä. Aika tylsää tuo ’keskustelu’ mielestäni on, tai valtataistelu mielipiteiden kesken.

Muistan vielä miten itse joskus 90-luvulla kirjoitin että verkko-opetus tulee olemaan vain massojen halpaa palvelua ja eliiteille tarjotaan pienryhmiä kasvotusten. Silloin käynnistyi OpePro hanke ja kartoitettiin asenteita sitä varten. Tuo minunkin kielteinen asenne oli yleinen. Mistä ihmeestä sen sain kun mitään kokemusta ei ollut? Miksi JOKAINEN aloittaa tuosta samasta? Muutin mieltäni kun aloin opettaa/ toimia verkkoympäristössä ja näin miten paljon mielekkäämpää ja yksilöllisempää se oli kuin aiempi luokkaopetus. Arvelin että mieli muuttuu vasta kun saa ensimmäisen myönteisen kokemuksen. Ilman omaa kokemusta ei uskota että verkko-opetus voisi toimia. Ja tässä ollaan edelleen. Jos voisi edes numeroida nuo väitteet, ettei aina tarvitse toistaa (esim. v-opetus on puisevaa =1).

Avoin globaali osallistuminen on suurenmoinen mahdollisuus ja haluan kertoa vielä eilisestä tutkijaseminaarista. Kanadan Athabasca yliopisto tarjoaa CIDER-tutkijaseminaarinsa avoimesti verkossa. Kuulin että eilen oli Ignatian esitys MOOCeista eli juuri näistä avoimista globaaleista opinnoista. Inge on itse pitänyt kurssin mobimooc, jonne en mennyt kun tuo aihe ei riittävästi kiinnostanut. Suosittelen vilkaisemaan Ingen blogia, jossa on hänen esityksensä slidet ja linkki eilisen istunnon äänitykseen. Kuuntelin sen tänään, kun illalla (se oli Suomen aikaa klo 20) piti katsoa Bella Blok ja käydä saunassa. Haikeaa oli nähdä Connect Prossa tuttuja nimiä listalla, olisi voinut chattailla jos olisi mennyt oikeaan aikaan. Mutta tämä valinnan mahdollisuus on parasta, kuuntele, katsele, osallistu juuri silloin kun se sopii itselle.

Ingen esitys sisältää myös konnektivistiset kurssit alkaen vuodesta 2007 (eikä 2008 kuten yleensä). Hän vertailee niitä huippuyliopistojen kursseihin mielenkiintoisesti. Oma coursera kurssini muistutti kyllä enemmän vuorovaikutteisia ja verkostoitumista painottavia cMooc opintoja. Yleistäminen on askel jäsentämiseen mutta samalla hävittää tietoa.

Minä jatkan tätä nautinnollista elämää ja jatkan blogailua myös suomeksi kun sain näytön että joskus jossain joku kuuntelee.

Sokkoarviointia globaaleissa opinnoissa

Jatkan kertomusta opiskelustani avoimella coursera kurssilla nimeltä ”Fantasia and Science Fiction. The Human Mind. Our Modern World”. Edellisessä postissa kerroin opintojen rakenteesta, tällä kertaa keskityn vertaisarviointiin, joka suoritetaan anonyymisti ja randomisoituna. Jokainen saa neljä esseetä arvioitavaksi ja kirjoittaa arviot ohjeistettuna (muoto ja sisältö ja kommentit). Käytäntö on sama kuin tieteellisten artikkelien arvioinnissa perinteisesti käytetty sokkoreferee: et tiedä kuka arvioi kirjoitustasi, arvioitsija ei tiedä kenen tekstiä arvioi.

Sain perjantaina omat arvioni ja niiden sulattelussa menikin koko päivä. Huomiot olivat tarpeen, esseessäni oli idea, mutta en edennyt sen mukaisesti vaan heittelin asioita sieltä täältä. Kieltäkin korjailtiin ja annettiin vihjeitä miten olisin voinut rajata käsittelyä paremmin. Numerona arvioituna sain matalimmat pisteet, mikä mukavasti avasi omat silmät. Mihin kaikkeen sitä tuleekaan hypättyä. Ymmärsin myös antaneeni liian myönteisiä arvioita itse. Tämä on vaikeutuva, etenevä prosessi, luvattiin esittelyvideoissa. Tuntuu olevan.

