Kun blogissa on erilaisia sisältöjä

Miten järjestää blogin erilaiset sisällöt lukijan löydettäviksi? Tämä kysymys nousee monivuotisissa  blogeissa tai eläkeikäisen aloittaessa blogata. Mistä oma elämä koostuu ja mitä siitä julkisesti kerron?

satoOlen jutellut asiasta entisen työtoverini Raijan aloittaessa Nytmenox -blogin. Hän kertoo vauhdikkaasta elämästään, kuten otsikko osuvasti antaa ymmärtää. Juttelin asiasta myös entisen koulutoverini Piken siirtyessä WordPress-alustan käyttäjäksi. Hänen piikiikanmaailma tarjoaa sisältöjä lapsuudesta eläkeikään. Tarjosin hänelle muka apua blogin järjestelyihin kunnes ymmärsin että minun tapa käsittää blogin sivut ja kategoriat poikkesi hänen tavastaan. Olin ajatellut että sivut ovat pysyvä iso jaottelu blogin sisältöihin ja pitkään käytin blogipohjaa jossa sivut sai yläpalkkiin. Pike taisi käyttää kategorioita tuohon tarkoitukseen mihin minä sivuja. Sitten on vielä tagit, joilla voi merkitä tiettyjä jaksoja (esim. kursseja).

Mikä jäsentely olisi paras? onko tuota syytä miettiäkään? Pidän nyt arvokkaimpana haku-kenttää joka nopeasti löytää mitä vaan blogin sisältä. Olen piilottanut tässä blogissa kategoriat, jotka olivat ihan liian laajoja kuvatakseen mitään. Syntyhetkellä ei tiedä mitä kaikkea on tulossa ja hakupalvelut kehittyivät nopeasti.

Yksi esimerkki blogin uudelleen organisoinnista eläkeläiseksi jäämisen jälkeen on Francess Bell. Minua ihastuttaa erityisesti hänen blogin yläpalkki tuotokset, jossa on peräkkäin neuleet ja kirjoitukset ja puutarha. Käsitöitä kaikki joissa tarvitaan sekä aivoja että kauneusaistia. Hän ottaa lukijoiden intressit huomioon.

Minä olen vaihtanut blogin nimeä ja alustaa. Vuonna 2011 kokosin ajatuksiani Tampereen yliopiston julkaisuun Tarinoita blogien käytöstä. Silloin löysin teemat vasta jälkikäteen. Verkko-opettaja oli siirtynyt seuraamaan verkkoyhteisöjä ja sosiaalisen median heräämistä.

Blogi on sellaisen nettielämän paikka, jossa hahmottelen teoriassa ja käytännössä virtuaaliyhteisön mahdollisuuksia. Me seniorit nousemme Suomessa nopeasti merkittäväksi käyttäjäryhmäksi – kai meidän on itse otettava paikkamme. Noin ajattelin ensin yhteisöistä. Sitten tiedostin omien asenteiden muutoksia lukemalla blogiani. Olin pettynyt yhteisöjen tuotoksiin enkä löytänyt vaikutuskeinoja. Muutaman kerran tämä blogi taisi jo kuollakin.

Lupasin pitää blogin osoitteen samana tuon julkaisun jälkeen kun verkkoversiossa oli paljon linkkejä. Parin vuoden kuluttua sitten muutin edublogs- alustasta WordPressiin, jolloin kaikki linkit katkesivat. Englanninkielinen blogi on siirtymähetkeen asti edelleen vanhassakin osoitteessa, koska sen sisältö on luonteeltaan pysyvämpää.

Riemuylioppilasjuhla keväällä 2014 sai minut kirjoittamaan kouluvuosista ja elämänkaaresta. En arvannut että kirjoituksia tulisi paljon, mutta niin kävi. Piti tehdä uusi sivu Muistelot ja yhteenveto toiminnasta.  Tämä osa blogistani vetää edelleen lukijoita ja kommentteja. Se voisi olla omana kokonaisuutenaan vielä selvemmin erotettuna kuin mitä nyt on. Imatra-tagilla kaikki löytyvät, mutta sekin on kömpelö tapa kun posteja on paljon.

Muut uudet kirjoitukset ovat yksittäisiä, hakusanoilla löydettäviä, tai pieniä kokonaisuuksia kuten Koodiaapinen- opinnot loka-marraskuussa 2015. Eläkeläisten blogit ja kaikenlainen seniorien verkkotoiminta lisääntyvät varmasti, siksi tätä mietin. Ymmärsinkö uutta? En, mutta tulipa kirjattua tämä pohdinta.

