Arviointia avoimesta #edcmooc kurssista

E-learning and Digital Cultures viiden viikon opinnot päättyivät sunnuntaina ja arviointikeskustelut käyvät kiivaina. Opinnot järjesti Edinburghin yliopiston tiimi ja se kuului Coursera-tarjontaan. Itselleni tämä oli toinen coursera opinto, mutta avoimiin mooc (massive open online course) opintoihin olen osallistunut syksystä 2008. Tunnen käytännöt, joskin ne eroavat kohteiden mukaisesti.

Olin hyvin tyytyväinen tähän viimeiseen kokemukseeni. Opintojen kohde sopii mainiosti verkkoelämän osaksi ja kurssi veti 43000 osallistujaa. Vetäjätiimi tiedotti hienosti tilanteista, aktiivisia oli noin 7000. Tiimi kirjoitti yhdessä blogia jossa arvioi opintojen kulkua ja kannusti osallistujia. Kahdessa Hangoutissa voi olla paikalla heti tai katsoa ne nauhoituksina. Niissä välittyi tiimin keskinäinen yhteistyö ja iloinen ilmapiiri. Niinpä koko kurssin ilmapiiri kehittyi innostavaksi ja hyväksyväksi ja se kantoi loppuun asti. Ihan viimeisiä tietoja suoritusten määristä ei vielä ole käytössä.

Opiskelijat olivat kantava voima aidosti innostuneen vetäjätiimin ja heidän tarjoamansa aineiston lisäksi. Jo pari viikkoa ennen kurssin alkua opiskelijat olivat perustaneet FB ryhmän ja tehneet havainnollisia esityksiä kurssin jäsentämiseksi. Opiskelijat organisoivat mm. Twitteriin chat-aikoja joissa jaettiin kokemuksia. Courseran tarjoama keskustelufoorumi oli sekin käytössä koko ajan. Arvelen että ihmiset jakautuivat osaamisensa ja mieltymyksensä mukaan eri paikkoihin ja taitavimmat liikkuivat kaikkialla. Itse sain tukea Google+ käyttöön, siellä sai nopeasti vastauksia kysymyksiinsä. Tämä opiskelijoiden joukkomittainen itseorganisoituminen ja jakaminen oli korkealuokkaisempaa kuin mitä olin koskaan ennen kokenut. Nautin siitä.

Kurssin yhtenä tavoitteena oli digitaalisen ilmaisun rikastaminen ja uusien välineiden käyttöönotto. Itse sain tartuttua Preziin ja ymmärsin sen narratiivisen luonteen. Teksti ja kuva, mitä blogeissani käytän, on varsin laihaa ilmaisua. Olin mielessäni hiukan halveksinut videoita ja animaatioita kepeinä juttuina, mutta nyt ymmärsin niiden luonteesta enemmän. Ennakkoluulot liikahtivat ja uskon että pysyvästi. Kurssilla oli mukana huipputaitavia tekijöitä ja esim. digitaalinen viikinki -idea valloitti minut välittömästi. Välitöinä koottiin kuvia Flickriin ja niissäkin luovuus oli rajatonta, sai hymyillä ja sai nauraa 🙂

Kurssin eteneminen viidessa jaksossa toimi mielestäni hyvin: mennyt, tuleva, human, posthuman, transhuman. Sisältöjä oli tarjolla monipuolisesti: tunnin luentoja keskeisistä kysymyksistä, artikkeleitä ja lyhyitä videoita ilmiöiden havainnollistamiseksi. Kaikille erilaisille opiskelijoille oli tarjolla jotain mihin tarttua ja yksinkertaisiinkin kysymyksiin sai nopeasti vastauksia.

Innostuneiden avoimen opiskelun kannattajien joukko kasvoi. Yhtenä merkkinä kehityksestä pidän sitä, että lopputöitä (digital artefact) alettiin jakaa heti kun niitä oli tehty ja palautetta saatiin jatkuvasti. Virallinen kolmen opiskelijan palaute oli vain osa palautteesta – ja sinnekin moni kirjoitti useampia (Coursera tarjoaa sen mahdollisuuden). Avoimuuden kulttuuri alkaa olla totta eikä omia töitä enää arastella esittää omissa nimissä. Se on suurenmoista.

Olen lukenut nyt muutamia kriittisiä arviointeja kurssista ja niiden kohteena on ollut liiallinen vapaus aiheen valinnassa ja vertaisarvioinnin tason epämääräisyys. Jotkut haluavat korostaa instituutioiden vastuuta credit-politiikassa, ettei vaan kukaan helpolla saisi suorituksia. Tarkemmin kritiikkejä lukiessa näkyi, että kyse oli professoreista jotka eivät saaneet maksimipisteitä itse. Tilanteessa oli sulattelemista. Totta onkin että kolmen arvioitsijan laatu on onnenkauppaa, mutta he kirjoittavat perustelunsa näkyviin jolloin numerot voi jättää omaan arvoonsa.

Tämän edcmoocin hyvä maine jää ymmärtääkseni pysyvästi elämään. Sitä onkin jo ehditty verrata samanaikaisesti tapahtuneeseen Courseran keskeytymiseen ja nämä kaksi on kuvattu ääripäinä hyvä-paha akselilla. On myös arvioitu että edcmooc oli luonteeltaan konnektivistinen (cMooc) eli tähtäsi opiskelijoiden aktiivisuuteen ja keskinäiseen verkostoitumiseen. Olen samaa mieltä, ilmapiiri tuki erilaisuuden hyväksyntää ja verkottumista erinomaisesti, paremmin kuin aiemmat konnektivistiset opinnot.

Olen kirjoittanut opinnoistani toisessa blogissani ( http://www.helinurmi.fi/blog ). Sieltä löytyvät tarkemmat tiedot kaikesta mitä tässä kerroin. Suomalaisia oli mukana useita ja hiukan vaihdoimme kuulumisia FBssa. Työkiireet rajaavat osallistumista useinkin. Olikohan niin että me kaksi vakituista blogaajaa ollaan kumpikin eläkkeellä. Kurssin keskustelupalstan study group Age 60+ toimi aktiivisesti ja jatkaa edelleen, siellä sovitaan seuraavista kursseista. Tämä ei ole enää heikko signaali vaan arkipäivää.

Kommentteja olisi kiva saada…