Sokkoarvio neljältä kanssaoppijalta tuntuu toimivan hyvin. Pysytään asiassa, kysellään, tavallaan työskennellään yhdessä. Eipä taida olla toista yhtä tehokasta oppimisen edistäjää kuin ankara suora palaute siitä, millaista kirjoitukseni oli lukea. Suoraa palautetta on saanut harvoin elämänsä aikana, koska sosiaaliset seikat pehmentävät kommentointia. Alkaa kertyä verkostoja ”jos tuet minua niin minäkin sinua” tai muuten vaan varotaan joutumasta huonoihin väleihin. Arvioinnin tyyli, ilmaisutapa on tärkeä. On kuitenkin vaikea ilmaista kovaa kritiikkiä loukkaamatta tai pettämättä odotuksia.

Realistinen kuva omasta tilanteesta on oikea lähtökohta. Nyt minulla on uudenlainen peili omalle osaamiselle ja joudun ottamaan kantaa omiin tavoitteisiin ja motiiveihin. Haluan ymmärtää ihmisen mieltä, peilata vanhaa kirjallisuutta nykyelämää vasten, mikä lienee kurssin tarkoitus. Samalla opinnot ovat kirjallisuuden tieteellisiä opintoja joissa analyysitavat, merkinnät ym. ovat uutta minulle ja englanninkielen vaatimukset ihan eri luokkaa kuin mihin olen tottunut. Tästä syystä aionkin alunperin jäädä pois. Blogi ja twitter vievät kielen käyttöä päinvastaiseen suuntaan, vapaaseen puhekieleen. Nyt sitten arvioidaan myös kieliopillinen osaaminen. Siitä olikin hauskin osa arviointia: yksi sanoi ettei virheitä ole lainkaan ja toinen sanoi että niitä on. Uskon jälkimmäistä koska esimerkkejä myös osoitettiin.

Minulle nämä fantasiakirjallisuuden opinnot ovat tilaisuus ajatteluni ja kirjallisen ilmaisuni kehittämiseen. Minulla on ollut ikuinen unelma kirjoittaa joskus juttu jossa kaikki on oikealla kohdallaan. Tällä kurssilla opin ainakin asiassa pysymistä, toivottavasti muutakin. Taitavasti palautteissa houkuteltiin oman ajattelun käyttöön: jos kerran lähden jostain ideasta niin ajattele sitten itse se asia läpi. Minun kysymykseni oli Miten tieteellisyyden edistyminen näkyy Dracula-kertomuksessa. Joku ymmärsi että huima kysymys, enemmän kuin hyvä. Jatkossa minun pitää säilyttää tämä huima heittely, mutta yhdistää se kurinalaisempiin, käsittelyn mahdollistaviin uomiin. Ajattelun prosessi on sama kuin tutkimuksen teon juoni: rajaa, rajaa, pysy asiassa, kyseenalaista oma sanomasi. Nopealla lukemisella ja huitaistulla esseellä ei vastata vakaviin kysymyksiin.

Saamani arvioit olivat kaikki osuvia. Keskustelupalstoilla toki kerrotaan monenlaisista kokemuksista: on pinnallisia, hyökkääviä tai epäselväksi jääviä. Ilmaistaan halua jatkaa väittelyä arvioitsijan kanssa. Osa opiskelijoista osaa jo arvioida kirjallisuutta ja haluaisi todellista vertaisarviointia ja professorin palautetta. Mukana on paljon kielenopettajia, jotka huomauttelevat pikkutarkasti kuten ammatissaankin. Plagiointi ja sen paljastaminen on herättänyt kiihkeää keskustelua, on jaettu linkkejä tarkistamiseen. Ilmeisesti on toivottu että plagioijat poistettaisiin heti listoilta. Toisaalta jotkut ovat ihmetelleet miksi arvioinneissa on syytetty plagioinnista, vaikka ei edes tunne kyseisiä linkkejä. Lyhyt essee klassikosta kun saattaa olla sanavalinnoiltaan lähellä aiemmin kirjoitettua ihan tahattomasti.  – Isoissa opiskelijajoukoissa on myös muutama trolli, ilkeilijä ja pelleilijä sekä heikkoa itsetuntoon poteva. Kaikista näistä eroista huolimatta ilmaistaan halua viedä opinnot yhdessä tyylikkäästi läpi.