 

Blogin viisi vuotta

Vuoden vaihde lähestyy, on arvioinnin aika. Tämä blogi syntyi lokakuussa 2007 joten viisi vuotta on tullut täyteen. Postauksia on tullut kirjoitettua 222. Laitan tähän esille tietoa koko ajalta, kun ne löytyivät helposti ( aikanaan kokosin blogitarina- julkaisuun syksyllä 2011).

Kirjoituksia on eniten vuosilta 2010 ja 2011, eläkkeelle jäätyä tahti kiihtyi. Oli aikaa enemmän.

Tämä vuosi 2012 on tuotosten määrässä noin puolet edellisestä. Kasvu on taittunut, motivaatio on hakusessa entistä enemmän.

Kommentit ovat tässä suoraan blogiin kirjoitettujen kommenttien määrä, yhteensä 295. Niiden väheneminen liittyy kanavien monipuolistumiseen. Kun on ”pakko” ilmoittaa Facebookissa ja Twitterissä bloganneensa, niin kommentit  tehdään suoraan niissä välineissä.

Lukijamäärissä näkyy nouseva trendi vuoden 2011 loppuun ja nyt vastaava lasku kävijöissä kuin kirjoituksissakin. Tähän blogiin tullaan enimmäkseen viittausten kautta. Uusia lukijoita oli tänä vuonna 52 prosenttia kaikista. Tänä vuonna lukijat tulivat selvästi eniten Facebookin kautta (540) ja toiseksi eniten twitterin (220). Kiintoisaa että Linkedin ja Blogilista tuovat kävijöitä (40-50).  Itse en käytä kumpaakaan, en pääse vaihtamaan sähköpostia kun olen aikanaan työpaikalta kirjautunut. Lisäksi outilammi -blogi tuo lukijoita sekä sometu (yli 20). Google tulee kanavana vasta näiden jälkeen. Aivan eri tilanne on englanninkielisen blogin käytössä.

Verkkoyhteisöt ja verkko-opetukseen liittyvä tutkimus ovat olleet aiheitani sen jälkeen kun lopetin verkko-opettajana 2009 vuoden lopussa.

Tänä vuonna 22 kirjoituksesta 9 koski kansainvälisiä verkko-opiskelun tapahtumia. Alkuvuodesta nostin esiin arvostamiani nimiä (Thrun, Rheingold, Levy, Levine ja Scharmer), loppuvuodesta kerroin Fantasiakirjallisuuden opiskelusta (ensimmäinen Coursera -kokemukseni). Juuri nyt avoimista globaaleista kursseista keskustellaan valtamedioissa, ne kuuluu tuntea.

Joitakin suomalaisia tapahtumia sivuan blogissa (IT-kouluttajat, ITK Aulangolla, Otavaopiston pajat). Väitöstilaisuuksia olen käsitellyt kolme kertaa (Aira, Vänskä ja Kiili) ja lisäksi kiinnostuin menossa olevasta gradusta (Rapo). Muutama kirjoitus on ollut omaa opiskelua. Jaetut kokemukset kiinnostavat, tietysti, esim. ITK-konferenssi veti lukijoita. Toinen huippu oli syksyllä Coursera opintoihin liittyen. Päivittäin 88 katselua taisi olla molemmat ’huiput’.  Melkein samaan ylti vertaisviivyttely kunniaan -postaus joka oli entisten työtoverien kanssa jaettua kokemusta. Tai komeasti sanottu uutta teorian muodostusta, heh! Coursera kokemukseni alkoivat kiinnostaa sen jälkeen kun Hesarissa oli minusta maininta. Mitään ryntäystä ei siitäkään tullut, olipa kiva yllätys. Kuulin asiasta Facebook- kaverien kautta ja noin 30 ihmistä tervehti asian merkeissä.

Tunnen tarvetta arvioida uudelleen verkkoelämääni. Kun aloitin tämän blogin, se oli uutta ja tarpeellista  verkko-opettajan työssä. Sosiaalinen media nousi vähitellen tietoisuuteen 2009- ja keskustelun areenoita tarjoutui monia. Blogi oli vielä 2010 ja 2011 paikka, josta käsin voin osallistua milloin mihinkin. Nyt en ole enää niin varma tämän mielekkyydestä. Opettajat vaihtavat kokemuksia esim. Facebookin Tieto-ja viestintätekniikka opetuksessa ryhmässä hyvin vilkkaasti. Twitter auttaa kommentoimaan tapahtumien ympärillä. Minä en ole enää suoraan yhteydessä opetuskäytäntöihin kuin globaaleissa opinnoissani. Missä minulla siis olisi annettavaa?