Minä tunnistan mielessäni yhtenä vaarana suuntautua siisteihin ratkaisuihin, joissa rajataan sopiva pieni kohde, pyöritellään sitä elegantisti eri puolilta ja päädytään söpöön päätelmään. Kuten yliopistossa aikanaan opin kirjoittamaan vastaukset että sain 2- tentistä, silloinen hyvän alaraja. Tunnen numeroarvioinnin houkuttavan minua hyvien metsästykseen. Mutta miksi, en aio jatkaa opintoja Michiganin yliopistossa. Opiskelen itseä varten. Henkilökohtainen opiskelu voi toteutua kurssin vaatimusten keskellä. Toistaiseksi jatkan, Shelleyn Frankestein on luettu ja tänään syntyy esseen eka versio. Kaikki innovaatiot eivät ole hyvästä (Not all innovations be good – huomaa 1800-luvun alun kieli 🙂 – tai jotain ystävyyden välttämättömyydestä tai …

Kaikille avointa globaalia opiskelua

Avoimet opinnot ovat lisääntyneet huimaa vauhtia ja herättäneet tarpeen jäsentää tilannetta: mikä on oikea avoin kurssi ja mikä jotain muuta, jonkin instituution tarpeista tms. Voisi tulkita niinkin että valtataistelu on kiihkeää, viimeksi se näkyi Wikipedian MOOC-sivulla johon en linkkiä laita etten joudu mukaan (ja sivu muuttuu, ei siihen kannata linkittää). Tänään luin Lisa M. Lanen blogia jossa hän jakoi avoimet opinnot kolmeen tyyppiin:

  1.  verkostoperusteinen (konnektivismi ym.)
  2. tehtäväperusteinen (digital storytelling )
  3. sisältöperusteinen (yliopistojen kurssit, Khan ym).

Jotenkin tuo jäsennys kolahti vaikka onkin yksinkertaistus. Se paljastaa miten näissä keskusteluissa on irrottu pedagogisesta tiedosta joka on ollut kuitenkin opettajien tiedossa ja käytössä koko ajan. Kaikkia noita (sisältöä, tehtäviä, verkostoja) tarvitaan ja verkko-opetusta on kuvailtu niiden avulla jo kauan. Ja paremminkin: vuorovaikutuksen paikka ja laatu, ohjauksen laatu ovat keskeiset tekijät. Mutta en halua puhua nyt yleisellä tasolla vaan kertoa opiskelusta, jonka äskettäin aloitin: Fantasy and Science Fiction. The Human Mind. Our Modern World.  Kyse on coursera tarjonnasta, Michiganin yliopiston kirjallisuuden opintoja.

Opinnot rakentuvat tehtävistä ja palautteista annettujen sisältöjen ympärille. Olen lukenut teoksen Dracula (ensimmäistä kertaa) ja kirjoittanut siitä esseen, joka sai olla vain 270-320 sanaa pitkä. Postituksen jälkeen sain luettavaksi neljä esseetä (anonyymisti) ja kirjoitin arviot niiden muodosta ja sisällöstä erikseen. Nämä lähetin ja seuraavaksi saan neljä arviota omasta esseestä. Opiskeltava sisältö tuli kirjasta ja videoista, joissa professori ennen esseen teko orientoi  ja vasta lähettämisen jälkeen tulkitsi aiheita tarjoten asiantuntemuksensa käyttöön. Esseen aihe on vapaasti ideoitavissa. Tässä on oman ajattelun herättäminen ja tukeminen paketissa, joka tuntuu toimivan. En ollut vastaavaa kokenut globaaleissa opinnoissa, vaikka olen niitä muutaman vuoden harrastanut.

Kurssin orientaatio toteutui videoiden avulla: miten luet, miten kirjoitat, miten kommentoit. Kurssin rakenne esiteltiin ja aihepiiri yleisesti: Fantasia on näkyväksi tekemistä, ba-käsite, tulevaisuuden suhteen olemme kaikki immigrantteja.  Kurssin verkkoympäristö on hurmaavan selkeä, kaikki löytyy ja toimii ajallaan. Tarjolla on keskusteluja yleisistä aiheista sekä kunkin viikon kirjasta erikseen. Kaikki on tuttua omalta verkko-opettajan ajalta mutta nyt se toimii myös kurssilla jossa opiskelijoita on  kaikkialta maailmasta. Opiskeltavat kirjat taitavat olla Euroopasta lähtöisin, mikä osoittaa kulttuurin kehityssuuntia. Kiinnostus historiaan ja kielten kehitykseen on jo herännyt, professorin rakkaus alaansa ja kiinnostus meitä opiskelijoita kohtaan välittyy videoissa.

Uskon että into opiskella säilyy mielekkäillä asiantuntijan valitsemilla tehtävillä, ohjeistuksilla ja ajoituksilla. Kurinalaisuus alkaa pian tuottaa tulosta: vuorovaikutusta, uuden oppimista ja ylimääräistä luovuutta, opiskeluhuumoria. Eikös joku ollut jo keksinyt kirjoittaa uuden toistaiseksi julkaisemattoman kirjeen Dracula-teoksen täydennykseksi. Se oli samaa omintakeista englantia kuin kirjan hahmo käytti. Olen iloinen että tuli mentyä sisään kurssille vaikka ensin ajattelin että haluaisin lukea suomeksi tämän aihepiirin.

Kyllä avoimia opintoja kannattaisi käyttää, onhan Suomessa jo paljon englanninkielistä koulutusta, johon nämä sopisivat. Hyviä opettajia ja huippuasiantuntemusta on tarjolla. Tästä linkistä voit vilkaista uutta opettajaani, miten hän vastailee entisten opiskelijoidensa kysymyksiin YouTuben avulla (7 min).  Voin kertoa lisää …

Oppimisen tulevaisuus Otavaopistossa ja eduMoocissa

Eilinen päivä alkoi Otavaopiston seminaarissa ja päättyi globaalin eduMooc kurssin keskusteluun samasta teemasta: mikä on oppimisen tulevaisuus? Kansainvälisellä kurssilla katsottiin vain vuosikymmen eteenpäin, tulevaisuuden tutkijat Hannu Linturi, Anita Rubin laativat barometriä vuoteen 2030. Kiintoisa päivä, Otavassa oli samalla tulevaisuuden tutkimusseuran kesäkoulu ja monipuolisia puheenvuoroja. Mitäpä osaisin nyt lyhyesti kertoa?

Olen seurannut Delfoi-asiantuntija-arvioitua oppimisen tulevaisuus teemaa ennenkin. Nyt silmään pisti otsikot joilla Suomen koulun muutosta kuvattiin: kansallishenkinen, järjestelmäkeskinen ja tulosohjautuva. Alku oli helppo ymmärtää, mutta onko tosiaan tulosohjautuva nykyhetken otsikko? Pahoin pelkään että se on osuva. Silmäilin raporttia ja palautin mieleen nelikentät ja erilaiset vaihtoehdot. Useimmat tulevaisuuden visiot olivat minulle myös historiaa, elettyä ja koettua. Oppimisen ydinasioita on haettu ja kouluista rakennettu oppimiskeskuksia. Tulevaisuuden ennakointia käytettiin siinä opettajankoulutuksessa missä työskentelin, tuttuus tulee sitäkin kautta. Myös tulevaisuuden skenaariot olivat jo osin toteutuneet. Talous oli läsnä kaikissa, jossain se romahti täysin ja jossain löydettiin keinot hallintaan nopeammin. Mielenkiintoista oli lukea raporttia, seminaarin alussa se käytiin nopeasti läpi ja jatkettiin nykyisiin hankkeisiin. Päivän aikana ammatillisen koulutuksen edistyksellinen luonne tuli hyvin esiin, mikä lämmittin mieltä.