Mihin kaikkeen suuntaudun ensi vuonna? Millä tavoin osallistun? Pidänkö hautajaiset tälle blogille? Uusi paikka, uusi profiloituminen? Kaipaan isoa muutosta.. kai minä sitten jotain teen 🙂

 

Hanki ammatillinen verkkoelämä

Kaiken blogitutkiskelun keskellä eilen onneksi satuin kuuntelemaan Tuija Aallon esityksen ammatillisesta verkkoelämästä. Toimittaja osaa mennä asiaan, puhua innostavasti ihmiselle, valita keskeiset, jäsentää ja vielä viitoittaa tulevaisuuteen. Tai siis ainakin Tuija osaa, mutta täytyy tuossa kuvaamassani olla yhtymäkohtia toimittajan ja opettajan töistä. Suosittelen vilkaisemaan linkkiä, laita ääni päällä heti alusta asti.

Ammattilainen kertoo verkkoelämässä havaintojaan, jakaa muille ja kehittelee ajatuksiaan. Ammattiylpeys saa näkyä, tuo oli kiva. Tiedostin miten se näkyy minussa yhtä lailla vielä eläkeläisenä. Blogi on punnitsemisen paikka ja siksi tarpeen. Osaavien ammattilaisten, tekijöiden ääni kiinnostaa ja antaa eniten – heidän toivoisi opettelevan puhumista, mietteistään ja havainnoistaan kertomista. Näin taitavasti Tuija johdattaa huomion siihen minkä tahtoisi lisääntyvän. Se nimittäin lisääntyy se mille huomio osoitetaan, siinä on ikivanha oppimisen teoriasta nouseva sovellus (siitä parjatusta behaviorismista).

Minulle jäi mieleen pyörimään tulevaisuuteen suuntautuminen, miten sinne kallistuisin enemmän. Kertoisinko omia arveluita minne ollaan menossa, koska pystyn arvioimaan oman asiantuntemuksen läpi verkkoelämän yleisiä kuvioita. Olen nähnyt ja arvioinut niin monta hypeä ja vaiheistanut niitä, tutkinut edistymisen ehtoja.

Kannattaa kirjoittaa nähdäkseen mitä ajattelee: edellisessä postissa päädyin ihmisen kasvu ja kehitys teemaan ja sain tukea kommentissa. No sitten tajusin että KOKO ajan minä kirjoitan inhimillisen kasvun ilmiöistä, koska ne kiinnostavat ja taustani kautta voin suhteuttaa ilmiöitä omalla tavallani, eri tavoin kuin aloittelijat. Voin tutkia kriittisesti muodissa olevia väittämiä esim. Olet mitä jaat. Code is law. Teknologia muokkaa meitä.  Tämä on ihan kiva hetki.

Jospa vähitellen saan blogitarinani taas ”valmiiksi”. Reflektiokierroksia tarvitaan useita, sanoo kokemus. Nähdään!

Blogin elämä osa2

Kokoan blogitarinaa ja tutkin Google Analytics antamia tietoja. Yritän nyt vapauttaa itseni tämän blogin 4-vuotistiedoista siirtämällä ne tähän. Sivustossa on käynyt 3721 ihmistä, käyntejä 11210 ja katseluita kaksinkertainen määrä 22541. Lukemiseen on kulunut peräti kaksi minuuttia.

Ensin söpö Suomen kartta, koska siinä on keltaisia palloja – vastaväri otsikolle:

On Suomessa paljon kaupunkeja ja ovat ehtineet tännekin käymään. Edellisessä postissa näytin että  vuosi 2008 on ollut hiljainen, vasta syksyllä 2009 on nousua käynneissä – sitten varsinainen hyppäys vuonna 2010. Töissä käynti ei enää vienyt aikaani ja ehdin enemmän, lukea ja kirjoittaa. Alkaa tulla tuhannen käynnin kuukausia: touko- ja joulukuu 2010, tammi-ja maaliskuu 2011.

Hupaisa oli huomata että heinäkuiset kävijät vuosina 2008-11 olivat : 14, 27, 43 ja 139. Mitä tuokin kertoo suomalaisten kesänvietosta?

Mitä kautta blogiini tullaan? Googlesta tietysti eniten, mutta myös Facebookista, sometusta, sisukas-lehdestä, blogilistasta, twitteristä mobiililla tai ilman, optimasta 226 kertaa, some opetuksessa-blogista, Qaikusta, tarmon, juhan ja peeiin blogeista, Otavaopiston pajasta. Laitoin hämmästyttävän luvun näkyviin, Optiman jätin joulukuussa 2009.

Posteja olen kirjoittanut 182 ja sivuja on neljä. Sitten voin vielä tarkastella millä sivuilla on käyty eniten:

pysyvät sivut Kuka Heli 1120, verkko-opettaja 610, julkaisut 319 (välillä piilossa, kun ei mahtunut ulkoasun mallin vuoksi)  ja identiteetti webissä 272 (kirjoitettu toukok 2010).Näitä on kai katsottu samalla kun jotain kirjoitustakin.

Yksittäisistä posteista yli sata käyntiä: Sometime tunnelmia, Toisessa maailmassa, Löydy-kirja luettu, Verkko-opetusko parempaa,

90-80 käyntiä: Internetixpaja kesäkuussa, TV A2 ilta, Pedagoginen kehys verkko-opetukselle,

yli 70 käyntiä: Multitasking, Asukas ja vierailija webissä, Uusia luentoja oppimisesta, Oppimisen vallankumous toteutettuna, Väitöskirja videona ja Blogi identiteetin rakentajana.

yli 60 käyntiä: Asiantuntijuuden synty ja kehitys, Somus-semma, Surffata vai syventyä,

yli 50 käyntiä: Virtuaalinen vallnkumous torstaisin, Case sometu osa2, Identiteetti toimijuus ja hyvinvointi, Nettielämää FB:ssä, EduFinland avajaiset ym. Tämän jälkeen suorat käynnit jäävät alle 50.

Tageista on ylivoimaisesti käytetyin konnektivismi, toisella sijalla Second Life ja voimaantuminen. Myös tagit verkkokurssi ja väitös nousevat listalle. Kategorioista vain ajattelun muutos on saanut merkittävämmin lukijoita.

Ja mitä sitten? Kommentteja on 262, tosin lisää FB:ssä nyt kun kerron siellä kirjoittaneeni. Missä on antoisin vuorovaikutus, vaikea sanoa. Vuonna 2009 olen hihkunut intoa syksyn tullen ja silloinhan kävijät lisääntyivät. Olisiko kommenttejakin eniten tuohon aikaan, en jaksa tarkistaa. Jotain myönteistä muistan tapahtuneen 🙂 Myöhemmin kommentit liittyivät some-maailman tapahtumiin ja osaksi isompia keskusteluja. Mieltä lämmitti että luetuissa sivuissa oli omia asiajuttujakin eikä vain somemaailman sensaatioita.

Eläkkeelle jäätyäni jäsensin kyllä identiteetin pontevasti, mutta sisäisesti oloni on kuitenkin ollut haparoiva, linjaa hakeva pikemmin kuin toteuttava.On tullut mieleen että posteja voisi ryhmitellä kokonaisuuksiksi paremmin: tarkistaa kategoriat ja tagit joiden käyttö ei ole ollut selvää alusta asti. Sen olen oppinut että otsikossa kannattaa käyttää samoja sanoja kuin muutkin käyttävät asiasta puhuessaan, originellit omat ilmaisut jäävät varmasti piiloon.

Tulevaisuudesta en tiedä, mikä minua mahtaa niin paljon kiinnostaa että blogaisin. Siirtyisinkö varsinaisiin sisältöihin, ihmisen kasvuun ja kehitykseen? Organisaatiot saavat jäädä, entä verkkoyhteisöt? Olenko oikeasti kiinnostunut niistä? Virtuaalielämän inhimillinen puoli kiinnostaa oikeasti, tiedän kokemuksesta että se voi olla antoisaa.

Missä minulla olisi annettavaa muille? Neuvokaa please!

 

Milloin blogia vilkaistaan?

Tulipa mieleen kysyä Googlelta miten tätä blogia on luettu, kun kirjoittelen välillä ajankohtaisista tapahtumista ja välillä pohdiskelen omiani entisenä verkko-opena ja nykyisenä virtuaaliyhteisöihmisenä. Alkuvuosi 2011 näytti tällaiselta:tammimaalis2011

Kuva herättää katsomaan mitä tapahtui alkuvuodesta – äskeinen huippu tuli TV2 netti-illan vuoksi. Heti tammikuussa blogasin otsikolla Löydy-kirja luettu ja se kiinnosti lukijoita, varsinkin kun Tuija ja Yoe kiittivät arviosta FB-ryhmässä. Tuija taisi tviitata asiasta myös. Kommenttejakin tuli blogiin muutamia. Tapahtumasta jäi hyvä mieli, koska kyseiset kirjailijat ovat kyllin vahvoja ottaakseen vastaan erilaisia tulkintoja.