Opettajan tulevaisuusajattelusta puhui Vuokko Jarva, tulevaisuudentutkija. Hänen mallinsa ihmisen toiminnan ja tulevaisuuden suhteista ylitti monet aikaisemmat vastaavat yritykset. Jarvan mallissa ihminen oli kokonaisena olentona läsnä ja paikansi itsensä ja asetti tavoitteensa sellaisiksi kun milloinkin voi. Pelkät unelmat eivät maailmaa muuta. Linkki hänen slideihin tulee jakoon, lisään myöhemmin.

Arvot ja filosofia olivat vahvasti läsnä iltapäivällä Eero Ojasen ja Ele Aleniuksen puheenvuoroissa. Ne loivat kehikon tulevaisuuden tutkimuksen kesäkoulun muille esityksille. Nautin kuunnella heitä ja opin käsitteen planetaarinen. Globaali tuo mieleen talouden, planetaarinen luonnonvarat ja ympäristön. Käänne on menossa mutta minkälainen, sitä on syytä pohtia.

Entä sitten eduMooc, miten siellä käsiteltiin oppimisen tulevaisuutta? Oli menossa viimeinen 8. opiskeluviikko ja sen järjestetty keskustelu: neljä asiantuntijaa vastasivat kysymyksiin online oppimisen tulevaisuudesta. Linkissä on puhujien esittely, esim. Cable Green on johtaja Global Learning, Creative Commons. Yksi puhujista toimi Englannissa, useimmat olivat matkustelleet ja tunsivat tilanteita eri maissa. EduMoocin järjesti Illinois yliopisto, Springfield, keskellä USA:a. Keskustelijat ovat Elluminate huoneessa, me muut ulkona twitterin varassa. Yhteisöllisyys rajoittui puhujien kesken ja niinpä lurkkiminen onkin tullut vallitsevaksi (aluksi yritin että täällä on ilta ja kuuma kesä… mutta ei sellaista tarvittu > suoraan tehokkaasti asiaan). On vaikea seurata keskustelua kun ei itse näe kuka puhuu (kuin jotenkuten).

Asiantuntijoilta kysyttiin miltä online oppiminen näyttää 2020, miten talous vaikuttaa siihen, jatkuvatko online trendit, sitoutuvatko oppilaitokset ja yliopistot ja kohtaako online opiskelu yhteiskunnan tarpeet? Vastaukset tuntuivat kovin tutuilta, online opiskelu leviää hitaasti myös USA:ssa eikä siihen voida pakottaa, siis työtapojen muutoksiin. Amerikkalainen pragmaattisuus ja rahan läheinen yhteys kaikkeen toimintaan tuli esiin tässäkin. Myös oppimisen laatu nousi keskusteluun ja sen rinnalle nostettiin Learning Analytics mittaus- ja seurantamenetelmät. Linjana on ”high quality, low cost, new educational business model”. Uteliaasti seurataan Stanford yliopiston Artificial Intelligence kurssia jolle on ilmoittautunut 100 000 opiskelijaa, miten se pystytään toteuttamaan lokakuussa. Siihen kai liittyy kirjamyynti 🙂

Lisään toisenkin yhteenvedon edellä maininusta keskustelusta, avoimen opiskelun ylistys ja luokkahuoneiden katoaminen. Rapakon takana käydään kiivasta keskustelua ja myös Euroopan osissa: kauanko opiskelijat maksavat kalliista yliopistoista päätyäkseen turvattomaan elämäntilanteeseen?