Äskeinen TV2-ohjelman jälkeinen keskustelu on vielä mielessä. Blogit linkittävät toisiinsa ja siksi lukijoita tippuu pitemmän aikaa. Itse on pakko tviitata #a2ilta tagilla jos haluaa tulla mitenkään huomatuksi. Suomalaisia tavoitan myös naamakirjan kautta. Näihin itsensä mainostuksiin on jo tottunut, vaikka ne aluksi ällöttivät.

Nyt on menossa monien helposti saatavien kvantitatiivisten mittareiden käyttö, esim. TV2-illan aikaiset verkostot, jotta näkee aktiiviset toimijat. Tulikohan yllätyksiä? Samaa itsekin tässä nyt teen, seuraan kun kerran se on helppoa. Näen nämä joukkotapahtumat jonkinlaisina kuplina jotka puhkeavat nopeasti eikä niistä juuri jälkeä jää. Ehkä joku nimi ja siihen liittyen tapa kirjoittaa, luo odotuksia tuleviin keskusteluihin. Suurin osa uusista lukijoista vain vilkaisee sivua ja poistuu välittömästi.

Muistelin että ensimmäisiä joukkotapahtumia tähän blogiin liittyen elin toukokuussa 2010 kun kirjoitin sometime2010 tapahtumasta:

some2010Kirjoituspäivä on merkitty nuolella ja lukijat ovat tulleet pari päivää myöhemmin. Kommentteja tuli peräti 13 ja muut linkittivät minuun, siitä tuo hidas prosessi. Lukijoita oli vähemmän kuin tänä vuonna, vaikka tapahtuman ympärillä oli kovasti säpinää. Muistan että twitter-seuraajia tuli ja painetta eri some-yritysten tukemiseen tai ainakin suosimiseen. Siinä joutui päättämään miten kehenkin suhtautui. Muutamia on jäänyt pysyvästi tutuiksi ja vaihtoa on jatkuvasti.

Olen kirjoittanut monista muistakin tapahtumista, mutta ne ovat hukkuneet normaaliin virtaan. Olisiko ensimmäinen vastaava tapahtuma ollut toukokuun 2009 Voimala-keskustelun jälkipuinti. Sieltä jäi joitakin nimiä, joista tykkään edelleen. Tänä vuonna kirjoitin case sometu ja case peda-forum ja somus-loppuseminaarista. Sometu kiinnosti Mikkelissä, peda-forum toi yhden tutun FB -kaveriksi ja somus-semma toi kommentteja seminaariin osallistuneilta. Lukijoita oli siis nuo tavanomaiset 20, ei juuri erotu ensimmäisessä kuvassa. Samoin YLE-semma suomalaiset verkoissa, tulipa tehtyä muistiinpanoja ja ajateltua jotakin.

Kun kirjoitin itseorganisoitumisesta englanniksi, sain huomiota Kanadasta ja sitä postiani on luettu reilusti yli 200 kertaa. Raportti oli englanniksi verkossa joten sitä voi mainostaa. Uusia linkityksiä tuli muutamia myöhemmin ja niiden kautta lukijoita enemmän kuin ensimmäisen guru-linkin kautta. Samalla tavoin toimivat kansainväliset huippuhetket: nousevat, katoavat ja joitakin ihmissuhteita jää. Lukumäärät ovat suurempia mutta niinhän maailmakin Suomen ulkopuolella 🙂

No mitä sitten? En kirjoita yrityksen enkä organisaation nimissä, vain itsenäni. En tavoittele suuria lukijamääriä, mutta kirjoittamisen mieli toki syntyy henkisessä vaihdossa. Siinä näen eron näiden tapahtumien ja normaalin asiablogaukseni välillä. Uskolliset lukijat ovat kiinnostuneita sisällöistä, pystyn ainakin ajoittain tarjoamaan heille jotain piristystä ja vinkkejä. Uusiakin lukijoita tippuu vähitellen. Tapahtumien ympärillä on somepöhinää josta ehkä voisi syntyä suomalaisen somekentän itseymmärrystä. Jos sitä haluttaisiin. Viime päivinä näkyy olevan kilpailua parhaista posteista, kommenteista, tviiteistä, osallistumisen tavasta .. onhan tuo viihdettä joka heijastelee aikaansa.