Itselle antoisimmaksi osaksi edumooc opintoja nousi tämä sivusto. Viikottaisissa Moocasteissa oli tilaisuus nähdä mitä Google+ Hangout on parhaimmillaan, rentona avoimena toisiaan kunnioittavana keskusteluna. Hyvä party -vertaus taitaa sopia. Ihailin Jeff Lebow:n kykyä toimia tilanteissa, hän kertoo olevansa  world bridges guy . Ensimmäisissä casteissa kokeiltiin SL ja Skypeä ja jossain näkyi Ustream mainoksia mutta heinäkuun 27.7. ja elokuun 3.8. ja viimeinen 10.8. olivat minulle suorastaan nautintoja. Avointen globaalien kurssien väki keskusteli kokemuksistaan ja minä heijastelin omiani kaikessa rauhassa. Esim Rebecca hämmästytti meidät kun ei lainkaan bookmarkkaa vaan käyttää hakutoimintoja. Tuo onkin ehkä yleinen suunta.. Kaikki istunnot ja muukin eduMooc materiaali säilyvät käytettävinä, yksi aarreaitta lisää.

Suomalaisten (Otavaopiston, Tulevaisuuden tutkimusseuran) syvällisyys viehätti minua, tehokasta amerikkalaista minusta ei saa millään. Mutta amerikkalainen rentous monikulttuurisessa hangoutissa, sitä ihailen. Eurooppalaisia hankkeita välähteli noissa keskusteluissa ja joku halusi rakentaa avoimia opintoja tänne päin maailmaa. Monesti on tuntunut että avoimia ilmaisia kursseja kannattaisi käyttää hyväksi oppilaitoksissa, korkeakouluissa.. Hankkeista tieto leviää instituutioihin mutta leviääkö MOOCeista? Massive open online course, WIKIpediassa määrittelystä kinastellaan parhaillaan. Hierarkia ja jäykkyys löytävät tiensä avoimiin yhteisöihin kuten wikipedia. Ei mikään ole yksinkertaista, ei, mutta usko kehittämiseen pitänee säilyttää.

Uusia luentoja oppimisesta

Learning Futures Festival kokosi viime viikolla asiantuntijoita verkkoesityksiin, jotka on nyt saatavilla nauhoituksina kaikille ja kaikkialla. Olen nautiskellut muutamista. Gilly Salmon osallistui moniin sessioihin kuten OnlineEducassakin (siis Berliinissä). Kuuntelin paikasta Australia 1 hänen pohdintansa oppimisen tulevaisuudesta menneisyydestä katsoen. Vaikka jokainen huominen alkaa keskiyöllä on pretty clean. Leicester University tarjoaa äänitykset, taitaa olla Gillyn oma yhteisö.

Kuuntelin myös Grainne Conolen esityksen UK:n ensimmäisen päivän keynote osallistumisen vaatimista digitaidoista. Olipa mukava nähdä Connect Prossa tämä kuva ja kuulla Ville Venäläisen nimi brittienglanniksi.

conolesometu
Olemme mukana näissä kansainvälisissä tapahtumissa myönteisinä esimerkkeinä. Ei ole harvinaista kuulla Suomea kehuttavan milloin missäkin yhteydessä. Kotimaassa sitten surraan sitäkin enemmän 🙂

Kuuntelin myös Donald Clark ja James Morrison puheenvuoron luentoja vastaan ja Stephen Downes luennon puolesta. Oli kodikas olo kun Downes osoitti kaikkien muiden mielipiteet vääriksi ja hänen oikeiksi. Kullakin on tapansa olla olemassa, toteuttaa itseään. Terry Anderson on myös puhujana, pitäisikö kuunnella..

Kirjoitin tämän ylös korostaakseni miten paljon näitä avoimia nauhoituksia on nyt käytössä. Jos olisin edelleen opettajankoulutuksessa, laatisin näiden ympärille opiskelijoiden kanssa kiintoisia tehtäviä. Onkohan mulla ikävä työhön? Se on Raija Lietosen syy kun kuuntelin hänen TV1 Seniori työssä puheenvuoronsa. Se on vielä pari päivää verkossa. Raija arveli 60v. jaksavan paremmin työelämässä kuin nuoret. Myös näissä globaaleissa avoimissa opinnoissa joita silloin tällöin esittelen, suurin ikäryhmä osallistujilla on 55+ Miksiköhän?